Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Arvostava Johtaminen

Kirjoitettu 09.04.15
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 3
Kirja: Yksinkertaista Johtamista - arvostaen
Kirjan kirjoittaja: Ari Rämö
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.8. Johtamisen käsikirjat

Arvostava Johtaminen, 2.5 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 2.5/5 (2 votes cast)

Luin Ari Rämön kirjan yksinkertaista johtamista –Arvostaen. sain sen Million Aleksilta kouraan kun kovaan ääneen valittelin käytävillä sitä etten tiedä mitä seuraavaksi lukisin. Kirja vaikutti päällipäin mielestäni melko tylsähköltä, mutta kun aloin selailla sitä, löytyi sieltä helppolukuisen oloista tekstiä joka oli saatu onnistuneesti kiinnostavan oloiseksi kuvia ja värejä käyttäen.

Kirja tuli ehkä juurikin sopivaan väliin, sillä minulla oli juuri alkamassa ensimmäinen projekti, jossa tulisin toimimaan projektipäällikkönä.
Olen mielestäni ns. luonnollinen johtaja-tyyppi siinä mielessä, että kun aistin epävarmuutta ilmassa otan helposti itse johtajan roolin. Tästä huolimatta olen todennut, että en ole välttämättä hyvä johtaja. Tällä tarkoitan sellaisia pedagogisia taitoja kommunikoida ihmisten kanssa, jotka säilyttävät kaikilla hyvän tekemisen meiningin ja motivaation yllä. Uskon olevani hiukan natsityyppinen johtaja, joka vain sanoo mitä tehdään ja milloin tehdään ja stressaan sen jälkeen, että tekevätkö kaikki varmasti niin kuin on sovittu. Tässä minun tulisi kehittää itseäni niin, että olisin johdonmukainen ja määrätietoinen, luotettava,  kannustava ja tukeva kallio joka vain seuraa taitavien tekijäiden tekemistä ja kun joku lähtee väärään suuntaan, ohjaa vain ystävällisesti takaisin oikealle reitille.

Perehdytäänpä nyt kuitenkin hieman oppeihin, joita kirjasta minuun tarttui.

”Arvostus ja luottamus joko 100% tai ei mitään”. Ajattelu, että luottamus on itseisarvo, kunnes se rikotaan. Välimuotoja ei ole. Muussa elämässä näin ei ehkä voi ajatella, vaan ennemminkin niinpäin, että luottamus pitää aina ansaita, mutta työelämässä allekirjoitan tämän täysin. Ethän voi luottaa kehenkään ”melkein kokonaan”. Eihän se silloin ole luottamista, jos epäluottamus on prosentinkaan verran mukana. Silloin et täysin luota ihmiseen. Mielestäni on hieno ajatus, että pomona sinun tulisi luottaa kaikkiin työntekijöihisi lähtökohtaisesti. Oikeastaan voisi sanoa, että se on välttämättömyys. Tämä tuo kuitenkin tekijälle tunteen, että häntä arvostetaan, jonka myötä tekijä myös on motivoitunut sekä halukas toimimaan luottamuksen arvoisesti. Mikäli tekijä kokee, että häneen ei luoteta, hän myöskään ei koe oloaan arvostetuksi, josta seuraa puolestaan motivaation lasku ja näin ollen epätoivottu tulosten laskeminen. Luottamus ja arvostus ovat siis ehdottomat menestyksen avaimet.

Toinen asia mikä minulle jäi kirjasta mielenpäälle oli muutokset ja niihin suhtautuminen.

”Ihmiset, jotka eivät saa itse osallistua muutokseen ovat pääsääntöisesti sitä vastaan”.
Muutokset koetaan aina pelottavana asiana. Se tuo jotain uutta ja tuntematonta, mennään mukavuusrajojen ulkopuolelle, poistutaan turvaverkosta. Ajatellaan, että miksi muuttaa jotain joka on jo valmiiksi hyvää ja toimivaa. Muutos tuo stressiä, muutos ei lisää motivaatiota, ei meidän TARVITSE muuttua. Mutta entä, jos työntekijä itse saisi olla mukana ideoimassa ja tekemässä muutosta. Jos se ei olisikaan vaan epämiellyttävä, tuntematon asia, vaan itseasiassa ihmisen itsensä kehittämää ? Tuntuisiko muutos enää yhtä vastenmieliseltä ? Voisiko hyvään ja toimivaan sittenkin tuoda jotain uutta, vielä parempaa ? Eikö eteenpäinmeneminen alkaisikin kuulostaa varsin houkuttelevalta, jos itse saisi olla mukana kehityksessä ? Ihmiset tulkitsevat muutokset helposti negatiivisuuden kautta, mutta pomo voi omilla toimintatavoillaan vaikuttaa suurestikin työntekijöidensä suhtautumiseen.

Kiteytettynä voisikin siis sanoa sen viestin, mitä koko kirja oikestaan kantoi mukanaan alkukannesta lopputeksteihin: Pomon täytyy olla ihmisiä varten, ei ihmisten pomoa varten. Vaikka pomon omasta mielestä joku idea saattaisi olla huono ja jopa naurettava, ei hänen silti tule diktaattorina sitä torjua vain siksi, ettei itse pidä siitä. Mikä todennäköisyys on, että jos 10 työntekijää pitävät ajatuksesta, niin pitää myös 10 asiakasta. Yhden mielipiteen takia ei kannata jättää jotain uutta toteuttamatta vain siksi, että tämä yksi sattuu olemaan valta-asemassa, kerta 10 muuta siitä pitävät. Tämän jokaisen pomon täytyisi ymmärtää. Oikea arvostus syntyy vastavuoroisesta arvostuksesta.

”Aivot poimivat minkä tahansa toistuvan tapahtuman helposti rutiiniksi”.
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, ja pomon tuleekin tästä asiasta olla tietoinen jatkuvasti. Se, mitä työntekijät kuulevat ja näkevät ympärillään iskostuu hyvin nopeasti heidänkin mieleensä, vaikka he itse eivät olisikaan siihen osallisina. Siitä tulee todellisuus. Eli näin ollen ympäristön ollessa negaatioiden valtaama, alkaa negaatio tarttua nopeasti ihmisestä ihmiseen dominoefektinä ja siitä muodostuu äkkiä pysyvä tila. Pomo omalla esimerkillään ja suhtautumistavallaan asioihin onkin avainasemassa pitämässä kunnioittavaa ja toisia arvostavaa ilmapiiriä yllä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!