Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Banappelsiini

Kirjoitettu 06.12.13
Esseen kirjoittaja: Atte-Markus Virkkunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Banappelssiinissa Jussi T. Koski kertoo tarjoavansa ideavitamiineja luovuutta varten.  Keräsinpäs tähän parhaat keissit mitä sain kirjasta irti:

Prototyypittely jeesaa paljon. Auttaa huomattavasti, että voi kokeilla ideoidensa toimivuutta jo siinä alkuvaiheessa. Prototyyppi-ajattelun avulla on myös helpompi hyväksyä se, että idea ei ole välttämättä läheskään valmis vielä silloin, kun se ensimmäisen kerran viedään käytäntöön vaan sitä tarvitsee vielä jalostaa. Jalostamista voidaan tarvita vielä monia ja monia kertoja ennen kuin ollaan lähempänä innovaatiota. Tän kautta tajusin kanssa sen, että asiakkaisiin voi mennä vaikka olisi vasta erittäin raa’an tason idea mielessä, ja sitä voi kehitellä matkan varrella aina vaan paremmaksi ja paremmaksi, eikä vain ottaa tekosyyksi sitä ettei oma ”tuote” ole vielä valmis.

Outojen idoiden koeajaminen. Eli syvällisemmin tekstiin perehtyessä tarkoittaa tietynlaista ennakkoluulottomuutta uusien juttujen kokeilemisessa. Olettamalla, että jokaisesta ideasta löytyy hyvääkin isältöä vaikka idea vaikuttaisi olevan täysi susi, ottaa avoimemman lähestymistavan ideoihin. Avoimella tavalla suhtautuminen tuo esiin huonojjenkin ideoiden hyvät puolet, ja näin saa myös uusia ja parempia ideoita yhdistelemällä niitä muiden ideoiden kanssa.

 

Oma elämä projektiksi numero 1. miksi? no siksi että näin keskittyy olennaisista olennaisimpaan, omaan itseensä. Itsensä kehittämisestä ei muuta olekaan kuin hyötä. Tärkeää on myös tietää mitä tekee, eli osata ideoitavasta aiheesta tarpeeksi voidakseen keskittyä olennaiseen. Tämä on kuitenkin hieman kakspiippuinen juttu: liiallinen alueen tuntemus voi johtaa siihen, että ei enää kykenekkään katsomaan tarpeeksi laajasti asiaa, vaan keskittyy liikaa vanhoihin ja tuttuihin juttuihin. Tässä koen olevani hyvällä mallilla, sillä en ole minkään alan erityisasijantuntija, vaan vähän enemmänkin moniosaaja.

Tee deadlinesta ystäväsi. Deadlinen, tai siis selkeän aikarajan katsominen hieman eri tavalla: deadlineen mennessä suoritetusta tehtävästä ei tarvitse enää murehtia. Tässäkin pointtina on ymmärtääkseni se, että kun näkökulmaa on vaihdettu normaalisti ahdistavasta tekijästä myönteiseen ja positiiviseen näkökantaan, saa ihan erilaisen fiiliksen koko hommaa kohtaan. Itse ainakin helposti ahdistuin deadlineista koska olen nähnyt niihin pääsemisen valtavan työmäärän, mutta en sitä lopussa odottavaa palkintoa: valmiiksi saatettua työtä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!