Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Banappelsiini

Kirjoitettu 16.09.13
Esseen kirjoittaja: Sakari Pöyhönen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Banappelsiini – Jussi T. Koski

Sakari Pöyhönen

 

 

Banappelsiini on hyvä perus kirja. Hyvä lista business- ja ¨ihanperuselämän viisauksia¨.  Kirja oli hyvin kevyt kokoinen ja kevyt lukea, elikkä kuin meikäläiselle tehty. Välillä on hyvä lukea tällaista perus kirjallisuutta, koska näistä on erittäin helppo viedä pieniä juttuja käytäntöön!

Sakke + 30%. Saan siis ajatella itsestäni liikoja. Tätä hyvin usein noudatan myyntitilanteissa ehkäpä jopa +45%, mutta kun tulee kiperä paikka niin prosentit laskee tuonne -60% alueelle, mutta uskon että jatkuvalla tekemisellä saadaan se pysymään tuolla +30% alueella. Akatemian alussa tuli kyllä käytyä asiakkaissa anteeksi pyydellen, vaikkei siihen olisi ollutkaan mitään syytä, mutta kun ajattelee, että kaikki ovat vain ihmisiä, niin kaikki on jo paremmin. Kyllä aikuisella miehellä täytyy vähän kusta löytyä päästä.

Mikään ei ole valmista kerralla. Aikaisemmin kun olemme alkaneet suunnittelemaan jotain tuotetta, niin asiakas on tullut kuvaan vasta kun on ollut ihan pakko, kun asiakas pitäisi olla mukana kehityksessä jatkuvasti. Loistava tapa luoda uusia tuotteita olisi sellainen, että valitsee tietyn kohderyhmän, esimerkiksi keskisuuret rakennustarvikeliikkeet ja alkaisi soittelemaan heitä läpi ja ehdottamaan erilaisia palveluita yms. Minulle on tässä hiljattain kolahtanut kunnolla syy markkinatutkimuksille, koska a) siinä saa asiakkaan mielipiteen tuotteesta, b) siinä saa kiinnostuneen asiakkaan ostamaan, ja c) siinä saa asiakkaan mukaan kehittämään tuotetta joka on kultaakin kalliimpaa. Markkinatutkimukset on siis pirun jees!

 

Ihailen muita ihmisiä ja haalin ympärilleni menestyviä ihmisiä. Aikaisemmin nämä menestyvät ihmiset olivat erittäin kaukana (kiitos korporaatio ja muut), mutta kun alkoi itse kehittyä, niin on helppo imeä tietoa ja motivaatiota muiden onnistumisista. Pitää myös muistaa hyödyntää myös lehtiä, blogeja, videoita ja seminaareja.

 

Teen deadlinesta ystävän. Olen aina uskonut tarkkoihin aikarajoihin ja ne tuovat ryhtiä omaan toimintaan, vaikka deadline tarkoittaakin usein sitä, että kun on se tulee, niin hommat valmistuu juuri silloin. Deadlinet helpottavasti omien hommien priorisointia ja itsensä johtamista.

 

En ajattele liikaa, mitä muut ajattelevat minusta. Silloin minulla on enemmän tilaa itselleni ja luovuudelleni. Ajattelen mielestäni liikaa mitä muut minusta ajattelevat, mutta yritän muistaa sen, etten antaisi sen vaikuttaa tekemiseeni. Jos kaikki ajattelisivat vain sitä, mitä muut ajattelevat heistä, mitään uutta ei koskaan syntyisi ja maailma olisi harmaa. Muutenkin pitäisi välillä ¨kilpailuttaa¨ omat toimintatavat jollain aivan muunlaisella toimintatavalla, esim. Messumyynti puhelimella, Messumyynti postikorteilla?! (huono esimerkki).

 

Palkitsen itseni säännöllisesti hyvistä tuloksista. Tätä on tullut tehtyä aivan liian vähän, mutta nykyään harrastan palkitsemista myös esseen kirjoittamisessa. Ihan perus palkitsemiset ovat omasta mielestä erittäin jees, esimerkiksi myynnissä, esimerkiksi kun saa otettua tietyn määrän kontakteja, niin voi palkita itsensä käynnillä facebookissa tai jopa kahvikupposella. Ei palkinnon tarvitse olla suuri.

 

Ratkaisen vain omia ongelmiani. Kohtaan vain omia haasteitani. Tämä on tärkeä muistaa, etenkin akatemialla. Ainakin välillä tuntuu, että omassa tiimissäkin keskitytään epäkohtiin muissa, eikä ymmärretä sitä, että on AIVAN turhaa keskittyä muiden tekemiseen, jos se ei vaikuta omaan tekemiseen tai siitä ei voi oppia. Yltiöpäinen murehtiminen on suomalaisuuden tunnusmerkki ja se on mielestäni typerää.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!