Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Boheemia bisnestä?

Kirjoitettu 22.05.15
Esseen kirjoittaja: S. Pohtola
Kirjapisteet: 3
Kirja: Boho business
Kirjan kirjoittaja: Cristina Andersson & Jari Kaivo-Oja
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

 

Tiimiakatemialla meitä ohjataan kohti uutta visiota Glocally Blasting Transpreneur 4.0. Ihan hyvä juttu ajatuksen tasolla, että ihmiset uskaltaisivat irrottautua perinteisistä ajatusmalleista ja työnteon kulttuurista kohti innovatiivista, ravisuttavaa, globaalia ja samalla paikallisesti toimivaa kulttuuria. Tällä tavalla toimien nämä tulevaisuuden johtajat pelastavat sitten maailman keskinkertaisuudelta. Samalla luotaisiin kokonaan uusia bisneksen aloja ja kehitettäisiin start-up firmoja, jotka tekevät heti ensimmäisen puolen vuoden aikana 10 miljoonaa viivan alle.

 

Boho business kirjassa ollaan samojen aatteiden äärellä, nämä samat boheemit, monesti myös hullut ja vähän sekoilevat kaverit saavat meidät pelastettua kohti uutta nousua. Itsekin olen sitä mieltä, että uusilla ideoilla ja laajemmin ajattelemalla saadaan varmasti aikaan isoja asioita, toisin kuin koko ikänsä samassa toimistossa istumalla ja tekemällä samoja kaavamaisia asioita päivästä toiseen. Ei pidä väkisin jäädä tekemään sellaista työtä, mikä tuntuu liian paljon työnteolta ja ei innosta tekemään tai ajattelemaan asioita pidemmälle.

 

Tiimiakatemian aikana kuitenkin itselle on jäänyt vähän huono maku tästä glocally blasting ylipärisevästä boheemista ajattelutavasta. Kun liian usein näkee sitä, että ajatellaan suurten asioiden tapahtuvan kun vain muistaa sekoilla ja hullutella. Kunhan on tarpeeksi fatboy tyynyjä joiden päällä maata ja siirrellä post’it lappuja seinältä toiselle ja innovoida menemään. Siihen päälle vielä kun lisätään vähän hippijuttuja ja bambusta valmistettu lippis päähän niin johan ollaan tajunnanräjäyttäviä muutosjohtajia. Okei ehkä vähän kärjistetty esimerkki, mutta tämä on oma käsitykseni tämän päivän Tiimiakatemian vision mukaisesta toiminnasta tai start-up kulttuurista.

 

Totta kai löytyy niitäkin, jotka ovat oikeasti saaneet järkyttävän suuria bisneksiä käyntiin kehittelemällä sen idea post’it lappuja kirjoittelemalla. On voitu sekoillakin ja pyöräillä alasti keskikaupungilla muuten vaan sekoillakseen, mutta silti asia mikä erottaa tämän kaverin joka on muuttanut idean kassavirraksi siitä kaverista, joka vain innovoi ja juo kahvia on tekeminen ja sen laatu.

 

Mikään liikeidea ei muutu kannattavaksi liiketoiminnaksi ilman tekemistä, sitä että laitetaan ne työhanskat käteen ja aletaan toimimaan. Kaikki perustuu jatkuviin kokeiluihin ja kehittämiseen. Ensin ideaa täytyy kokeilla käytännössä, jos ei heti ensimmäisellä kerralla toimi, niin sitten kokeillaan uudestaan vähän parannetulla versiolla. Eteenpäin pääsee, jos vain uskoo asiaansa ja on oikeasti halu kehittää ja kehittyä. Samalla erottuu ne, ketkä tekevät asioita määrätietoisesti kohti korkeita tavoitteita. Jos tekee asioita puolittain ja sinnepäin, niin ei varmasti saada aikaiseksi mitään kestävää.

 

Itse olen saanut tästä oppilaitoksesta todella paljon hyviä ja toimivia ideoita bisneksen pyörittämiseen, ennen kaikkea kavereita joiden kanssa sitä lähteä tekemään. Sen olen oppinut, että porukalla tekeminen on paljon mukavampaa ja samalla tuottavampaa. Yksin ei vain keksi niin hyviä ratkaisuja kuin muutaman kaverin tai koko tiimin kanssa kun oikein paneudutaan aiheeseen. Olen myös oppinut sen, että töitä todellakin voi tehdä ilman, että se tuntuu työnteolta. Voi nauttia tekemisestä ja kehittää omaa juttua juuri niin pitkälle, kuin vain ikinä haluaa.

 

Olen kuitenkin myös pitkään ottanut vaikutteita ihan perinteisen perheyrityksen arjesta, jossa toki sielläkin asioita tehdään kohti omia visioita ja omalla tavalla toimien. Tärkeää on jatkuva halu kehittyä. Itse pidän arvossa sitä, että viitsitään kovalla työmäärällä saada kovia tuloksia aikaan. Se on myös kova juttu, jos pystyy työllistämään muita ihmisiä, vaikka alkuun perheenjäsenet ja kavereita. En pidä sitäkään huonona asiana, että Suomessa hyödynnettäisiin pitkän linjan metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden osaamista. Niilläkin aloilla toki luovuutta tarvitaan johtamiseen, että päästään uusille markkinoille ja saadaan homma nousuun. Silti niistäkään itse tekeminen ja työnteko ei katoa mihinkään. Kun puhutaan ns. Luovista aloista ja osaamisesta, niin toki sille on paikkansa, mutta mielestäni se ei vain riitä jos kaikki ovat luovia ja unohtavat sen tekemispuolen.

 

Tulevaisuudessa en näe itseäni taistelemassa robotiikkaa tai muuta tekniikan vallankumousta vastaan, mutta näen itseni tekemässä niitä asioita mistä nautin, intohimolla ja halulla kehittyä. Uskon, että silläkin voidaan saada aikaiseksi uusia ideoita ja osaamista. Ei välttämättä pikavoittoja tai maailman pelastamista, mutta eivät nekään ole poissuljettuja, vaikka tekisi asioita vähän vähemmän erikoisesti. En tarkoita sitä, ettenkö voisi tehdä asioita erilailla kuin muut, mutta ajattelin keskittyä enemmän kokeilemiseen ja tekemiseen kuin sekoiluun ja hullutteluun. Ei totisesti, mutta tosissaan. Tähänkin asti on vähän käytetty sitä ihan maalaisjärkeä, katsotaan jäänkö jalkoihin jos sen käyttöä jatkan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!