Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alussa oli suo

Kirjoitettu 22.11.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

Alussa oli suo, 3.7 out of 5 based on 3 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.7/5 (3 votes cast)

 

En tiedä, mikä olisi paras ja tarpeeksi hyvä tapa kuvailla tätä kirjaa. Tiimiakatemia ei ole uskonlahko (vaikka sitä saattaakin joku epäillä), mutta sanoisin silti, että Timo Lehtosen Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi -kirja on kuin jokaisen uuden opiskelijan, eli pingviinin, Raamattu. Harmittelen vain sitä, että itse tartuin kyseiseen opukseen vasta nyt, pinkkusyksyn loppupuolella. Koko syksyn on pieni pääni ollut enemmän ja vähemmän pyörällä kaikesta uudesta. Uusi ympäristö, uusi opiskelumalli sekä uudet ihmiset ovat taanneet sen, että olen ollut, ja olen yhä, välillä aivan täysin pihalla niin kuin lumiukko pakkasella. Tämän kirjan myötä sekainen ja rauhaton pääkoppani kuitenkin sai helpotusta ja tiettyä rauhaa. Sain moniin mieltäni vaivanneisiin kysymyksiin vastauksen ja nyt tunnen, että ei se välttämättä ole niin vaarallista, vaikka olisinkin hieman pihalla. Että ei hätää, kyllä tästä selvitään.

 

Kirjassa on ovelasti yhdistelty sekä faktaa että fiktiivistä kerrontaa. Osittain tarinan muotoon kirjoitettu tieto osui ja upposi minuun henkilökohtaisesti paremmin kuin tiukalla tykityksellä ja selkeällä selostuksella kasattu tietotiiliskivi. Kirjan tapahtumia kuvataan uuden pingviinin näkökulmasta ja hänen tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa oli helppo samaistua, aivan kuin olisin itse seikkaillut kyseisen pingviinin rinnalla.

 

To the Forest and (maybe) back

 

Näin pinkkusyksynä tiimimme yksi tärkeimmistä tavoitteista on ehdottomasti ollut tiimiytyminen. Tiimiakatemia on Timo Lehtosen aloitteesta järjestänyt vuodesta 2005 alkaen joka vuosi meille uusille tiimiyrittäjän aluille yhteisen tiimitymisreissun, nimeltänsä To the Forest and (maybe) back. Meidän reissumme järjestettiin heti sen jälkeen, kun meidät oli jaettu tiimeihin. Nimensä mukaisesti reissumme kului suurilta osin metsässä. Aamulla pelailimme yhdessä hieman hauskoja pelejä, niin että vähitellen oppisimme muistamaan toistemme nimet ja pääsisimme jo vähän tutustumaan. Sen jälkeen lähdimme suunnistamaan ja etsimään rasteja, joissa meille oli valmisteltu erilaisia tehtäviä. Päivän aikana rämmimme suolla, eksyimme toisistamme, turhauduimme, nauroimme, kirosimme ja kannustimme toisiamme. Vaikka lähdimme matkaan viimeisenä, aloimme pikkuhiljaa saavuttaa kahta muuta pinkkutiimiä. Suunnistuksessa oli siis kyse myös pienestä kilpailusta tiimien kesken. Kun huomasimme saavuttavamme muita, alkoi voitonnälkä kurnia vaativasti vatsoissamme. Kiristimme tahtia ja pyrimme toimimaan entistä paremmin yhdessä. Loppujen lopuksi tulimme maaliin ensimmäisinä. Selvisimme vastoinkäymisistämme ja nousimme viimeiseltä sijalta ensimmäiseksi. Se tunne, kun saimme illalla kuulla että olimme voittaneet, oli mahtava!

 

Näin jälkikäteen ajateltuna Forest and back oli aivan loistava juttu, vaikka silloin heti reissusta kotiin päästyäni ajattelin, etten ihan heti halua nukkua uutta yötä teltassa, jossa sataa. Reissu oli mielestäni kuitenkin täydellinen alkusysäys tiimiytymisellemme. En usko että olisimme ilman tätä reissua voineet ainakaan yhtä nopeasti ja yksinkertaisesti saavuttaa samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiimihenkeä. Meillä ei ollut päivän aikana yksinkertaisesti muita vaihtoehtoja, kuin yhdessä toimiminen, jos halusimme päästä maaliin. Päivän aikana saimme myös hieman tuntumaa omiin ja toistemme toimintatapoihin ja rooleihin erilaisissa tilanteissa. Luonto siis auttoi meitä tuomaan esiin omaa luontoamme, hehe.

 

Tiimiroolit

 

Lehtonen on kirjassaan esitellyt myös Belbinin testin kahdeksan erilaista tiimiroolia, joista saimme kenties jo hieman esimakua Forest and backissa. Kävin juuri tänään pölyttämässä toista pinkkutiimiä, joka kävi läpi jokaisen tiimiläisen roolin Belbinin testin sekä heidän omien tuntemustensa avulla. Meidän tiimimme ei ole ainakaan vielä käynyt samaa keskustelua tiimiläistemme eri rooleista, emmekä tiedä toistemme Belbinin testien tuloksia. Minusta olisi mielenkiintoista käydä kyseinen keskustelu ja pohtia yhdessä erilaisia roolejamme, että minkälaisista ihmisistä tiimimme oikeastaan rakentuu.

 

Itse olen Belbinin testien mukaan eniten viimeistelijä ja keksijä. Luettuani kirjasta näiden roolien tarkempia kuvauksia, pystyin löytämään niistä paljon minuun sopivia piirteitä, mutta myös muutamia sellaisia, joita en kokenut täysin omikseni. Toivon, että teemme Belbinin testit joskus uudelleen, vaikka montakin kertaa, niin että voimme niidenkin avulla seurata omaa kehitystämme ja kasvuamme.

 

Tiimin kehitysvaiheet

 

Olemme myös viime aikoina pohtineet tiimini kesken paljon sitä, että missä vaiheessa tiimimme on tiimien kehitysvaiheissa. Kehitysvaiheet on jaettu viiteen eri vaiheeseen:

1. Työryhmä (0 – 4kk)

2. Valetiimi (5kk – 12kk)

3. Potentiaalinen tiimi (12kk – 24kk)

4. Todellinen tiimi (24kk – 32kk)

5. Huipputiimi (36kk – )

Tutkimalla jokaisen vaiheen keskeisiä piirteitä, sanoisin meidän olevan jossakin työryhmän ja valetiimin välimaastossa. Työryhmälle on ominaista se, että ihmiset vasta pikkuhiljaa opettelevat tuntemaan toisensa ja ovat vielä hieman epävarmoja ja varauksellisia. Monesti heillä kuitenkin tuntuu menevän hyvin, vaikkei juuri mitään ole tehtykään. Juuri tällainen ilmapiiri on mielestäni syksyn mittaan vallinnut tiimissämme. Meillä on mennyt hyvin ja hauskaa on ollut. Emme kuitenkaan tunne toisiamme vielä kovinkaan hyvin ja opimme toisistamme uusia asioita joka päivä. Muutama pieni tunteenpurkaus on jo noussut pintaan, mutta muuten olemme olleet ehkä vielä suhteellisen varauksellisia toisiamme kohtaan. Toki tämä on yksilöllistä, enkä halua yleistää, tämä on vain se tuntemus joka minulle on tässä syksyn mittaan syntynyt.

 

Valetiimille on ominaista yhteenkuuluvuuden tunne ja se, että tiimiläisillä on hauskaa yhdessä. Tiimi on myöskin kohdannut jo todellisia haasteita mm. kirjapisteiden ja yrityksen pyörittämiseen kuuluvien kulujen kattamisessa. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä ole täysin sitoutuneita tiimin yhteisiin tavoitteisiin ja treenit saattavat olla välillä melko negatiivisia. Dialogin säännöistä saatetaan hieman lipsua. Näistäkin piirteistä löytyy paljon yhteistä meidän tiimimme kanssa. Juuri tällä ja parilla edellisellä viikolla koko tiimimme on niska limassa ja sormet sauhuten kirjoittanut kirjaesseitä ja käynyt ahkerasti ristipölyttämässä, jotta pääsisimme kaikki yhdessä tiimin yhteiseen tavoitteeseen. Vietämme myös yhä enemmän aikaa keskenämme myös vapaa-ajalla ja sen vietto on jo rennompaa kuin syksyn alussa. Olemme käyneet keilaamassa ja pitäneet leffaillan ym. Olemme myös jouluun mennessä valitsemassa tiimillemme ensimmäistä johtoryhmää, joka sekin usein kuuluu valetiimin vaiheeseen.

 

Tiimien kehityksen viimeistä vaihetta, huipputiimiä, eivät kaikki tiimit välttämättä saavuta. Se edellyttää tiimiläisiltä mm. hyvää itseohjautuvuutta, lujaa sitoutuneisuutta, sisäistä yrittäjyyttä, tuloskeskeisyyttä sekä täydellistä vastuunottoa. Huh, kovia on vaatimukset! Luulen kuitenkin, että Intolla on kova pyrkimys saavuttaa tämä viimeinenkin vaihe! Etiäpäin, sano mummo lumessa. GO INTO! Mä uskon meihin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!