Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Antisäätäjä

Kirjoitettu 10.05.20
Esseen kirjoittaja: Elias Litmanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä- fiksun ajankäyttäjän opas
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olenko minä antisäätäjä? Päätin ottaa luentaani kirjan antisäätäjä, joka käsittelee hyvin pitkälti työelämän kiireistä kärsiviä ihmisiä ja vinkkejä siihen, kuinka kiireistä voitaisiin välttyä. Aivan oivallinen valinta meikäläiselle, sillä olen mies, joka ei osaa sanoa ei.

Joku pyytää akatemialla apuani? Tottakai voin auttaa. Kaverit tarvitsevat esimerkiksi muuttoapua? Aina käytettävissä. Aivan sama kuka tuttu kysyy apuani, olen 99% ajasta valmis auttamaan, vaikka se vaikeuttaisi omia kuvioitani huomattavasti. Tästä seuraa muutama ongelma. Ensinnäkin, se aiheuttaa minulle suunnattomasti kiireitä, sillä joudunhan suunnittelemaan uudestaan kuvioni, että voin auttaa tuttujani. Moni asia lykkääntyy, tunneilla, päivillä tai jopa pahimmissa tapauksissa viikoilla. Toinen ongelma on se, että minulta usein tullaan kysymään apua koska ihmiset tietävät että olen aina valmis auttamaan ja myös nautin siitä, mutta se haastaa omia aikataulujani. Olenkin aika usein hyvin kiireinen mies, mikä on välillä perseestä.

Ennen karanteeni aikaa minulla oli päällekkäin menossa 4-5 projektia, jotka täyttivät kalenterini jo ihan sellaisenaan. Siihen päälle kaiken maailman palaverit ja treenit, niin viikkoni oli liiankin täynnä. Usein työpäiväni venyivät iltaan tai jopa yömyöhään asti, mikä saattaa olla monelle yrittäjälle arkipäivää, mutta pidemmän päälle se kaikki rupeaa syömään miestä. Jatkuva kiire aiheutti stressiä, unettomuutta ja ihan yleisen tason vitutusta kun en kerennyt tekemään asioita mistä nautin. Mistä tämä kaikki johtui? No siitä, kun en osannut kieltäytyä asioista, enkä osannut priorisoida kalenteriani.

Miten opin kieltäytymään edes joskus? Ei, kirja ei sitä opettanut, mutta ehkä saattoi vahvistaa näitä oppeja. Opin sen käymissäni palautekeskusteluissa tiimiliiderin ja valmentajan kanssa. En aikaisemmin ollut ajatellut, että kaikki tämä kiire ja vitutus voi johtua siitä, että en osaa sanoa Ei. Silmäni avautuivat, kun joku ulkopuolinen oli huomannut kyseisen piirteen minussa ja nyt huomautti siitä, että aina sama mies tekee kaikki ns. ’’nakkihommat’’. Sain siitä paljon ajateltavaa ja ymmärsin, että se ei ole aina tiimin edun mukaista jos minä aina olen tarjoutumassa joka hommaan mukaan silkasta auttamisen halusta.

Oivalsin tämän ja rupesin kieltäytymään asioista ja tapahtui ihmeitä! Kiireeni hävisi aina vähän kerrallaan ja lopulta löysin hyvän balanssin akatemian ja vapaa-ajan välille. Elämä oli ihanaa ja linnut lauloivat. KUNNES tuli tämä perkeleen karanteeni. En suinkaan ole ollut kiireinen kuin muutamaan otteeseen. Tilanne on aivan toinen. Minulla on liikaa aikaa ja minulla on haasteita priorisoida tekemisiäni ja motivaationi tiettyihin hommiin on aivan hukassa. Motivaationi lähinnä ovat olleet deadlinet, mikä aiheuttaa nykyisen kiireeni. Suurin haasteeni oli alkuunsa työn ja vapaa-ajan erottaminen. Jos vietät 70 prosenttia päivästä samassa paikassa, missä syöt, nukut ja vietät paljon vapaa-ajastasi, niin työajan käsite hälvenee. Tai ainakin niin minulle kävi.

Löysin ongelmiini taas ratkaisun ihan omatoimisesti, mutta kirjan viisaudet tukevat tätä. Aloitan aamuni joka aamu samaan aikaan. Lopetan työpäiväni 16-17 välillä ja lähden urheilemaan ja loppuillan vietän vapaa aikaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämä käytäntö on toiminut minulla erinomaisesti, sillä olen priorisoinut vapaa-aikani merkityksen ja erottelut nuo kaksi selkeästi toisistaan.

Pitkän tovin arkeni rullasi hyvin, sillä minulla on tavoitteita joihin haluan päästä ja sain asioita hoidettua erittäin tehokkaasti. Nyt taas vaikuttaa siltä, että olen hukkaamassa elämänhallintaani ihan puhtaasti sen takia, että seinät alkavat kaatua päälle, enkä nää tekemäni työn arvoa tällä hetkellä juuri ollenkaan. Kirjassa kehotetaan priorisoimaan ja asettamaan selkeitä tavotteita, mutta juuri nyt en saa niistä minkäänlaista apua, sillä haluan takaisin akatemialle, haluan jutella akatemialaisten kanssa ja mikä tärkeintä; haluan säätää! Mielestäni pienenpieni säätäminen on silloin tällöin täysin hyväksyttävää ja minun tapauksessani jopa pakollista. Nautin siitä aivan suunnattomasti, jos silloin tällöin saan härväillä ihan merkityksettömien juttujen parissa akatemialle eikä tarvitse vilkaista kalenteria, joka toinen minuutti. Haluankin väittää, että säätäminen on täysin hyväksyttävää pienin annoksin, vähänniinkuin viinikin. Se on joidenkin tutkimusten mukaan terveellistä silloin tällöin, aivan niin kuin säätäminenkin!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!