Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Banappelsiini – Jussi T. Koski

Kirjoitettu 10.05.13
Esseen kirjoittaja: Jari Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jussi T. Koski – Banappelsiini

Kirja tuli luettua ekan kerran joskus tuossa talven aikana. Nyt kun siihen täällä käsikirjaston puolella palasin, niin juuri tähän hetkeen loistava asia löytyy jo aivan kirjan alusta.

Minun pitää Minä saan luulla itsestäni liikoja

Neuvo käskee luulemaan itsestään liikoja. Akatemian hyvän ja rohkean alun jälkeen olen vähän palannut liikaa tuonne tuttuun ja turvalliseen mukavuusalueeseen. Ehkä tähän on syynsä kun näin jälkikäteen asiaa miettii. Alussa otetut isot haasteet joista tuli märkää rättiä onnistumisen puolesta suoraan naamaan on ehkä tehnyt itselleni epäonnistumisesta jonkunlaisen mörön.

Neuvo kertoo, että kun kaksi taustoiltaan ja osaamiseltaan toistensa veroista apinaa tavoittelee banaania niin voittaja on se, joka luulee itsestään enemmän. Ensin pitää muodostaa realistinen käsitys omista kyvyistä ja lisätä siihen päälle vielä vähintään 30%. Tätä mallia täytyy lähteä noudattamaan tämän uuden juuri startatun projektin kanssa. Projekti on myös siitä hyvä, että ehkä ensimmäistä kertaa akatemian aikana se on sellainen johon uskon itse täysillä ja joka syntyy myös omaan tarpeeseen. Ja liian monesti aikaisemmin on tullut asioita lähestyttyä raha edellä, mutta tällä kertaa se näyttelee vielä huomattavasti pienempää osaa. Itse palvelu on se jota haluan nyt enemmän kuin rahaa. Ja silti tuohon pystyy yhdistämään monenlaiset ansaintamallit.

Omassa oppimissopimuksessa lukee nuo passiivisettulot yhtenä hyvin suurena yläotsikkona ja tämä periaatteessa täyttää myös tuon kohdan. Ainakin ajan- ja paikanvapauden osalta. Ja kaiken lisäksi kyse on myös täysin yleishyödyllisestä palvelusta, jolla parannetaan maailmaa ainakin pikkuisen. Tai parannetaan sitä maailmaa tällä paljonkin, koska ei unohdeta nyt sitä että vähän pitää luulla itsestään myös liikoja. Mutta uskon tähän hommaan täysillä.

Tärkeää on myös tietää mitä en tavoittele

Yksi hyvä pointti kirjassa oli myös lista asioista, joita ei tavoittele. Kun tavoittelee liian montaa asiaa yhtä aikaa ei pysty keskittymään mihinkään niistä kunnolla. Tämä on hyvä niin henkilökohtaisesti kuin myös tulevan projektin kannalta.

Henkilökohtaisella tasolla ehkä tässä on myös ollut yksi ongelmien syy. On toiminimi ja sillä paria erilaista toimintaa, on paria muuta viritystä ja sitten on vielä se mitä akatemialla teen. Jostain näistä pitäisi luopua. Pitääpä tehdä näistä asioista oikeasti Bostonin matriisi ja miettiä mitkä asiat ovat kiinnostuksen, potenttiaalin ja rahan suhteen ne mitkä voisi jättää menneisyyteen. Tosin tuntuu, että tiedän vastauksen jo ja se on että toiminimen osalta voisi lähteä ekana karsimaan tai laittaa hommat kunnolla kuntoon. Ehkä tuo onkin se ratkaisu jonka tulen tekemään sen osalta. Toinen puoli bisneksestä ajetaan alas ja toiselle annetaan täydet mahdollisuudet menestyä. Suurimpana haasteen tuon alasajattavan toiminnan osalta on vain se, että mistä löytää ostaja tuolle mun varastolle.

Toisaalta myös uuden projektin osalta on hyvä miettiä myös ainakin se, että mitä ei alussa lähdetä tavoittelemaan. Tuossa tapauksessa on mahdollisuus rönsyillä niin paljon ja niin moneen suuntaan, että tarkka rajaus on tällä kertaa oikeasti tärkeä asia projektin onnistumisen osalta.

Poista virikkeet

Kirjassa ja myös monessa muussa paikassa neuvotaan joskus pitämään mahdollisimman vähä virikkeisiä hetkiä. Onko ne tunteja, päiviä tai mitä tahansa, mutta joku ajanjakso olisi hyvä jolloin ei olisi oikeasti mitään muuta kuin omat ajatukset. On tätä joskus välillä lapsuudenkodissa asuessa tullutkin tehtyä, mutta täällä kaupungin melskeessä jäänyt vähemmälle. Nyt on taas hyvät luontomestat lähellä niin eiköhän sitä voisi ainakin jostain pari tuntia irroittaa siihen, että lähtee ihan vaan katselemaan että miltä se vesi järvessä näyttää ja uppoaa omiin ajatuksiin. Näin voi syntyä myös ihan uusia oivalluksia esimerkiksi tähän projektiin X.

Syö banaanisi suupala kerrallaan

Tämä liittyy läheisesti tuonne tavoitteiden puolelle, mutta sopii myös hyvin omaksi jutukseen. Vaikka se onkin päivän selvä asia, että se kattilallinen perunoita kuoritaan peruna kerrallaan niin silti se liian monesti vain unohtuu. Kun jotakin hommaa aloittaa ja näkee vain sen koko isonkuvan ja sen haasteet niin totta helvetissä se näyttää pahalta silloin. Mutta kun hommaa lähtee miettimään askel askeleelta niin päästään jo huomattavasti lähemmäksi innostavaa tekemistä.

Asioiden ei tarvitse olla, eivätkä ne koskaan ole, kerralla valmiita

Tämäkin itsestäänselvyys kolahti taas tähän projektiin liittyen. Kerralla ei saada koskaan asioista täydellisiä, vaan pitää olla vain sen verran hyvä peruspohja jonka päälle pääsee rakentamaan riittävän hyvän sovellutuksen.

Vaikka valmentaja kovasti muuta mieltä olisikin, niin toisaalta haluan homman sille omasta mielestäni riittävän hyvälle peruspohjalle kuitenkin ennenkuin tuotetta voi lähteä myymään. Ajatusta voi myydä myös, se on tällä hetkellä vielä huomattavasti kehittyneempi kuin itse softapohja vaikka ajatuskin on vain vielä kasa yksittäisiä juttuja. No, se kirkastuu siitä sitten porukalla ensi viikolla. Visio siitä mitä palvelu suunnilleen tulee olemaan on jo omassa päässä kuitenkin muotoutunut ja siitä lähdetään sitten rakentamaan. Tällä kertaa johtajalla kuitenkin on se visio. Omaa akatemian aikaa kun miettii niin puoliruokaa tämän suhteen on siis jo kasassa.

TOP 3-käytäntöön:

– Virikkeetön ajanjakso. Jo tänä viikonloppuna? Pistetään hoitumaan.

– Selkeytys itselle mitä en tavoittele ja mitä kannattaa jättää pois

– Pitää pitää mielessä se miten se kattilallinen niitä perunoita kuorittiinkaan

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!