Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Brand digital

Kirjoitettu 09.12.15
Esseen kirjoittaja: Alli Laukkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Brand digital
Kirjan kirjoittaja: Allen Adamson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Brändi on yrityksen lupaus kuluttajalle, että tuote toimii oletetusti. Ellei jopa paremmin. Se on kokonaisuus kaikesta, mitä asiakkaalle näkyy toiminnastasi, ja jos sitä ei määrittele itse, markkinat tekevät sen puolestasi.

Tunne asiakas, löydä tarpeet

Luotko itsellesi vai luotko tarpeeseen? Minä sokaistuin vaateproggiksen kohdalla faktoille, eläen olettamusten ja toiveiden varassa. Malliston arvot ovat nykyaikaa, mutta eivät siinä segmentissä mihin sen halusin osuvan. Ja toimin niiden ajatusten varassa. Täten brändin relevanssi ja erottuminen olivat nappisuoritus mutta vain väärässä yleisössä.

Tärkeä oppi, minkä tiedostin ja mitä kävin tein (omien valelinssien läpi), oli palvelupolun läpikäyminen. Kun on rehellinen, tietää pohjatyön olevan kunnossa, täytyy katsoa että mikään brändäyksessä ei ole mennyt tarkistuksen läpi ilman loppuviilausta. Kaiken pitää täsmätä! Ei voi myydä työssäkäyville 30-vuotiaille, jos malliston kasvoina on 19-vuotias tyttö, ja ei voi pyytää 200€ hintaa jos myy nuorille.

Ajattele siis oikeasti kuten kuluttaja. Ja sitten toimita vielä paremmin.

Kuluttaja sitoutuu brändiin, joka on luotettava ja uskottava

Joo-o, näin ne vaan tekee. Empä tullut sitäkään ajatelleeksi, että jos joku nousee tyhjästä ja hintalappuna on kolminumeroinen luku, tie ei ole niin helppo. Vaikka kuinka hyvä juttu! Pitää siis näkyä monissa medioissa, luoda uskottavuus näkyvyyden kautta. Toinen askel on pysyvyys. Kun on pinnalla monen suun kautta pitkään, luotettavuus lisääntyy.

Mikä viestimisessä myös auttaa, on brändin yksinkertaisuus. Miten kuluttaja voi ikinä muistaa tuotetta, jonka selittämisessä menee kauemmin kuin sitä jaksaa tarkastella? Minulla oli alkuun vahvasti myös  tämä ongelma: Halusin keksiä niin paljon kaikkea hyvää, ettei sitä voisi sivuuttaa, unohtaen yksinkertaisuuden kelkasta. Ongelma nousi vasta siinä vaiheessa, kun kaikkeen oli jo niin kiintynyt että oli hankala muodostaa mitään ydinsanomaa. Toisin sanoen, ensi kerralla keksin sanoja, karsin, karsin ja karsin, ja niistä sitten keksin tarinan. Ja kirja neuvoi myös olemaan spesifimpi: Brändi on suomalaisuutta. Millä tavalla? Onko siinä suomalaiset kankaat vai suomalainen suunnittelija? Mitä tarkempi ja selkeämpi sanoma, sitä helpommin sisäistettävä.

Viimeisimpänä, REFLEKTOI MUILLA AJATUKSIA. Miksi muhin ajatuksia sisällä? Miksi omat ideat ovat niin kullanarvoisia ettei uskalla myöntää niiden huonoutta? Parhaimmillaan toisen negispalaute voi pelastaa sinut maailman typerimmältä idealta (vaikka 250€ mekon tuputtamiselta ”teineille”).

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!