Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Banskuappeltsiini

Kirjoitettu 28.11.13
Esseen kirjoittaja: Ilkka Hartikainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jussi T. Kosken Banappelsiini on kyllä eri jännä kirja. Nämä vitamiinit yhteen pötköön ahmineena päässä ei pyöri muuta kuin yksi kysymys: mitä ihmettä sitä tuli taas luettua?! Kirjassa esitetään välillä niin hämäriä keinoja parantaa omaa innovatiivisuutta, että tuntuu siltä kuin Jussi olisi kirjottanu kyseisen kirjan ravintolaillan päätteeksi. Mutta sitten taas toisaalta, voi olla että kirjaa ei ole tarkoitettu luettavaksi yhteenpötköön ja vielä yliväsyneessä tilassa.

Yksi kappale sai minut melkein hyppäämään parvekkeelta alas. Kappaleessa käskettiin hyödyntämään sattumanvaraisia virikkeitä. Eli toisin sanoen kääntämään esimerkiksi television päälle, sulkea silmät ja valita kanava ja TUF, edessäsi on oraakkeli joka kertoo sinulle vinkkejä kuinka ongelma tulisi ratkaista. Anteeksi mitä?! Jos joku tulee minulle sanomaan joskus, että hän on ratkaissut ongelman sen avulla että televisiossa Hannu Karpo on sattunut sanomaan juuri ne oikeat sanat juuri oikeaan aikaan, soitan kyllä valkotakit hakemaan pöpipään paikalta.

On kyllä pakko myöntää että on tuossa kirjassa muutamia iha hyviäki neuvoja. Erästä pointtia olenkin jo ennen kirjan lukemista käyttänyt. Sellaisten medioiden seuraaminen mitä ei normaalisti seuraa. Jos tulee joku pahempi ongelma, avaa läppärin ja alkaa seikkailemaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Tuolta loputtomasta informaation pesästä voi löytää jotain aivan uusia näkökulmia/ajatuksia jotka helpottavat ongelman ratkaisua. Tai jopa ihan valmiin ratkaisun ongelmaan. Olen myös huomannut, että kun on yrittänyt ratkaista jotain ongelmaa se kasvaa omassa päässä aivan ylitsepääsemättömäksi, mutta kun on miettinyt aivan jotain muuta jonkun määrittelemättömän ajan ja sen jälkeen palaa ongelman pariin, voi ratkaisun nähdä aivan selkeänä edessään.

Toinen seikka, minkä aion tuoda käytäntöön itselleni Tiimiakatemian maailmassa sekä työelämässä on ideoitten hyväksyminen/käyttöön otto. Olen huomannut itsestäni sen piirteen, että ajattelen asioita välillä liiankin analyyttisesti ja numeroiden kautta. Välillä akatemialla tämä aiheuttaa muissa tiimiyrittäjissä harmaita hiuksia, kun aina löydän uusistakin ideoista ne vaarat ja riskit mitkä kaatavat idean. Voisi miltein jopa sanoa että olen se meidän tiimin hiekottaja! Tämä hiekottaminen taas aiheuttaa tiimin sisällä sen tilanteen, että mitään uutta ja rohkeaa ei uskalleta lähteä tekemään, koska nähdään liian suurina vaaroina nämä ongelmat mitä analyyttinen ajattelu tuo esille. Enemmänkin pitäisi tuoda esille ratkaisuja ja kehittämisehdotuksia jotka kannustaisivat lähtemään muita sekä myös itseäni kokeilemaan mitä hulluimpia ideoita! Sama pätee varmasti myös tämän kirjan tuomiinkin ideoihin, paitsi tuohon televisio-oraakkeliin.

Kirja oli kyllä hyvin mielenkiintoa herättävällä tavalla kirjoitettu ja toimii tyyliltään mitä parhaimpana vessakirjana. Täytyy varmaankin lukea toisen kerran kunhan saa omat aivot toimimaan hieman paremmin. Silloin kirja varmasti antaisi paljon enemmän, kun jaksaisi ajatella laajemmin noita kirjan vitamiineja kuinka niitä käyttäisi omassa ideoinnissa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!