Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Banappelsiini

Kirjoitettu 15.02.16
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi Koski
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Otin Banappelsiinin lukuun, koska mulle oli monet sanoneet, että se on hyvä kirja. Mulla ei siis ollut ennalta sen kummemin hajua, että mistä se ees kertoo. Kuitenkin, Banappelsiini kertoo luovuudesta ja sen harjoittamisesta. Siinä joka toisella sivulla on jokin “mietelause”, väittämä tai muu sellainen, ja toisella sivulla pohdintaa siihen liittyen. Mä tykkään itse kauheesti kaikista voima- ja mietelauseista, koska ainakin mulla ne oikeesti edesauttaa positiiviseen ajatteluun, ja sitä kautta asenteeseen. Banappelsiinia voisi käyttää, jos on luovuuskanavat tukossa, ikäänkuin hakemistona. Tässä nyt muutamia lauseita poimittuna, jotka herätti minussa eniten ajatuksia.

 

“Ei ole luovuutta ilman tahtoa. Mutta tahdolla ei tee mitään ilman tavoitteita. Terävöitä tavoitteesi.”

 

Mulla oli tarkoituksena ollut luoda tavoitteet vuodelle 2016, ja tämän myötä intouduin ne sitten oikeasti listaamaan. Olen sitä mieltä, että ihminen keksii keinot päästä tavoitteisiinsa, jos vaan tahtotila on tarpeeksi korkea. Ihminen saattaa kehitellä luovia tapoja vaikka ajanhallintaan, ja sitä kautta saada aikaa tavotteidensa saavuttamiseen. Totesin monta kertaa kirjaa lukiessani, että olen tavallaan aika luova ihminen. Ei, en osaa piirtää tai maalata, mitä usein pidetään luovuutena. Mutta olen hyvä esimerkiksi keksimään uusia tapoja tehdä asioita “kuorimaan appelsiini”, sekä tykkään kokeilla kaikkea uutta. Ravintolassa uutta annosta, uusia ruokia, uusia vaatetyylejä, uutta musiikkia. Minulla ei ole mitään tiettyä lempparia, mikä olisi ainoa oikea, vaan tykkään antaa mahdollisuuden.

 

Kyseenalaistan usein, ja siitä syntyy monesti kiivaitakin keskusteluita. Nautin niistä suuresti, jos ne ei lähde liian vakavaksi tai henkilökohtaisiksi. Tykkään kyseenalaistaa ihmisten tapoja tehdä asioita, ja antaa, sekä saada sitä kautta uusia ideoita. Kyseenalaistamalla, etsin usein myös itselleni parempaa tapaa ajatella ja tehdä asioita. En luule olevani oikeassa, vaadin kuitenkin, että kanssakeskustelija osaa perustella ja puolustaa kantaansa. Voin vaihtaa omaa kantaani – hyvin perustein.

 

“Katso vähemmän televisiota.”

 

Tähän päätökseen olen ollut tyytyväinen, niin ihmissuhteiden kuin arjen kannalta. Yllättävästi jää illasta aikaa nähdä ihmisiä, kun jättää television katsomisen pois. Olen saanut paljon enemmän aikaiseksi kaikkia tärkeitä juttuja. Tulee pohdittua enemmän omaa elämää ja suhtautumista asioihin. Kannatan siis kaikille television pois jättämistä arjessa. Jos välillä on tylsää ja haluaa nollata aivot, voi katsoa nettitvtä; Ruutua, katsomoa ym.

 

“Tee paljon virheitä.”

 

Puhuttiin juuri treeneissä siitä, että pitäisi lähteä rohkeasti mukaan hommiin ja asettaa tavoitteita. Suurin osa ihmisistä kuitenkin pelkää tekevänsä virheitä, ja siksi jättävät tekemättä asioita. Mä itsekin varaudun virheisiin miettimällä asiaa mahdollisimman monesta kulmasta. Kysyn viisaammilta apua, välttääkseni virheitä. Kuitenkin, virheistähän sitä oppii parhaiten, tai ainakin ne jää mieleen. Minua ne usein ärsyttää. Siis jos itse teen tai joku muu tekee huolimattomuusvirheitä, mutta ne ovat vain elämää. Mun mielestä akatemialla kannustetaan tekemään virheitä, siitä kertoo esimerkiksi “kultamunaus” -palkinto.

 

“Usko omaan luovuuteesi.” “Luule itsestäsi liikoja.”

 

Tästäkin asiasta tavallaan puhuin treeneissä. Suomalaisilla on tapa kainostella asioita. Mun mielestä sellainen kainostelu voitaisiin heittää roskakoriin. Oltaisiin aidosti ylpeitä itsestään ja saavutuksistaan.

Ihmiset ei uskalla innostua mistään kunnolla, kun se jotenkin kuuluu tähän suomalaiseen kulttuuriin “ettei nyt vaan tehdä tästä numeroa, ettei vaan kukaan huomaa, että mullahan menee perkele hyvin ja mähän olen oikeesti iloinen..”.Lopetetaan hei kaikki yhdessä se kainostelu, innostutaan asioista, pidetään itseämme hyvinä. Me kuitenkin eletään täällä sata prosenttia ajastamme itsemme kanssa. Miksi siis “myrkyttäisimme” itsetuntoamme vähättelemällä itseämme? Kun sua kehutaan, sano kiitos. Tai kun oikeesti saavutat jotain, niin kerro siitä muille, ja näytä innostuksesi. Me kaikki ansaitaan se, että ainakin itse pidetään itsestämme. Tehdään meistä itsestä parhaita ystäviämme. Asenne ratkaisee aina. Asenne vaikuttaa kaikkeen tekemiseen sekä henkiseen, että fyysiseen olotilaan.

Asiat, joihin uskot on loppujen lopuksi totta. Uskot luovuuteesi -> sinusta tulee luovempi. Uskot olevasi kaunis -> olet kauniimpi myös muiden silmissä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!