Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi – Ja yhdessä ajattelemisen taito

Kirjoitettu 26.11.13
Esseen kirjoittaja: Jarkko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi – Ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mitä dialogi on?

Dialogilla tarkoitetaan taitoa ajatella yhdessä. Se on ajatustenvaihtoa, jossa jokaisen tulee olla puolueeton, näin ollen luovuttava omista vakaista käsityksistään ollen avoin muille mahdollisuuksille. William Isaacs määrittelee kirjassaan dialogin näin; ”dialogi on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta”.  Dialogin tarkoituksena on siis tähdätä kohti yhteistä päämäärää, minkä mahdollistaa siihen osallistujien avoimuus ja kyky käsitellä itselle mahdollisesti vieraita asioita. Sillä ei välttämättä vain etsitä vastauksia tiettyihin kysymyksiin, vaan sillä luodaan kysymyksiä jo olemassa oleville vastauksille. Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että dialogi on taito, jota on mahdollista kehittää. Sitä ei siis osata luonnollisesti, vaan siihen tulee perehtyä ja uskoa.

Dialogi ei tarkoita samaa asiaa kuin keskustelu, kuten dialogista tietämättömänä voisi luulla. Keskustelu tarkoittaa enemmän temperamenttista vuoropuhelua, jota harrastetaan usein työpaikoilla palavereissa. Tällaisissa tilanteissa keskustelun osapuolet pyrkivät tuomaan vain omia mielipiteitään julki, yrittäen saada muutkin uskomaan samoin kuin he itse. Tällainen johtaa hyvin usein, joko eri osapuolten välisiin ”pieniin sotiin” tai yhden osapuolen yksinpuheluun, jonka seurauksena päätökset ovat hyvin kapeakatseisia. Keskustelun luonne on hyvin usein sellainen, jossa ei kuunnella muita tai ei edes yritetä ymmärtää toisten mielipiteitä.

Dialogin perusperiaatteet ilmeneminen (ympärillämme on jatkuvasti näkymättömiä mahdollisuuksia, jotka meidän tulee vain huomata), tietoisuus (oman itsensä monipuolisuuden näkeminen), osallistuminen (minä olen maailmassa ja maailma on minussa) ja johdonmukaisuus (kokonaisuus on olemassa, minun täytyy vain selvittää millainen se on).

 

Dialogin keinot

Kuten jo aikaisemmin sanoin, dialogi on taito, jota voi harjaannuttaa. Dialogi alkaa itsestäsi ja jokaisen meidän on osattava kuunnella, kunnioittaa, odottaa ja puhua suoraan pystyäkseen käyttämään dialogia tehokkaasti. Nämä edellä mainitut, alkuun jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostavat taidot, ovat dialogin keinoja.

Kuunteleminen on taito, joka voi vaikuttaa monelle meille itsestäänselvyydelle. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kuunteleminen ei ole pelkästään toisen ihmisen puheenvuoron seuraamista ja vastaanotettujen sanojen ymmärtämistä. Se on yhtä tärkeää dialogin kannalta, kuin omien mielipiteiden esille tuominen. Meidän tulee ensinnäkin osata kuunnella ihmisiä ilman ennakkokäsityksiä. Ihmisillä onkin hyvin usein jonkinlainen ennakkokäsitys jokaisesta ihmisestä, jotka vaikuttavat mielipiteisiimme. Lisäksi kuunteleminen tarkoittaa myös muiden mielipiteiden seurauksena tulevien omien reaktioiden ymmärtämistä ja oman itsensä kuuntelemista. Muistimme ja omat aikaisemmat mielipiteemme vaikuttavat myös muiden näkökulmien sulattamiseen. Esimerkiksi; olen ennalta ajatellut Toyotan olevan paras mahdollinen automerkki Suomen teille, sillä itselläni on sellainen, on minun hyvin vaikeaa sulattaa sitä vastaan tulevaa kritiikkiä. Dialogiin osallistuvan on oltava avoin ja ikään kuin tyhjentää omat vanhat ajatuksensa, jotta voi vastaanottaa uusia ajatuksia.

Kunnioittaminen, dialogin toinen keino on myös onnistuneen dialogin edellytys. Kunnioitus ei ole passiivista tekemistä, vaan toisen ihmisen kokemusten alkuperän aktiivista etsimistä. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisen tulee olla aidosti kiinnostunut muista osapuolista rohkaisten tuomaan omat mielipiteensä esille. Toiseen tulee myös samaistua, jolloin ymmärtää tämän mielipiteitä paremmin.

Odottaminen on dialogin taito, mikä niin usein ikävä kyllä unohtuu. Ilman odottamisen taitoa keskustelut taikka dialogit muuttuvat hyvin nopeasti huutokilpailuiksi, joissa osapuolet vain puhuvat toistensa päälle kenenkään ymmärtämättä mitään. Odottaminen tarkoittaa siis omien mielipiteidensä esilletuomisen lykkäämistä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että omia mielipiteitä ei tulisi tuoda esille, vaan mahdollisesti odottaa sellaista ajankohtaa, jolloin tähän on aihetta. Ajatuksena on siis, malttaa kuunnella muiden ajatuksia ja käsitellä niitä omien mielipiteiden kautta, ennen oman ”raakaversion” esille tuomista. Ilman odottamista dialogi voi kehkeytyä yksinpuheluksi, jolloin dialogille ei anneta mahdollisuutta kehittyä.

Suora puhe, dialogin neljäs ja viimeinen keino on näistä todennäköisesti suurimmalle osasta se haastavin taito. Suoraan puhuminen vaati itseluottamusta ja itsekunnioitusta. Varsinkin suuressa ryhmässä tämä voi tuottaa normaalia enemmän vaikeuksia. Ihmiselle on ilmeisesti vaikeata tuoda omia mielipiteitänsä esille, jos ei ole varma siitä, että muut ajattelevat samalla tavalla. Ihmiselle on siis ominaista pyrkiä kulkemaan massan mukana, mikä vaikeuttaa muun muassa dialogin onnistumista. Suoraan puhuminen vaatii epämukavuusalueelle siirtymistä, eli uskallusta ”luoda” jotain uutta.

Nämä neljä dialogin keinoa ovat edellytys onnistuneelle dialogille. Näitä ei voi oppia pelkästään teorian kautta, vaan nämä on vietävä käytäntöön ja harjoittaa itseään sitä kautta. On yhdentekevää, että onko se oma tiimi, työporukka tai urheilujoukkue, missä dialogin keinoja harjoittaa. Kaikkialla pätee nämä samat ajatukset ja niitä kannattaa ehdottomasti tuoda esille myös muulle porukalle. Vaikka dialogi lähtee itsestään, on ainakin huomattavasti helpompaa, jos muutkin osapuolet hyödyntävät sen keinoja.

 

Kantorin roolimallit

Perheterapeutti David Kantorin on kehittänyt teorian ”roolimallit”, jonka mukaan ihmiset eivät ota kantaa vain siksi, että haluavat, vaan myös siksi, että keskusteluprosessi vaatii joskus tietyn roolin omaksumista. Nämä Kantorin luomat roolimallit ovat; aloitteentekijä, sivustakatsoja, kannattaja ja vastustaja.

Aloitteentekijälle todellisuus, suora puhe ja hetkellinen ohjaaminen ovat tärkeitä. Tällainen henkilö on oma-aloitteinen, joka tuo uuden asian esille, jota porukka lähtee avaamaan. Hän hetkellisesti ohjaa dialogin kulkua ja omaa sitten itselleen uuden roolin.

Sivustakatsoja ei ota kantaa kuin näkökulmaa laajentaviin ajatuksiin. Hän pääasiassa seuraa dialogin kulkua sivusta osallistuen siihen omalla tavallaan. Sivustakatsoja voi vaikuttaa hiljaiselta ja syrjäänvetäytyvältä, mutta hänestä voi huomata, että hän on kuitenkin kiinnostunut aiheesta.

Kannattajalle on ominaista dialogin keino, kuunteleminen.

Vastustajalle taas ominaista dialogin keinoista on kunnioittaminen, eli tällainen on aidosti kiinnostunut muista osapuolista ja näiden mielipiteistä.

Tiimimme treeneissä on ollut mielenkiintoista seurata muiden tiimiläisiämme jakaen heitä eri kantorin roolimalleihin. Itse tunnen olevani pääasiassa kannattaja ja sivustakatsoja. Pienemmissä ryhmissä toimiessamme, tunnen taas olevani suurilta osin aloitteentekijä.

 

Dialogi jokapäiväisessä elämässä

William Isaacs kirjan luettuani olen huomannut kiinnittäväni enemmän huomiota myös tiimiakatemian ulkopuolella käymiini keskusteluihin. Dialogeiksi en niitä vielä itse nimittäisi, sillä tunnen tarvitsevani enemmän kokemusta dialogin harjoittamisesta. Eniten mielestäni olen oppinut tyttöystäväni kanssa käymieni keskustelujen pohjalta. Olen pyrkinyt hyödyntämään dialogin keinoja varsinkin ”ongelmatilanteissa”. Olen oppinut myös itsestäni paljon uusia asioita ja tärkeimpänä todennäköisesti sen, että en olekaan niin hyvä keskustelija, mitä ennen luulin. Dialogi palautti siis minut maanpinnalle ja hyvä niin. Uskon sen olevan ensimmäinen askel kohti parempia keskusteluja (dialogeja) niin työelämässä, kuin kotielämässänikin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!