Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 22.10.17
Esseen kirjoittaja: Minna Saukkonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Paulo Coelhon ”Alkemisti” kertoo paimenpojasta, joka lähtee tavoittelemaan unelmaansa halki aavikon. Tarina mukaan jokaisella meistä on oma elämäntiemme, jota seuraamalla löydämme onnen. Kuitenkin suurin osa meistä ei ikinä lähde kulkemaan elämäntietään. Sydämemme muistuttaa meitä tästä elämäntiestä, mutta ajan mittaan opimme vaientamaan tuon äänen, sillä emme halua uskoa sitä. ”Ihmiset pelkäävät toteuttaa suuria unelmiaan, koska he eivät mielestään ole ansainneet niitä tai eivät onnistu toteuttamaan niitä.” Pelkäämme menettävämme sen mitä meillä on, ja sen vuoksi emme välttämättä uskalla luottaa vaistoomme ja lähteä toteuttamaan unelmiamme.

Tiimiakatemialla puhutaan paljon sen oman jutun löytämisestä ja unelmien tavoittamisesta. Koko koulummehan perustuu juuri siihen, että jokainen voi tehdä ja oppia juuri sitä mitä itse haluaa, ja jokaista kannustetaan etsimään se oma juttu ja etenemään kohti omia unelmiaan.  Tärkeä vaihe tässä prosessissa on kuitenkin nimenomaan ne tavoitteet ja se, että tiedät mitä tavoittelet. Myös kirjan paimenpoika Santiago piti mielessään unelmansa aarteen löytämisestä, ja vaikka matka kohti päämäärää oli pitkä ja vaiheikas, oli tavoite silti hänen mielessään, kirkkaana tai välillä ei niin kirkkaana. Välillä Santiago halusi hylätä tavoittelemansa aarteen, sillä matka tuntui pitkältä ja aarre merkityksettömältä, hän ei esimerkiksi halunnut menettää unelmiensa naista aarteen tavoittelun vuoksi. Mutta hänen elämäntiensä olisi muistuttanut häntä jatkuvasti, ja olisi jäänyt vaivaamaan häntä lopun elämäksi.

Kirja sai myös minut pohtimaan omaa elämäntietäni. Mitkä ovat merkkejä siitä, kun sydämeni on yrittänyt kertoa minulle elämäntiestäni?  Olen esimerkiksi ollut todella pitkään kiinnostunut kauneusalasta, ja miettinyt kouluttautumista meikkitaiteilijaksi. Haave on kutkuttava, sillä kosmetiikka on rakas harrastukseni ja olisi ihanaa työskennellä sillä alalla, ensin ehkä meikkitaiteilijana ja kosmetiikka myyjänä, sittemmin jossain suuremmassa kosmetiikka-alan yrityksessä ehkä jopa johtotehtävissä. Mutta mikä minua estää toteuttamasta tätä unelmaa? Mieleni alkaa nopeasti sabotoida unelmiani: Entä jos en viihdykään työssä? Entä jos jumitunkin alalle ja tehtäviin, jotka eivät innosta minua, ja joita ei arvosteta? Ehkä suurin este omassa mielessäni on kunnianhimo ja tarve saavuttaa asema, joka on arvostettu. Olen viime aikoina alkanut kyseenalaistaa omia tavoitteitani ja arvojani, sillä minulle korkeakoulutus on ehdoton arvo ja mitta omalle onnistumiselleni elämässä. Haluan kouluttautua pitkälle ja arvostusta työssäni. Mutta onko tämä oikeasti minun arvoni ja unelmani? Todennäköisesti nuo ajatukset ovat ainakin osittain lähtöisin ympäröivästä yhteiskunnasta ja saamastani kasvatuksesta. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä mielestäni loppujen lopuksi on vain positiivista, että minua on aina kannustettu opiskelemaan ja tähtäämään korkealle. Mutta se on tehnyt minusta myös todella vaativan itseäni kohtaan. Minun on vaikea hyväksyä omia haaveitani sellaisilla alueilla, jotka eivät toteuta tuota mielikuvaa menestyksestä. Mutta ehkä tarvitsisin vain palautuksen maanpinnalle, sillä tuskin kukaan on aloittanut huipulta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!