Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Business For Punks

Kirjoitettu 20.05.18
Esseen kirjoittaja: Ella Eronen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Business for Punks
Kirjan kirjoittaja: James Watt
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

BUSINESS FOR PUNKS (James Watt, 2015)

 

Tartuin Business for Punks (James Watt) kirjaan, sillä koin olevani eksyksissä ja kyllästynyt omiin ideoihini. Tarvitsin ideoita uusiin projekteihin, mitä alkaisin työstämään. En kuitenkaan saanut ensimmäisellä lukukerralla olennaisia asioita irti. Asia kuitenkin muuttui viikko sitten. Sitä aikaisemmin oli hyvin vaikea kirjoittaa kirjasta, mutta Hintsa Performance-yrityksen omistajajäsenen kanssa käyty keskustelu eräässä verkostoitumistapahtumassa herätti kirjan opit konkreettisesti eloon. On hassua, miten tapa sanoa ja puhua asioista muuttaa niiden merkityksiä.

 

’’-our blissful naivity and lack of experience proved to be our strongest suit.’’

-James Watt

 

1. Liimaa lähtötelineissä

Liika kiltteys on ollut ongelmani lapsesta asti.

Olen ollut aika huono puolustamaan itseäni ja omia ideoitani, mutta iän myötä, erityisesti aikanani Tiimiakatemialla, olen pystynyt kehittämään jo jonkinlaisen selkärangan, joka pitää.

Pyrin aina pitämään huolen siitä, että kaikilla on hyvä olla, eikä kukaan loukkaannu.

Ajatus on absurdi ja lapsellinen, sillä fakta on se, että ei ole sellaista hetkeä, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Olen kokenut tämän ongelmaksi erityisesti viime aikoina, kun olen etsinyt uutta projektia, jota aloittaa. Mainittakoon, että olen välillä yliajattelun maailmanmestari, ja pohdin asioita siihen pisteeseen, jolloin sillä ei ole enää mitään väliä, tai toimin sen kummemmin miettimättä. Olen kokenut, että kumpikaan vaihtoehto ei ole toiminut kovin hyvin.

Kun olen halunnut aloittaa uuden projektin, olen miettinyt ja laskelmoinut asian siihen pisteeseen, että se ei ole millään tavalla järkeenkäypä. Sitten yleensä turhaudun, ja otan jonkun projektin vastaan, mikä ei oikeasti todellakaan kiinnosta. Tällaisessa pelissä ei voita kukaan.

Minun on todella hankala toimia, jos asia ei kiinnosta minua. Olen hyvin omien arvojeni mukaan toimiva ihminen, ja koen todella hankalaksi toimia muiden haluamalla tavalla.

En tykkää tehdä asioita ilman syytä. Päämäärätön toiminta ahdistaa minua suunnattomasti. Totta kai uusia asioita tulee ottaa vastaan, kaikenlaisia projekteja tehdä ja oppia kantapään kautta, mutta sisäinen motivaationi on tasan nolla, jos asia ei kiinnosta minua yhtään.

Se on yleensä kaikki, tai ei mitään. Tarvitsen mission, syyn välittää ja kiinnostua.

2. Miten pääseen liikkeelle?

Watt kirjoittaa kirjassaan, miten 80% yrityksistä kaatuu ensimmäisen 18 kk aikana. Millainen sitten on semmoinen liikeidea, joka pystyy raivaamaan tiensä huipulle muiden mielipiteistä huolimatta?

Kirja oli sävytetty vahvasti sillä, miten oman polun kulkeminen on ainoa vaihtoehto päästä oikeasti huipulle, ja luoda autenttista liiketoimintaa. Mielestäni Watt kirjoitti hauskasti, miten yrityksen tai liikeidean sijaan on kannattavampaa luoda liike, joka liikuttaa ihmisiä henkisesti taikka fyysisesti, miten sen nyt haluaa ajatella.

Liikkeellä pitää olla missio ja syy, miksi se on olemassa. Tarkoitus tässä maailmassa, olemassaolon syy. Watt mainitsee teoksessaan, miten Applen toiminta pohjautuu vahvasti liikkeen luomiseen. Applen missiona ei ollut tehdä tietokoneita, heidän missionsa oli muuttaa maailmaa teknologian keinoin.

Jälkimmäinen kuulostaa paljon inspiroivammalta, eikö vain?

Liikkeen luominen kuulostaa kyllä kivalta, mutta mitä ongelmaa lähden nyt maailmassa ratkaisemaan? Tuntuu liian isolta palalta kerralla keksiä pyörä uudelleen.

Watt kirjoittaakin rehellisesti, että nykypäivän markkinat mille tahansa uudelle tuotteelle, brändille tai palvelulle on ovat olemattomat, sillä kaikki on jo periaatteessa keksitty.

Mutta, ihmisten tarve uskoon ja toivoon on ikuista.

Kaikki tarvitsevat jotain, mihin uskoa.

Olkoon se sitten vaikka ympäristön pelastaminen vihreillä valinnoilla. Silti asia vaatii minulta paljon enemmän sulattelua. Silti tuntuu, että tehtävä on yhtä lähellä pyörän uudelleen keksimistä. Toisaalta, tekemisen kautta löytää aina uusia epäkohtia ja ongelmia, joita lähteä ratkaisemaan. Kirja kannusti myös ’’fail fast’’-ajatteluun, missä unohdetaan turha kyseleminen, ja tehdään itse.

Itse olen tässä tosi huono, koska olen äärimmäisen kilpailuhenkinen, ja inhoan epäonnistumista, vaikka en sitä yleensä ääneen myönnäkään.

Kirja sai minut miettimään epäonnistumisen pelkoani syvällisemmin, sillä se on rajoittanut minua todella monessa asiassa, esimerkiksi projektien kanssa. En pääse käyttämään sitä kaikkea potentiaalia, mitä minussa, Tiimiakatemialla ja projekteissa voisi olla, jos en epäonnistumisten kautta kasva viisaammaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, ’’-do, learn, adapt.’’

Faktahan on se, että nykypäivän markkinoilla ei ole varaa olla hidas. Digitalisoituminen on tehnyt systeemeistä ja prosesseista erittäin tehokkaita, ja uusia tuotteita ja palveluita virtaa markkinoille jatkuvalla syötöllä.

Jos et toimi nopeasti, häviät.

Yliajattelulle ja märehtimiselle ei ole tilaa. Minulla menee hirveästi aikaa esimerkiksi tiimimme sisällä siihen, kun yritän kysellä, olisiko joku vähän kiinnostunut jostakin projektista. Se on kovin tehotonta ja varovaista, ja kun en saa konkreettista kyllä/ei -vastausta, jätän asian sikseen.

’’-be a selfish bastard.’’ Toimi itse. Tekemisen kautta, niin kuin Tiimiakatemialla on tapana.

Ongelmanani on myös varmasti ollut Wattsin mainitsema kiinnostuksen ja intohimon puute. Muiden on vaikea hypätä projektiin, jos näkyy jo ulospäin, että projekti ei minua kiinnosta. Kirjassa sanotaankin, jos asia ei kiinnosta sinua 110%, se ei kyllä kiinnosta ketään muutakaan. Watts käsitteli kirjassaan myös toista asiaa, mikä on häirinnyt minua varsinkin aikuisiällä. Oma keskittymiskykyni on välillä hyvin katkonainen ja jopa olematon asia. Keskityn joko täysillä, tai en ollenkaan. Lähiaikoina en ole pystynyt keskittymään oikein mihinkään, ja vasta kirjaa lukiessani tajusin, miten hakoteillä olen ollut monessa asiassa.

Mielestäni Watts kirjoittaa hyvin, miten omaan juttuun pitäisi keskittyä:

’’Your focus should be laser-like, and your focus uber tuned.’’

Oman energian kanavoiminen oikein on vääjäämätöntä menestyksen kannalta. Kun on monta projektia päällekkäin, syö se vääjäämättä keskittymiskykyä ja työtehoa. Tämän opin jo syksyllä, kun olin kasannut parhaimmillaan yli 12 projektia ja pikkuhommaa päällekäin. Huomasin taas kevään korvilla, kun kaikki hommat alkoivat kaatua niskaan, että tuli otettua osaa liian moneen projektiin kerralla. Watts kirjoittaa, kuinka tärkeää on keskittyä kunnolla siihen yhteen, tarkoitukselliseen missioon, jota kohti on helppo mennä.

Sen tulisi toimia kuin majakan valo öisellä merellä: vaikka välillä eksyt, valoa seuraamalla löydät aina takaisin.

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!