Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Antisäätäjä

Kirjoitettu 10.05.20
Esseen kirjoittaja: Tiia Kolehmainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Antisäätäjä on kirja, joka kertoo tehokkaasta ajanhallinnasta ja keinoja, kuinka kiireen ja stressin tuomilta oireilta voitaisiin välttyä sen suunnittelulla. Kirja tuntui itselleni todella ajankohtaiselta ja tunnistinkin itsestäni esimerkiksi kaikki svamp -oireyhtymän tekijät. Kalenteri on ollut minulle lukiosta saakka yksi tärkeimpiä kumppaneitani. Olisin aivan hukassa ilman sitä, sillä kirjaan sinne melkeinpä kaiken. Yhdessä vaiheessa ajattelin olevani jopa riippuvainen täydentämään sitä. Mutta nyt kun olemme siirtyneet tähän etäaikaan, olen melkoisen hukassa, koska kalenterin käyttö jäi melkein kokonaan pois.

Tai ei jäänyt, vaan siirtyi nettiin…

Etätyöaikaa on elelty nyt parin kuukauden verran ja en ole tuossa ajassa ehtinyt omaksua digikalenteria lainkaan, enemmän ehkä jopa vihaamaan sitä. Se tietysti vaikuttaa, etten osaa täysin käyttää sitä mutta myös kun kaikki merkinnät eivät ole itseni laittamia, niin ei tiedosta, millaisia päivät välttämättä ovat. Vasta nyt lukukauden lähestyessä loppua, aloin merkkaamaan taas joitakin asioita perinteiseen kalenteriin, mutta tietysti turhauttavaa, kun ajat vaihtelee ja mikään ei ole niin varmaa.

Ja on tietysti selvää, kun kalenteri ei ole ajantasaisesti käytössä, on elämäkin melko hektistä ja jopa aikaansaamatonta, itselle ainakin. Joten tämä aika on ainakin opetanut sen, että kalenterin käyttö ei ole ollut turhaa, vaan sen ansiosta on saanut pidettyä hyvin rytmiä päällä ja on ollut helppo suunnitella aikaa pidemmälle. Vaikka sen olen oppinut kantapään kautta, että jätin paperikalenterin hetkeksi pois, niin tarttui kirjasta oppeja kalenterin täyttämiseen.

Kuten monessakin uudessa kirjassa, tässäkin oli jaettu ajankäyttäjät sinisiin, punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin, mutta niistä voi jokainen lukea lisää kirjasta. Keskityn enemmän siihen nelikenttään, miten tehtäviä jaetaan niiden kiireen/tärkeyden perusteella, sillä tämän aion ottaa itselleni koekäyttöön heti opintojen kirjausten yhteydessä. Tärkeintä on aloittaa miettiä sillä, että mikä on itselle tärkeää, mille haluaa käyttää aikaa.

Mutta tässä nelikentän työkalu:

Kaikki alkaa kirjoittamalla To Do -listaa asioista, jotka on saatava hoidettua, omassa esimerkissäni opintojenkirjaus. Kun asiat on listattu, ne jaetaan neljään kategoriaan, jotka ovat

  • Timantit, tärkeät muttei niin kiireelliset, sellaiset, joista saa eniten hyötyä aikaan nähden.
  • tulipalot, tärkeät ja kiireelliset, jotka pitää saada nopeasti alta pois, mutta vaatii huolellisuutta.
  • touhuilu, ei kiireelliset eikä tärkeätkään, mutta ne voivat vaikuttaa sellaisilta. (Itselle tärkeää tekemistä)
  • roska, ei kiireellistä eikä tärkeääkään ja tiedät sen.

Kun tehtävät on jaettu niiden kategorioihin, on ne aika siirtää kalenterin ja varata niille niiden suorittamiseen tarvittava aika. Vaativimmat tehtävät kannattaa sijoittaa alkuviikkoon ja aamupäiviin, sillä silloin jaksaa keskittyä parhaiten ja loppuviikkoa kohti tekeminen muuttuu kevyemmäksi. Kirjassa mainittiin myös, että vaativia ja aikaa vieviä, eli timantti tehtäviä kannattaa laittaa maximissaan kaksi päivään, jotta siitä ei tule liian raskas, sekaan kannattaa laittaa myös touhuilu tehtäviä, jotta keskittyminen ja mielenkiinto pysyy yllä. Ja kun ne on kirjannut ylös ja varannut aikaa ja taukoja, niin sittenhän sen pitäisi olla vain tekemistä vaille valmista, kuulostaa helpolta, eikö? Mutta aloittamisenvaikeus on tuttu ilmiö, ainakin itselle ja stressi sitäkin tutumpi ystävä.

 

Toinen kirjan ehdottomasti mielenkiintoisimmista kohdista oli Svamp -oireyhtymä, tunnistin itseni siitä täysin. Tämä tarkoittaa, että reagoimme kaikkeen ympärillä olevaan jatkuvasti eli olemme jatkuvassa reaktiivisessa tilassa. ”Svamp on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa”

Kuulostavatko nämä oireet tutulta, kärsitkö samasta oireyhtymästä?:

  • Stressi, olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisesta ei tule mitään ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.

 

  • Vaeltava mieli, ajatukset laukkaavat päättömästi, minne sattuu ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen herpaantuu myös jokaisesta mahdollisesta pienestäkin äänestä.

 

  • Aina online, puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomalta ja keho käy ylikierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut usein siihen, että olet aivan muissa maailmoissa.

 

  • Multitaskaus, kaikkea pitää tehdä samanaikaisesti ja siksi mikään ei meinaa onnistua. Ärsyttää, kun kaikki on kesken. Lounas syödään koneen äärellä ja keskustelu ei suju ilman, että vilkuilet kännykkää vähän väliä.

 

 

  • Paineet, tuntuu, että on koko ajan kohtuuttoman paineen alla. Jatkuva kiira ja suorittaminen on olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Itse huomaan itsessäni tosiaan kaikki näistä oireista jo pidemmältäkin ajalta, mutta oikeastaan havahduin niihin vasta kun kuulin ne ääneen. Kirjasin ne myös heti ylös, sillä kun ne tunnistaa, on niistä myös helpompi päästä irti. Stressi on ollut iso osa elämääni jo lukioajoilta saakka, niin koulu-, työ- kuin yksityiselämän puolella, joten olen jo aika turtunut siihen, mutta kun se on todella päällä, reagoi kehoni siihen erilaisilla fyysisillä oireilla, joista uusin tuttavuus on migreeni. Lisäksi tämä etätyöaika on lisannyt kaikkia muitakin edellä mainituista oireista, aina tekee montaa asiaa samaan aikaan, jatkuvasti koneella, piippauksia koko ajan.. Odotan jo innolla, että päästään takaisin normaaliin arkeen.

Kirjassa sanottiin myös, että tästäkin oireyhtymästä on mahdollista päästä eroon. Kaikista tehokkainta on vain pysähtyä ja rauhoittua sen sijaan, että epäkeskittyneesti touhottaa päämäärättömästi mitään. Siksi oman ajan arvostaminen ja kirjaaminen myös kalenteriin (eli suunnittelu) on tärkeää. Et palaudu, jos vain fyysisesti pidät vapaata, mutta mielessäsi pyörii 23 muuta asiaa, mitkä pitäisi hoitaa. Kirjaa niiden pohtimiseen ja tekemiseen oma aikansa, eläkä mieti niitä sinun arvokkaalla vapaa-ajallasi.

Loppuun haluankin laittaa vielä yhden kirjasta nousseen tutkimuksen. Se on suomalainen tutkimus, jossa todettiin, että lauantai on viikon stressaavin päivä. Mitä ajatuksia se herättää?

Tutkimus perustuu siihen, että emme käytä vapaapäivää lepäämiseen vaan touhotamme kaikkea mahdollista, mitä emme viikolla ehtineet. On vaikeaa olla spontaani, kun päivä on jo täynnä ostosreissua, harrastuksia, kirjan lukemista eteenpäin yms. Lopputuloksena on, että päivän jälkeen olo voi olla turhautunut ja entistä väsyneempi, vaikka päivän piti olla rentouttava. Parhaillaanhan päivä sinetöidään humalalla, joka ajaa kierrokset alas, tehokkaasti myös seuraavaltakin päivältä. Siksi, myös vapaa-ajan suunnittetlu on tärkeää, että ehdit tehdä sitä, mitä todella haluat. Se lähteekin liikkeelle toiveiden määrittelystä ja niille oman vapaa-ajan varaamisesta. Tämä on se, mitä itse aion ottaa kesällä töiden ohella vahvasti huomioon, jotta ehdin näkemään kavereita/tiimiläisiä ja viettää omaa aikaa ja rentoutua. Sitä kun ei viime kesänä juurikaan ehtinyt tapahtua.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!