Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Arska

Kirjoitettu 09.02.16
Esseen kirjoittaja: Eetu Huosianmaa
Kirjapisteet: 3
Kirja: Total Recall
Kirjan kirjoittaja: Arnold Schwarzenegger
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kehonrakentaja. Toimintasankari. Kuvernaattori.

On todella hämmentävää käydä läpi elämänkertaa, joka todellakin oikeuttaa Arnoldin edellä mainittuihin titteleihin. En varmasti ole kuullut kenestäkään muusta, joka olisi saavuttanut joitain korkeimpia saavutettavia asioita sekä urheilun, että näyttelemisen ja vielä politiikankin saralla. Ensimmäinen yksityishenkilö ikinä, joka ostaa Boeing 747-matkustajakoneen sijoitusmielessä. 7-kertainen Mr. Olympia. Kalifornian Kuvernööri. Terminaattori. Esikuva ja roolimalli.

Tuhkimotarina itävaltalaisesta urheilijanuorukaisesta, joka tuli Pohjois-Amerikkaan taskussaan muutama dollari ja iso unelma, on kuitenkin viimeisen päälle ”The American Dream” –tavoittelua ja siksi kielitaidoton maahanmuuttaja saikin tukea ja ystäviä heti alusta asti. Taito löytää oikeat ihmiset ja verkostot on mielestäni Bisnes-Arnoldin yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Mielenkiintoisella tarinalla varustettu jättiläinen nousi nopeasti kehonrakennuksen huipulle samalla aloittaen oman yritystoimintansa paikallisten kehonrakentajien kanssa. Muurausbisnes jumalauta. Yrityksiä oli 60-luvun Amerikassa helppo perustaa ja se vauhdittikin kokeilemaan uutta. Tosiasia on kuitenkin se, ettei kukaan seiniä muurailemalla rikastu. Ensimmäiset taskunpohjalle kertyneet tonnit syydettiin suoraan kiinteistösijoitusbisnekseen. Kuten 90% maailman miljonääreistä Arnoldkin keräsi ensimmäisen miljoonansa tällä tavoin. Muutamassa vuodessa tämä hauskalla aksentilla puhuva mamu oli siis verkostoitunut kuntosali-, kehonrakennus- ja kiinteistösijoitusbisneksen pariin.

”Ymmärsin, että jos haluaa oppia jotain tai päästä johonkin, kannattaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka osaavat sen jo tai ovat jo siellä.”

Mietin tätä jonkin aikaa Tiimiakatemian näkövinkkelistä ja ymmärsin tämän ajattelun hiipineen mieleeni juuri Arskan sanojen tapaan jo jokin aikaa sitten. Puhuttiin tiimin kesken treeneissä, että useammastakin tiimiläisestä tuntuu, ettei haluttavan tasoista sparrausta ja verkostojen kautta saavutettavaa tietotaitoa treeneistä välttämättä irtoa. Omien kokemuksien kautta ongelma konkretisoitui silloin, kun pääsimme Yritystehtaan kasvun portaat-ohjelmaan. Startupin poikastamme Trainerlinkiä oltiin pyöritelty jo jonkin aikaa Akatemialla ja omissa päissämme. Tietoa oltiin haettu eripuolilta asiakasrajapintaa ja oltiin tällä kokemuksella päättäväisiä tuotteen kokemuksesta ja suunnasta. Pitchaus-harjoite itsessään sujui ihan ok ja palaute oli todella antoisaa. Antoisampaa kuin kaikki Akatemialla asiaan käytetyt treenitunnit. Mikä muuttui? Ympäristö ja ihmiset joiden kanssa ideaa sparrailtiin. Tietysti kun ideaa on sparrailemassa pari startup-coachia on palaute startupin kehittämisestä vähän konkreettisempaa, kun Tiimiakatemialla mutuilu dialogi-ringissä.

Ymmärsin myös Arnoldin tarinaa lukiessa, miten keskeisessä roolissa mentorit ovat verkostoitumisen sisällä. Oli ala mikä tahansa, Arska tunti alan kovimmat tekijät ja tapasi heitä useasti. Mentori-mentoroitava suhteessa on kuitenkin oltava aina jollain asteella vastavuoroisuutta, jotta se pysyisi mielekkäänä molemmin puolin. Tutkin kauan niitä asioita, joita uskoin että Arnoldin mentorit olisivat voineet häneltä saada. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä oli Arnoldin kiehtovan taustan ja tarinan synnyttämä ”kaveri-mentorointi”-suhde. Vastavuoroisuus oli siis hänen tapauksessaan mielenkiintoon vastaamista ja toisaalta tarinalla innostamista. Omat mentorikuvioini ovat olleet perseellään jo jonkin aikaa ja päätinkin muuttaa asian. Se miten sokeasti on tullut kuljettua ohi monienkin omien mahdollisien mentorieni suhteen on noloa. Verkostoihini kuuluu Markkinointiasiantuntijaa, eri osaamiselle varustettuja valmentajia, yritystehtaan porukkaa, useita yrittäjiä eri aloilta ja kokemusta. Seuraavana steppinä mentoriasiassa on hakea heti joulun jälkeen kaksi vastavuoroista mentorisuhdetta.

Verkostoitumistaitojen lisäksi Arnoldin taito luoda selkeitä tavoitteita ja visioida johdatti hänet huipulle. 60-luvulla kehonrakennus oli sirkushuvia eikä urheilua, mutta siitä huolimatta kilpailu oli kovaa ja haastajia löytyi useita. Fyysisen olemuksen muokkaaminen vaatii aina tavoitteita ja vision. Tammikuiset laihduttajat asettavat tavoitteita painonpudotukselleen, mutta harva onnistuu luomaan itselleen visiota, joka lujittaa tavoitteita ja pitää nälkäisenä. Tammikuisen terveysintoilijankin on hyvä asettaa tavoitteeksi se kesäkunto, mutta on myös tärkeää pystyä tarvittaessa visioimaan matka fitness-lavoille. Hyvä visio on hankala määrittää ja sen muodostamiseen onkin turha kaavailla sen tarkempia kriteereitä. Tärkeintä on kuitenkin, etteivät visio ja tavoite sekoitu. Vision täytyy täten olla jotain suurta, mutta en henkilökohtaisestit pidä ns. ”maailmanrauha-visioista”. Mielestäni visio täytyy olla jossain utopiassa saavutettava, jota maailmanrauha ei ihmisluonteen takia ole.

Punaisen ristin visiona on poistaa köyhyys ja nälänhätä. Ennemmin tekisin töitä poistaakseni ne, kuin pyrkiäkseni (vain) vähentämään niitä tai vaikka (vain) auttamaan köyhiä ja nälkää näkeviä. Poistetaan ne nyt saman tien kun kerran töihin alettiin.

Omat henkilökohtaiset tavoitteeni eivät ole selvät ja en ole juuri yrittänytkään visualisoida unelmiani, mikä on tärkeää tehdä. Arnoldkin teki näin, ja syksyllä ollessani Elliot Hulsea kuuntelemassa osa samoista asioista nousi esiin. Visioita tarvitaan innostamaan ja sitouttamaan. Vision ollessa jotain aivan helvetin siistiä on myös helvetin siistiä tehdä töitä sitä kohti. Seuraavina steppeinä onkin siis visualisoida omat tavoitteeni ja unelmani Elliot Hulsen Vision Mapilla ja ripustaa se seinälle. Tuijotella sitä ja ajatella mitä täytyy tehdä ja miltä tuntuisi saavuttaa unelmiani. Rakentaa sitä nälkää kohti visioita. Ymmärsin tarvitsevani sitä, sillä syksy on ollut Akatemialla osaltani aika kehno. Tämä johtuu siitä, että tekemisen merkitys puuttuu, kun visiota ei ole. Nälkä tehdä töitä puuttuu, kun visiota ei ole. Oppiminen ei ole tehokasta, kun visiota ei ole. Kaikki palaa aina visioon ja tavoitteisiin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!