Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Cut the crap

Kirjoitettu 28.11.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: The 4-hour work week / Artikkelit
Kirjan kirjoittaja: Timothy Ferris
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin taannoin erästä blogia, jossa kerrottiin, että laki työpäivän lyhentämiseksi kahdeksan tunnin mittaiseksi täytti juuri 100 vuotta. Onnea siis Suomi! 100 vuotta on pitkä aika, eikä digitalisaation ja muiden ilmiöiden vaikutusta työelämään voi kukaan kiistää. Olisiko siis nyt aika miettiä sitä työpäivän pituutta uudelleen? No, sehän ei ole minun tehtävä, enkä siihen tässä kohtaa tämän painavammin kantaa ota, mutta siitä sai hyvää näkökulmaa Timothy Ferrissin 4 tunnin työviikko –kirjaan. Tuon blogin myötä innostuin etsimään artikkeleita työpäivän lyhentämisestä muutenkin. Onhan työpäivän lyhentäminen kuulostanut omaankin korvaan kieltämättä ihan hyvältä ajatukselta, vaikka siihen en ole sen kummemmin perehtynytkään. Ensimmäinen ajatus mahdollisesta työpäivän lyhentämisestä 6 tunnin mittaiseksi oli varsin myötämielinen. Työntekijöiden tehokkuus lisääntyisi hyvin todennäköisesti, eikä parilla tunnilla lisääntynyt vapaa-aika arjen keskellä varmaan vaikuttaisi negatiivisesti keneenkään. Ihannetilanne tietysti olisi, jos kenenkään palkkatuloista ei myöskään tarvitsisi leikata. Se jos mikä varmasti myös lisäisi osaltaan työnteon tehokkuutta.

 

Kokeiluita ja tutkimuksia työpäivän lyhentämisestä 6 tunnin mittaiseksi, tai työviikon lyhentämisestä neljäpäiväiseksi on jo tehty esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Niiden tuomista vaikutuksista löytyy siis jo selvää dataa. Tehokkuus ja vireys on ollut työpaikoilla selkeästi parempi, mutta joissain tapauksissa yritysten kulut taas ovat nousseet. Useimmissa tapauksissa kulujen nousu johtuu siitä, että on jouduttu palkkaamaan lisää työntekijöitä, mikä itsessään myöskään ei ole mikään huono juttu tämän päivän työllistymistilannetta ja kansantaloutta ajatellen, kunhan se vaan ei ole yritykselle liian suuri taloudellinen haitta.

 

Olen itse tässä kolmen edellisvuoden aikana arjessa törmännyt monta kertaa turhautumisen tunteeseen töihin liittyen, ja se on hyvin usein johtunut nimenomaan tehottomuudesta. Tai niin olen ainakin luullut. Esimerkiksi jos päivän työlistalla on muutaman sähköpostin lähettäminen, Rage Cuben budjetin päivittäminen, lounaspalaveri Ragen porukalla ja vaikkapa kirjastossa käyminen. Käytännössä neljä tehtävää, joista puolet saa hoidettua vaikka kotoa käsin läppärillä. Jos vaan sähköpostien ja palaverin agenda on jo ennestään selvä, ei näiden kaikkien tekemiseen voi mitenkään mennä kahta tuntia enempää. Joudun silti myöntämään, että näiden vuosien aikana on ollut päiviä, jolloin näiden työtehtävien suorittaminen on vienyt koko päivän työtunnit. Todellisuudessa harvojen tehtävien tekemiseen kuluu niin kauan aikaa, kuin luullaan. Jos kuvittelen aloittaneeni työpäivän aamukahdeksalta, mutta ensimmäinen sähköpostiviesti on työn alla vielä lounasaikaan, niin ei paljon tarvitse ihmetellä tehottomuuden tunnetta jälkikäteen.

 

Laiskuus tai saamattomuus ei silti ole ainoa selittävä tekijä tälle, vaan myös juurtunut ajattelutapa siitä, että työpäivän pituus on se kahdeksan tuntia, piste. Tuon ajattelutavan olen alitajuisesti omaksunut jo ennen akatemialle tuloani, kun olin kolmivuorotyössä, jossa työpäivä oli nimenomaan aina kahdeksan tuntia. Myös pinkkuvuonna tiimin kanssa luodut ”pelisäännöt”, jotka puolsivat tuota ajattelutapaa, ovat sitä vielä vahvistaneet. Rehellisyyden nimissä tuota sääntöä on kyllä taivutettu useammin kuin noudatettu, mutta reflektoin niihin päiviin, joina on tullut syystä tai toisesta koettua tehottomuuden tunnetta ja tehtävien suorittamista on pitkitetty kahvin juonnilla ja joutavalla lätinällä, jotta tulisi niin sanotusti tunnit täyteen.

 

Eliminoi ja ulkoista

Eliminoi turhat vaiheet ja ärsykkeet ja keskity olennaiseen. Ulkoista kaikki mitä ei ole pakko tehdä itse. Siinä käytännössä salaisuus neljän tunnin työviikon mahdollistamiseen kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

Keskittymällä olennaiseen, siihen millä todellisuudessa on väliä ja tuottaa tulosta on ainoastaan merkitystä. Eliminoimalla se turha lätinä ja pitkitetyt kahvitauot, tuon kuvaamani työpäivän tehtävät hoituvat varmasti alle kahdessa tunnissa. Olen kokeillut tätäkin tapaa, ja se todellakin toimii työnteon tehokkuuden lisäämisessä. Ongelmaksi kohdallani muodostuu silloin kuitenkin riittämättömyyden tunne. Jos todella olen tehnyt kaikki sille päivälle tarkoitetut tehtävät, niin miksi en jatkaisi hyvää flowta ja tekisi vaikka seuraavan päivän tehtäviä, tai keksisi itselleni jonkin muun projektin, jotta saan ne kahdeksan tuntia tänäänkin täyteen? Tämä taas sotii itseäni vastaan siinä määrin, että haluan mieluummin keskittyä hoitamaan yhden projektin kunnolla, kuin monta projektia vähän sinne päin. Tarkoitan siis sitä, että koen huonoa omatuntoa siitä, ettei minulla ole tarpeeksi tekemistä, jos jokin päivä teenkin kaikki sille päivälle määritetyt tehtävät jo parissa tunnissa ja loppupäivä jää aikaa tehdä ihan muita askareita. Kirjassa käytettiin klassista 80/20 ajattelumallia kuvaamaan sitä, että keskittyy niihin asioihin, mitkä oikeasti tuottavat tulosta. Jos 20% tehdystä työstä tuo 80% tuloksista, niin se loppu 80% tehdystä työstä vaikuttaa melko turhalta työltä, ja sen voinee unohtaa, tai vaikkapa ulkoistaa mikäli se on mahdollista ja tarpeellista.

 

Olen miettinyt viime aikoina paljon myös työnteon merkitystä elämässä ylipäätään. Tässä kolmen vuoden aikana on kerennyt kokeilla todella monenlaisia juttuja ja saanut kokemusta eri aloilta. Semmoisiltakin, mistä en olisi joskus osannut edes haaveilla, tai en uskonut pääseväni kokeilemaan. Pinkkuvuoden syksystä lähtien on ollut selvää, että koko ajan pitäisi keksiä entistä hienompia projekteja, ja tavoitteet tulisi olla mahdollisimman suuria. Kuitenkin tämän neljännen vuoden puolella olen herännyt ajattelemaan, että onko työrintamalla täydellinen imago ja menestyminen minulle sittenkään elämässä tärkeimpien arvojen joukossa. Työpaikka tietysti pitää olla, mutta sen ei tarvitse määrätä elämää. Minulle merkitsee enemmän, että töihin on kiva mennä ja siellä on kiva olla, jolloin tiukemmat tilanteetkaan tuskin koituvat stressaaviksi aiheiksi, jotka vaikuttavat arkeen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Tämä ajatustapa ei kaikkien mielestä istu nykypäivän suorituskeskeiseen malliin, kun vaikeista työllistymismahdollisuuksista on jatkuvasti puhetta, ja kovia suorittajia sekä menestyjiä arvostetaan kovasti.

 

On toki myös selvää, että kaikilla aloilla neljän tunnin työviikon toteuttaminen ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Työpäivien tai -viikon lyhentämisen luulisi olevan silti suhteellisen helppoa useimmilla aloilla, ja itse liputan sen ajatuksen puolesta tämän reflektion, lukemieni artikkeleiden ja kirjan perusteella. Alasta ja työtehtävästä riippumatta voisin melkein väittää, että kukaan ei jaksa keskittyä täyttä kahdeksaa tuntia täydellisesti siihen työtehtävään, mikä hänelle on suotu, vaan osa ajasta kuluu lakisääteisten ja vähän omienkin taukojen parissa. Tauot kuuluvat työhön joka tapauksessa, mutta mikäli työpäivä lyhenee parilla tunnilla, ei niitä tarvitse pitää niin usein, eikä niin pitkiä.

 

 

Rikkaus on suhteellista

Ehkä parhaiten neljän tunnin työviikon tuomaa vapautta ja arvoa elämään minulle avasi seuraava esimerkki, jonka havainnollistan oheisella kuvalla.

 

mattijateppo

 

Kuten kuva kertoo, Matti tienaa vuositasolla selkeästi enemmän, eli on sillä mittarilla rikkaampi. Kovista työtunneista johtuen hänen tuntiliksa ei kuitenkaan ole lähelläkään Teppoa, joka on ulkoistanut työnsä niin, että hän voi hoitaa oman työnsä vaikka Himalajan huipulta, mikäli sinne saadaan nettiyhteys. Matti asuu myös verraten varsin kalliilla asuinalueella, mutta koti pitää olla pääkonttorin lähettyvillä, ja lentokentälle pitää päästä tarvittaessa nopeasti, koska hän reissaa töidensä perässä ympäri maailmaa. Kovista työmääristä johtuen hänelle ei lopulta jää aikaa eikä rahaakaan niin paljon kuin voisi olettaa, jotta hän kerkeisi välillä pysähtyä nauttimaan elämästä muuten kuin tekemällä töitä. Teppo sen sijaan matkustelee vain lomien vuoksi, ja hänen arkensa on varsin levollista puuhastelua harrastuksien parissa, kun aikaa töiltä jää mukavasti.

 

Vähän kärjistetty esimerkki joo, mutta pointtina se, ettei rikkautta mitata aina pelkästään tilipussin suuruudella. Allekirjoittanut ainakin valitsee tässä tapauksessa Tepon tilipussin, mikäli se tuo mukanaan tuollaisen vapauden, ja mahdollistaa elämästä nauttimisen.

 

Käytäntöön tästä itselleni lanseeraan ”cut the crap” –metodin, joka auttaa minua välttämään turhautumista tehottomuuteen, ja sallii nauttia tekemäni työn hedelmistä, kun työt on tehty. Toisin sanoen pyrin jättämään kaiken ylimääräisen toiminnan työn ympäriltä pois silloin kun niitä teen, jotta minulle jää aikaa käytettäväksi johonkin muuhun enemmän.

 

 

Näistä artikkeleista sain ajatuksia tähän esseeseen:

 

  • Taloussanomat: Ruotsissa kokeillaan kuuden tunnin työpäivää – tulokset näyttävät hyviltä (2015)
  • Mtv.fi: Tutkijat vahvistavat: Töitä kannattaisi tehdä vain 4 päivää viikossa tai 6 tuntia päivässä (2017)
  • Youtube: THE 4-HOUR WORKWEEK BY TIM FERRISS ANIMATED BOOK REVIEW

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!