Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Buyology

Kirjoitettu 08.02.14
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Buyology
Kirjan kirjoittaja: Martin Lindstrom
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Buylogy oli hauska kirja lukea, mutta haastava reflektoida. Kirja oli täynnä mielenkiintoisia tutkimuksia ja juttuja siitä, miten ihmisaivot toimivat ja kuinka ostopäätös todella syntyy. Kaikki kirjassa käsitellyt tapaukset olivat kuitenkin suuren luokan juttuja, jossa liikkui isot rahat. Nimion ei ihan vielä niin suuriin summiin yletä, mutta yritin siitä huolimatta etsiä kirjasta vinkkejä miten neuromarkkinointia voisi hyödyntää akatemialla pyörivissä projekteissa. Kirjan kautta oli myös mielenkiintoista pohtia omaa ostokäyttäytymistä.

Kovin kolaus kirjassa oli ihmisen eri aistien hyödyntäminen markkinoinnissa. Näkö ei olekaan markkinoinnin kannalta hyödyllisin aisti, sillä näköärsykkeitä tulvii joka puolelta jatkuvasti ja silmä ohittaa suurimman osan mainoksista täysin. Sen sijaan haju, kuulo ja tunto ovat tehokkaampia. Hämmästyin lukiessani, että monet pikaruokaravintolat ja elintarvikeliikkeet suihkuttuvat ilmastoinnin kautta ilmaan esimerkiksi rasvaisten ranskalaisten tai tuoreen leivän tuoksua. En tiedä tehdäänkö Suomessa näin, mutta itse ainakin saatan kaupungilla liikkuessani haistaa jonkun voimakkan ruuan tuoksun ja saman tien sitä alkaa tehdä mieli. Aika nokkelaa siis. Olen myös huomannut kuulon tehokkaaksi aistiksi, ainakin jos se saa ärsykkeitä tarpeeksi usein. Olin ennen sellaisessa työssä, jossa kuuntelin radiota lähemmäs kahdeksan tuntia päivässä. Pystyn vieläkin luettelemaan milloin Tony’s Delissä oli risottoviikot ja mikä oli R-kioskin kuukauden vuokraelokuva.Tuntoaisti vaikuttaa erityisesti ostopäätöksen tekemiseen. Tuotteita pitää saada hypistellä ja itse ainakin olen ostanut monestikin vaatteen vain koska ”se on niin ihanan pehmeä!”

Pohdiskelin kuinka eri aisteja voisi hyödyntää omissa projekteissa. Esimerkiksi pop up Joulukylässä soi jo joululaulut. Vaikka ne tuntuu ärsyttävän monia (ainakin jos ne alkaa soida lokakuussa), minulle ne tuovat kivaa joulufiilistä, vaikka en edes ole kovin jouluihminen. Uskon että monille asiakkaillekin musiikista tulee jouluinen olo, mikä voi innostaa ostamaan joululahjoja, joita pop up on pullollaan. Mietin voisiko pop upissa hyödyntää myös hajuaistia. Voisiko Joulukylän maskotti pipariukko myös tuoksua piparille? Ainakin yksi liike myy pipareita, joten toisikohan ilmassa leijaileva tuoksu lisämyyntiä? Itse olen ainakin kannustanut asiakkaita, jotka tutkivat kynttilälaatikkoamme, haistamaan sisällä olevia ihanan joulun tuoksuisia tuoksukynttilöitä. Pop upissa myös tuntoaistia saa vapaasti käyttää, sillä ainakin meidän pisteellä tuotteita saa hypistellä niin paljon kuin tahtoo.

Olen tällä hetkellä projektipäällikkönä projektissa, jossa teemme markkinointisuunnitelmaa juhla- ja ateriapalvelulle. Kun on kyse ruuasta, asiakas pääsee käyttämään myös makuaistiaan. Tärkeintä on varmasti että ruoka maistuu ja myös tuoksuu hyvälle. Kukapa ei menisi mielellään uudelleen sellaiseen ruokapaikkaan, jossa on saanut aiemmin maistuvaa ruokaa. Jotta asiakas saadaan takaisin, on vain varmistettava, että annos miellyttää asiakasta. Mietin voisiko juhlapalvelun tiloissa antaa ärsykkeitä asiakkaan hajuaistille ja korostaa siellä hyvän ruoan tuoksua. Saisiko se asiakkaan mieltymään paikkaan ja tulemaan uudelleen. Vaikeinta on tietysti houkutella aistien avulla paikalle täysin uusia asikkaita, jotka löytävät juhla- ja ateriapalvelun luultavimmin netin kautta, jossa hallitsevin aisti on se markkinoinnin kannalta heikoin, näkö.

Toinen jännittävä juttu kirjassa oli peilineuronit. En ole muutamaa lukiokurssia enempää psykologiaa lukenut, mutta se on todella kiinnostava aihe. Aivojen peilineuronit reagoivat silloin, kun ihminen näkee jonkun tekevän jonkin eleen tai toiminnon, joka kohdistuu johonkin objektiin tai sillä on joku muu kohde. Esimerkiksi jos näen jonkun heiluttelevan kättään ilman päämäärää, peilineuronit eivät reagoi, mutta jos se joku alkaakin sillä kädellä heilutella mailaa jonka tarkoitus on osua palloon, peilineuronini heräävät. Siis aivan kuin näkeminen ja tekeminen olisi sama asia.

Peilineuronit liittyvät myös siihen, miksi haluamme matkia muiden ostokäyttäytymistä. Mitä useamman päällä näemme jonkun tuotteen, sitä varmemmin alamme haluta sitä myös itse. Sen takia haluamme myös olla samanlaisia kuin mainosten upean näköiset ihmiset. Olin mukana Aussie bar projektissa, ja aloin näin jälkeen päin pohtia mainontaamme. Viimeisten bileiden mainoksessa oli varjokuvana pitkähiuksinen tankotanssija. Saiko se ihmisten kiinnostuksen heräämään ja ajattelemaan ”tuollainen minäkin tahtoisin olla”? Yritimme myös luoda mainonnalla mielikuvaa, että bileisiimme tulee hyvännäköisiä ihmisiä ja siistejä tyyppejä. Saiko se kenentkään ajattelemaan että ”minäkin tahdon olla sellainen, menenpä tuonne”? En tiedä vastausta, mutta psykologisesti on mahdollista, että mainoksemme on vaikuttanut johonkin sillä tavoin.

Aussie bari bileitä suunnitellessamme olettamuksemme oli, että seksi myy. Kirja väittää jotain aivan muuta; seksi kyllä kiinnostaa ihmisiä, mutta saa meidät helpommin unohtamaan mikä olikaan mainostettava brändi tai tuote. Kirja herätteli pohtimaan, edistääkö myyntiä enemmän seksi vai kiistanalaisuus. Meidän mainoksessamme seksikkyys oli ehkä sittenkin myyntivaltti. Mainos herätti välittömästi mielikuvan tankotanssista ja kertoi missä ja milloin sitä on mahdollista nähdä ihan oikeasti. Kukapa ei katselisi taitavaa tankotanssiesitystä mieluummin livenä kuin pelkästä mainoksen varjokuvasta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!