Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Antisäätäjä

Kirjoitettu 23.11.20
Esseen kirjoittaja: Essi ollonqvist
Kirjapisteet: 2
Kirja: Antisäätäjä
Kirjan kirjoittaja: Anna Perho
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4.1. Johtavat ajatukset, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Voita itsellesi lisää aikaa

Luin Anna Perhon teoksen Antisäätäjä, koska olen huomannut, että yksi suurimmista arjen haasteistani on ajankäytön hallinta. Teoksen takakannen esittely sisälsi lauseen, mikä myi minulle teoksen lukusuunnitelmaani: ”Luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire.”

Miksi tämän teoksen lukeminen teki minulle hyvää?

Koska olen tikittävä stressipommi. Ehdin aloittaa stressaamisen jo siinä vaiheessa ennen kuin muut ovat edes havainneet asian, joka nostaa kortisolitasoja veressäni.

Olen akatemialle kiitollinen erityisesti yhdestä tietystä asiasta. Akatemia on yksi parhaimpia ympäristöjä, joissa voi kehittyä sairaan hyväksi ajankäyttäjäksi. Ennen tämän kirjan lukemista olin siinä vaiheessa, että asiat jatkuvasti takkuilivat ja kompuroivat elämässäni, vaikkei elämässäni edes ollut haasteita, mitkä olisivat näitä aiheuttaneet. Ja yllätys, yllätys… Tunsin itseni koko ajan entistä stressaantuneemmaksi.

 

Nyt olen vajaan vuoden yrittänyt samalla ajankäyttötyylillä yhdistää elämäni kanssa aksu-asioita, eikä homma toimi. Sain kirjasta valtavasti mahtavia ajankäyttöhallintavinkkejä. Miksi sitten homma ei ennen toiminut? Minusta ajankäytönhallinta kuulosti jo alkuunsa kauhean puuduttavalle aiheelle, etten ole siksi sitä lähtenyt oikein mitenkään työstämään. Kirjan lukemisen jälkeen oloni oli rehellisesti yhtä mahtava kuin uudestaan syntyneellä. Minulla on tosi innostunut olo, koska olen jo huomannut vain kahden viikon ajan positiivisia muutoksia elämässäni.

 

Konkreettiset muutosliikkeet

 

Kaveri kalenteri

 

Kirjastakin kävi nopeasti se ilmi, ettei ole ihme, miksi olen ollut niin isossa vastarinnassa ajankäytönhallintani suhteen. Konkreettiset muutokset koskivat yleisesti ottaen elämäni inhokkiaihetta, jossa olen ollut suhteellisen hyvän välttelemään. Kalenteri! Kalenteri on ollut minulle aina pakkopullaa ja pakollinen paha.

 

Ennen kulunutta puolta vuotta en ole käyttänyt kalenteria. Tai minulla on kiitettävä muisti, joten koko elämäni on ollut pääni varassa. Viimeisen puolen vuoden ajan olen käyttänyt sitä vain opintojen kirjauksen takia. Se ei ole kovin järkevää, koska se ei ole tarpeeksi iso motivaattori sitoutumaan kalenteriin, eikä se hyödynnä kalenterin ideaa mitenkään.

 

MUUTOS 1: Nyt olen alkanut käyttämään kalenteri jokapäiväisesti ja sen kurinalainen toistaminen joka päivä on ollut yksinkertaisesti paras tapa hävittää sen ”pakollinen paha” leima. Merkkaan kalenteriin heti ajankohdat, kun kuulen niistä. Jos en tiedä etukäteen, mitä tänään tapahtuu, merkkaan kaiken kalenteriin päivän päätteeksi, että näen, mihin aikani menee.

 

Tein vielä tällä viikolla ison muutospäätöksen, että siirryin paperikalenterista sähköiseen googlekalenteriin. Huomasin, että joitain asioita edelleen puuttui kalenterista ja niitä yhdistävä asia oli se, etten ollut pystynyt niitä heti merkkaamaan, koska a) kalenteri unohtui kotiin, b) se oli jossain toisessa paikassa kuin minä. Huomasin myös, että online-kalenteri säästää aikaa pidemmässä juoksussa ja pystyn värikoodeilla erottelemaan osa-alueita. Tähän mennessä olen erotellut värikoodeilla akatemian, liikuntaharrastuksen ja ihmissuhteet.

Vaikka ennen vastenmielisesti raapustin onnettomia tuhruja kalenteriini, niin nyt tuntuu, etten pärjäisi ilman kalenteriani. Nautin, kun pääsen tekemään merkintöjä, koska kalenterinkäytön oheistuotteena olen kokenut, että saan enemmän asioita aikaiseksi. Olen myös ollut vähemmän stressaantunut, koska olen järjestänyt mielekkäitä asioita vapaa-ajalleni ja se on ollut hyvin palauttavaa. Lisäksi minua ei enää vainoa jatkuvasti tunne, että aikani valuu hukkaan.

 

Osakas priorisointi

 

Perho kehotti tarkastelemaan omia arvojaan. Teot ovat arvoja, koska annat maailman kalleinta asiaa eli aikaa niille asioille, joita todella arvostat. Perho nosti erittäin hyvän huomion, että silti moni laittaa asioihin aikaa, joita uudelleen tarkasteltuna ei voisi sanoa arvostavansa. Kun on miettinyt omat arvonsa läpi ja varannut niille ajankohdat kalenterista, aikaansaamattomuus ja stressi vähenevät huomattavasti, koska koet, että aikasi on mennyt järkeviin asioihin, eikä vastaavasti valunut hukkaan.

 

MUUTOS 2: Kuten jo aiemmin mainitsin, erottelen osa-alueet värikoodeilla kalenteriin. Päätin, että pysyttäydyn vain muutamassa värikoodissa, ettei kalenteri ala näyttämään epähoukuttelevalta, poisluotaavalta asialta.

 

Akatemia: Aksu on sellainen asia, johon haluan panostaa elämässäni. Viihdyn siellä ja pystyn akatemialla parhaiten yhdistämään kaksi asiaa elämässäni, koulun ja työpaikan. Ajankäytönhallintaa parhaimmillaan, eikö vain?

 

Liikuntaharrastus: Yksinkertaisesti liikunta on elämä. Siksi sille on varattu yksinoikeudella oma väri.

 

Ihmissuhteet: Päivittäisessä arjessa tähän kuuluvat poikaystävä ja ystävät. Perhettä en pysty näkemään välttämättä edes joka kuukausi. Kalenteristani ihmissuhteille on varattu paljon aikaa, koska olen iso ekstrovertti ja lataan niin omat akkuni.

 

Jäin juuri opintovapaalle Lidlistä. Huomasin jo jonkin aikaa, että Lidl on ottanut akatemia-asioistani. En kuvailisi, että ajallisesti, mutta muuten sitten kyllä todella paljon. Yrittäjänä yksi vahvuuksistani on keltainen persoona eli innovatiivinen ja järkyttävän idearikas kaveri. Työvuorojen kuluttavuus alkoi ottamaan tältä osa-alueelta voimavaroja. Enkä enää koe, että Lidl pystyy kehittämään minua mitenkään eteenpäin.

 

Hauskasti yksi arvoistani sattuukin olemaan jatkuva itsensä kehittäminen. Eli minäkin toimin arvojeni vastaisesti, vaikken huomaa sitä arjessani. Kun luovuin Lidlistä nyt ainakin hetkeksi, toimin arvojeni mukaisesti. Nautin nyt myös siitä, että pääsen kokeilemaan vielä rohkeammin olemaan yrittäjä.

 

Pelastaja armo

 

Perho tuumasi, että ne, ketkä väittävät olevansa hyvinkin kiireisiä, ovat harvoin myös tehokkaita. Rehellisesti rakastamme kiirettä, koska kiire on tämän valtakauden fantastisin tekosyy. Kiireinen ihminen ei ole tehokas. Mitä kiireisempi ihminen on, sitä vähemmän hän yleensä saa asioita aikaiseksi.

Fun fact! Kiirehän ei sitä paitsi synny tekemisestä, vaan jäsentämättömästä puuhasta.

 

MUUTOS 3: Kirjan ajatukset saivat minut oivaltamaan, että minun pitää itseäni kohtaan olla enemmän armollisempi. Esimerkiksi varaan huolella aikaa tietyn asian suorittamiseen, enkä aliarvioi ajankäyttöäni. Jos varaamani aika ei riitä ja seuraava asia venyy sen takia, sekasorron ainekset ovat käsillä. Muita oikoteitä ei ole kuin suunnitella aikansa huolellisesti ennakkoon. Vaikka se kuulostaa varmaan monen spontaanin persoonan korvaan maailman kauheimmalta vaihtoehdolta, sitä se suinkaan ei ole. Taitavalle ajankäyttäjällehän jää enemmän vapaa-aikaa, kun hän ei jatkuvasti joudu sammuttelemaan ajankäytönhallinnan ”tulipaloja”.

 

Toinen esimerkki on se, että en ennen lukemista laskenut sähköposteihin vastaamista työajaksi, vaan hoitelin niitä vähän väliä. Tällöin myös leimaan tämän työtehtävän tyhjäksi ajaksi, vaikka vastaavasti se ottaa paljon aikaa, kun työni vähän väliä keskeytetään. Jos olisin toiminut niin, että olisin tehnyt tämän saman, mutta olisin varannut sille yhden hetken päivästä, joka venyisi helposti tunniksi, kutsuisinko tätä edelleen tyhjäksi ajaksi? En luultavasti. Pitäisin sitä varmasti arvokkaana työtuntina siinä missä muitakin työtunteja. Tämä vanha taktiikka tekee työpäivistäni tehottomia ja stressintäyteisimpiä, ettei ole ihme, että saan tuntemaan itseni kiireiseksi.

 

Tämä oli hyvä kirja pitkästä aikaa! Mutta onnistuiko kirja saavuttamaan lupauksensa?

 

… Jos minulta kysytään, minulla ei ole kiireitä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!