Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Asiat riitelee – ei ihmiset

Kirjoitettu 28.11.14
Esseen kirjoittaja: Annina Pieski
Kirjapisteet: 2
Kirja: Napit vastakkain-Ristiriidat, rajat ja ratkaisut
Kirjan kirjoittaja: Tia Isokorpi
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja oli minulle eräänlainen terapiaistunto. Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään paljon minuuden rajoja ja itsetuntemusta, ja koska viime aikoina sattuneista syistä olen joutunut niin paljon tekemään, teki ihan hyvää pohtia näitä enemmänkin. Kyllähän minä tämän kirjan avulla olisin jonkinlaisen oman itsetutkiskelu kirjan saanut kirjoitettua, mutta katsoo sitä sitten vaikka hieman myöhemmin..

Ja koska minusta tehtiin/minä pääsin meidän tiimileaderiksi, niin koen että se on myös minun velvollisuus perehtyä näihin asioihin tarkemmin ja paremmin. Minä olen nähnyt niin monessa eri työyhteisössä/työpaikassa miten hommat ei pelitä, ja millainen on huono johtaja. Ja semmoinen minä en halua olla. Että siinä mielessä minulle on helppo lähteä miettimään millainen olisi hyvä johtaja, kun tiedän millainen on huono semmoinen. Ja asia mikä minulle on ollut aina tärkein paikassa kuin paikassa, on työilmapiiri. Jos on huono ilmapiiri, niin vähemmän sitä aamulla huvittaa töihin lähteä. Oli kyseessä minkälaista työtä tahansa, sitä tekee mielellään kun ympärillä on hyviä tyyppejä, joiden kanssa tulee juttuun. Minä yritän aina omalla toiminnallani kannustaa muita toimimaan samoin, eli puhumaan suoraan ongelmista ja ennenkaikkea rakentavassa hengessä. Selän takana kyräily ei ole toiminut tähänkään päivään asti missään.  Mitä pidemmälle minkä tahansa asian selvittäminen, vie, sitä vaikeampaa sitä on lähteä korjaamaan. Ja niin minulle on käynyt jo kerran. Haluan myös näyttää hyvää esimerkkiä muille, siitä miten minun mielestäni hyvä johtaja/tiimileaderi toimii. Minun mielestä hyvä johtaja on semmoinen, että ihmiset seuraavat häntä siitäkin huolimatta, vaikka heidän ei olisi pakko nin tehdä.

 

Minän ja muiden tunteminen.

Ennen kuin kukaan pystyy alkaa analysoimaan toisen käytöstä täytyy tuntea itsensä ensin perinpohjin. Tietää miksi reagoi joihinkin asioilla tietyllä tavalla. Ottaa vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan. Olen joutunut/päässyt tekemään elämäni aikana paljon itsetutkiskelua, katsomaan paljon peiliin. Ristiriitoja ja konflikteja kohdatessa ja selvitellessä on hyvin tärkeää tuntea itsensä, tietää miksi toimin näin kuin toimin. Jos et ymmärrä miksi toimit jollain tavalla, miten pystyisit ymmärtämään toista osapuolta?

Aito ihminen on epätäydellinen ja keskeneräinen. Myöntää kaikki omat vajavaisuutensa ja puutteensa. Aidot ihmiset loukkaantuvat usein siksi, koska ovat suoria. Ja avoimia. Aidolla ihmisellä ei ole suojakuorta ympärillään, toisinkuin epäaidolla -> aito ihminen antaa toisellekin mahdollisuuden olla aito.

Henkilö jolla on hyvä itsetuntemus, osaa havainnoida omaa toimintaansa ja sen seurauksia toiseen ja toisinpäin. ”Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän” ei minun mielestäni päde. Kun vähän syvemmin sitä tarkastelee. Voitko oikeasti puhua samallalailla muille, kuin sinulle puhutaan? Oletko varma että toisella on vaikka yhtä paksu nahka ja samanlainen huumorintaju kuin sinulla? Asia minkä sinä voit ottaa huumorina, toinen voi ottaa loukkauksena. ”Tee toiselle niinkuin hän toivoisi itselleen tehtävän”, kuulostaa minun korviini paljon fiksummalta.

 

 

”Riippuvuus-itsenäisyysprosessi kattaa ihminen koko elämänkaaren. Riippuvuudesta on tullut häpeällinen asia. Ihminen voi kasvaa itsenäiseksi vain kokemalla ensin riippuvuutta jostakin ihmisestä” Kaikkihan itsenäistyy jossain vaiheessa elämää, viimeistään siinä vaiheessa kuin muutetaan pois kotoa äidin helmoista. Olin pitkään riippuvainen muiden ihmisten hyväksynnästä. Se että minua kiusattiin, ettei minulla ollut kavereita, sai minut enemmän hakemaan ihmisten hyväksyntää. Koin eläväni vain muiden ihmisten kautta. Olen ollut niin riippuvainen muista, että olen melkein ajautunut täysin toiseen ääripäähän; En tarvitse ketään, ja sitä kautta sairastunut sitten ”vahvan ihmisen syndroomaan”.

”Miksi ihminen tarvitsee rajoja? Omilta tunteilta suojautumiseen. Ihminen suojelee itseään tunteilta, joista hänellä ei ole riittävästi kokemusta” Asia minkä olen huomannut monen pelkäävän, on rakkaus. Jotkut jotka eivät ole koskaan kokeneet sitä TAI sitten pettyneet siitä pahasti, pelkäävät ottaa sitä vastaan saati antaa sitä. ​​Monilta puuttuu rohkeus olla oma itsensä. Luomalla suojamuurin, saatat karkoittaa kaikki ihmiset ympäriltäsi ja mahdollisuutesi onneen, saattaa hyvinkin lipua ohitsesi.

”Välinpitämättömyys on suoja, mutta vaarallinen semmoinen. Siitä voi tulla elämänasenne, jopa ihanne” Ei tunnu missään – on lause mitä olen huomannut toistelevani  usein. Itsehillinnästä on tullut minulle vahvuus ja ylpeydenaihe. Olen kokenut, että jos hallintani johonkin asiaan pettää, olisin pieni ja heikko. Ja minulle se ei ole koskaan ollut vaihtoehto.

”Hallitsemattomuudessa kauhistuttaa nimenomaan toisten armoille joutumisen kokemus, sekä tunne heikkoudesta” Minulle erityisesti hallinnan tunteen menettäminen on ollut tuskallista, koska kontrolli on minulle tärkeää. Vaikka tiedän sen olevan myös yksi huonommista puolistani, olen sitä mieltä että tämä on juuri syy miksi olen selvinnyt tästä elämästä, enkä ole esimerkiksi Kangasvuoressa. Tai kuollut.

 

Rajat ja luottamus

Se että rajoista puhutaan, on ainut keino saada ihmiset näkemään toistensa rajat ja kunnioittamaan niitä. Riita on aina täydellinen esimerkki epäselvistä rajoista. Rajojen ylityksen tapahtuessa tiivis yhteisö yleensä muuttuu päinvastaiseksi. Sen kokenut ihminen tekee tasan sitä mitä itse haluaa ja minkä kokee itselleen hyväksi. Hän haluaa yleensä kostaa ja näyttää sille, joka on kohdellut häntä kurjasti. Ja kostonkierre on sitten semmoinen, että jos siihen lähtee ja mitä pidemmälle se menee, niin sitä vaikeampi siitä on päästä pois.

”Ihminen luopuu rajojensa varjelusta vain, mikäli kokee olonsa turvatuksi” Luottamus on prosessi mihin kuuluu seuraavat vaiheet:

  1. ​suuntautumisvaihe; pienet ja ja helposti havaittavat asiat ovat tärkeitä
  2. suhteen toimivuutta arvioidaan ja testataan jatkuvasti
  3. stabiilivaihe, jolloin luottamus kestää jo takaiskujakin

Yhdessä tekemisessä on tärkeää antaa palautetta siitä, miten nähdään toisten toiminta. Jos keskustelu on avointa, ollaan tietoisia oletuksista ja pidetään niitä esillä tutkimista varten. Tätä ei voi tehdä, jos pelkästään puolustamme omia mielipiteitämme tai emme ole niistä tietoisia tai näe että kyse on oletuksista, paremmin kuin tosiasioista.

Hajanaisuus vahvistaa epäluottamusta. Talkoohenki ja kyläyhteisöt pitäisi herättää uudestaan henkiin. Kyllähän sen huomasi akatemian alussa, että jos ei heti ala viettään aikaa yhdessä, niin ei sitä ryhmähenkeä saakaan luotua. Kun tehdään yhdessä, kaikilla on paljon kivempaa ja luottamus toisiin kasvaa.

 

Ihmiselle voi olla kiusallista antaa/vastaanottaa:

  • ​apua
  • kiitosta
  • lahjoja
  • hellyyttä

Miksi? Koska näissä tilaneissa ihmiselle palautuu mieleen torjuttuja muistoja niistä tapauksista, joissa hän tarvitsi jotain näistä hyvin kipeästi, mutta joutui pettymään odotuksissaan. Ylpeyden tunne estää avun vastaanottamisen. Tarvitsevuus tekee nöyräksi, mutta altistaa häpeälle. Siksi muutos ajattelutavassa vie aikaa. Minulla ainakin vei.

 

Temperamentti

 

Temperamentti auttaa ymmärtämään ihmisen yksilöllisyyttä ja selittää miksi jotkut asiat ovat joillekin niin vaikeita, kuin toisille ne ovat helppoja. Toinen ihminen ei voi muuttaa ihmisen temperamenttipohjaisia tunteita MUTTA voi vaikuttaa siihen, minkälaiseen reagoimiseen ja käyttäytymiseen toinen ajautuu.

Temperamentti vastaa kysymykseen KUINKA (ihminen tekee mitä tekee) ei siihen MITÄ tai MIKSI.

​”Vaikeus” tulee yleensä siitä, kun muut arvioivat jonkin piirteen ihmisessä vaikeaksi ja tämä ihminen sitten ajautuu kahnauksiin ympäristönsä kanssa. Niinkuin minä, koska olen aika vahva persoona ja kaikenlisäksi hirvittävän omapäinen. Mutta niin on moni muukin. Kun sanoo jotakuta ihmistä vaikeaksi, kannattaa mennä itseensä ja miettiä että onko ihminen itse vaikea vai onko sinun vain vaikea ymmärtää jotain tiettyä piirrettä hänessä. ”Vaikeasti” käyttäytyvää yleensä torjutaan. Haastava temperamentti kuten minä, herättää aika usein muissa ärtyisyyttä ja negatiivisuutta -> eli joudun melkein jatkuvasti ristiriitoihin ympäristön kanssa. Ympäristö vaikuttaa temperamenttiin, temperamentti herättää reaktioita ympäristössä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

 

Ihmiset tekevät jatkuvasti tulkintoja toisista. Ihmiset tekevät tulkintoja/liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä esimerkiksi ihmisen tyylistä. Arjessa tahtoo usein unohtua, ettei kukaan pysty lukemaan kenenkään ajatuksia. Toisia määritellään myös kaikella muulla olemattomalla tiedolla kuten;

  • ​​tapahtumien
  • lausahduksien
  • huhujen
  • ja pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella.

Jokaisen tulisi ottaa huomioon ihmissuhde- ja vuorovaikutustyössä ihmisen yksilöllisyys -> ammattilaisen on toimittava periaatteessa jokaisen ihmisen kanssa eri tavalla, tarkastelemalla ja muuttamalla omaa toimintaansa.

Negatiivinen vuorovaikutus lisää kielteisen kehityksen todennäköisyyttä. Tästä kaikesta syntyy vuorovaikutusten sarja, joka vähitellen muovaa ihmisen persoonallisuuden.

 

Ristiriitojen käsittely, ratkaisu ja niiden merkitys
Miksi ihminen joko vetäytyy tai taistelee ristiriitatilanteessa? Siksi koska ihmisellä on tällöin vaikeus tunnistaa ja sietää riitaan liittyviä tunteita. Sosiaaliset ristiriidat perustuvat erilaisuuteen MUTTA kaikki erilaisuus ei johda konflikteihin. Vaikka kaikki kokevat asioita eri tavoilla, oivaltavat asioita eri tavoilla ja ymmärrykset, ideat ja ajatukset eroavat muiden vastaavista, EI ihminen joudu ristiriitatilanteisiin kaikkien kanssa.

= Erilaisuus ei johda ihmisten välisiin ristiriitoihin, vaan se miten ihminen käsittelee erilaisuutta ja miten hän kokee sen. Jokaisella ihmisellä on päässään ennakkokäsitys siitä, millainen on hyvä ja millainen on paha ihminen. Kaikki meistä lähtevät jokaiseen sosiaaliseen tilanteeseen jonkinlaisillä ennakkoluuloilla, vaikkei kaikki sitä ehkä tiedostakaan.

Ihminen pyrkii melkein aina ristiriitatilanteessa selviytymään voittajana tai ainakin tasapelin pelanneena. Loukkaavuuden uhka on aina olemassa. Uhka ilmenee pienissä viesteissä, joita me lähetämme toisille, muttemme usein niitä tiedosta. Vuorovaikutuksessa osutaan hyvin usein, vaikkakin tahattomasti, toisen arkaan paikkaan. Johonkin mikä on hyvin tärkeä ja mistä josta hän on hyvin epävarma.

Kun ihmisten välisessä suhteessa on liikaa jännitteitä, pitäisi kysyä itseltään;

  • ​haluanko mennä näin pitkälle
  • pystynkö kontrolloimaan itseni
  • tunnistanko toimintani seuraukset
  • olenko valmis ottamaan vastuun tekemisistäni/sanomisistani

Etenemisprosessi: Sosiaalisia ristiriitoja ovat tilanteet joissa joko yksi ihminen, tai ryhmä, kokee erilaisuuden siten, että se rajoittaa toisen osapuolen elämää. Toinen kokee rajoittavan omaa toimintaansa. Mikäli tämmöiset tilanteet pitkittyy, pinttyy aika monille pysyvä muuttunut asennoitumistapa ihmisiin.

”Ristiriita tilanteen edettyä väittelyn tasolle, ihmiset lakkaavat kuuntelemasta toistensa näkökulmia”

-> silloin vain MINÄ ITSE on oikeassa

-> silloin kehittyy ”valikoiva kuulo”, jolloin poimit toisen sanomisista vain semmoiset asiat, minkä avulla pystyt hyökkäämään häntä vastaan

-> silloin siirrytään tosiasioista persoonalliselle, henkilökohtaiselle, tasolle.

 

KORJAUSLIIKE: Työstä omaa persoonallisuuttasi. Miksi? Koska se on tärkein ratkaisun työväline, mikään ei korjaannu itsestään ja kun jokin ongelma on pahasti henkilöitynyt, palauttaminen työn tasolle on vaikeampaa. Yhteiset keskustelut on ratkaisu, mykkäkoulu ei ratko ongelmia.

 

Ristiriidat voidaan aina kääntää voimavaroiksi. Muista kantaa aina vastuusi. Jos kyseessä on terve työyhteisö, se ei mustamaalaa tai syyllistä vaan rakentaa uutta, ottaa opikseen ja kasvaa vahvemmaksi.

Vaikka sopimisen prosessi voi joskus olla pitkä, sopiessa yleensä tajuaa etteivät ihmiset itse ole ongelma vaan ne ongelmat ovat se ongelma. Oleellisinta on etsiä ja poistaa ristiriidan taustasyyt, ei etsiä syyllistä. Muista olla avoin.

 

Ristiriita -> tunnista ongelma -> paikallista ja määrita se -> tarkastele omaa toimintaasi ->tarkastele omia tunteitasi ja toisen näkökulmia -> tilanteen tarkastelu -> suora viestintä -> etäisyyden otto tapahtumaan.

 

Ihmisellä on kyky tiedostaa omien toimien seuraukset, joten ihmisen tulisi myös ottaa vastuu toiminnastaan.

 

Tiivistelmäni kirjasta Napit vastakkain:

Yhteisössä korostuu aina kohtaamisen merkitys.

Mikäli ristiriitoja ei saada ratkaistuksi, työntekijöiden työmotivaatio heikkenee ratkaisemattomien konfliktien takia.

Kukaan ei voi muuttaa sinua, muutos on lähdettävä sinusta itsestäsi.

Vasta itsetuntemuksen kautta on mahdollista tukea, ohjata, kasvattaa ja eheyttää muita.

Ihmisten syyllistäminen ei ole koskaan ratkaisu ristiriitoihin. Se vain pahentaa sitä.

Jos ihminen on vihainen tai kokee olevansa uhri, hän ei ota vastaan uutta informaatiota. Eikä oikein muutakaan.

Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen-> ihmisten teot vaikuttavat siihen mitä muiden on mahdollista seuraavaksi tehdä.

Muutos sinussa, tai muutos minussa, saa aikaan muutoksen myös toisessa.

Virheistä oppiminen vaatii nöyryyttä. Kukaan ei kasva/kehity ihmisenä jos ei ole tunnetasolla myöntänyt toimiseensa väärin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!