Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi

Kirjoitettu 04.12.13
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi - Yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi – Yhdessä ajattelemisen taito

William Isaacs

 

Kolmannen vuoden tiimiyrittäjät kehoitti lukemaan tämän kirjan dialogista, koska dialogi mitä ilmeisimmin on niin kehnoa meillä pinkuilla!

Monesti meidän treeneissä ristipölyttäjät ovatkin jollainlailla huomauttaneet dialogin tasosta. Valmentajammekin on piirtänyt meille treeneissä jäävuorimallin joka siis tarkoitti sitä, että vain pieni osa ”huipusta” puhuu ja suurin osa on hiljaa. Kieltämättä minuakin ärsyttää tiimimme dialogissa eniten se, että meillä ei odoteta, että joku muukin saisi vuoron vaan omaa ajatusta puolustetaan äärimmäisen kärkkäästi.

Monesti saattaa käydä niin, että osa tiimistämme puhuu ensimmäisen kerran check-inissä ja toisen kerran check-outissa. Vaikka Kantorin neljässä roolissa yksi onkin sivustakatsoja, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ollaan ihan hiljaa kokoajan.

Dialogi kirjan lukeminen oli kaikenkaikkiaan melko työlästä koska keskittymiskykyni herpaantui ja mielenkiintoni lopahti kaikkien niiden erikoisten vertauskuvien ja puuduttavien tarinoiden keskellä joita kirja oli pullollaan. Kirjasta sain kuitenkin monia koppeja ja oppeja jotta voin kehittää omia dialogi taitojani ja mahdollisesti myös auttaa muitakin meidän tiimissä kehittymään dialogissa.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin näen meidän tiimin dialogissa suurimmaksi ongelmaksi odottamisen puutteen. Odottaminen ei suinkaan tarkoita vain ja ainoastaan, että odotat omaa puheenvuoroasi vaan pikemmin se tarkoittaa, että odotat rauhassa ennenkuin muodostat mielipiteesi. Odottaminen Isaacsin mukaan on pysähtymistä, askeleen taaksepäin ottamista ja asioiden katsomista uusin silmin laajemmasta näkökulmasta.

Tämä on suuri haaste monille meistä. Tämä on myös minulle vaikein asia dialogissa. Muodostan yleensä mielipiteeni nopeasti monesti ja joskus jopa pelkästään intuition varassa. Se on todella huono tapa. Usein saatan pitää jotain mielipidettä huonona vain sentakia, että olen itse jo ehtinyt sanoa mielipiteeni ääneen. Tämä johtuu siitä, että meillä ihmisillä on yleensä tapana samaistua siihen mitä sanomme, jos siis joku kritisoi sitä mitä sanon, hänhän selvästi kritisoi myöskin minua. Näinhän asia ei kuitenkaan ole!

Isaacsin mukaan tälläisten järkähtämättömien mielipiteiden ilmaisut ovatkuin kiviä dialogivirrassa ja ne parhaimmillaan muodostavat niin suuria patoja, että dialogin jatkuminen on mahdotonta.

Jotta dialogimme voisi kukoistaa treeneissä on meidän ehdottomasti opittava odottamaan. Odottamaan nimenomaan mielipiteemme muodostamisessa. On hyvä välillä tarkoituksellisesti olla nopeasti muodostamatta mielipidettä johonkin asiaan, koska silloin on ottanut sen tarvittavan askeleen taaksepäin ja antanut näkulman kasvaa. Ei ole häpeäksi sanoa, että minulla ei vielä ole mielipidettä tähän asiaan.

 

Toinen asia joka erityisesti kirjassa kolahti oli kuuntelu. Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä kuuntelijana ja sitä varmasti olenkin. Kuitenkin kirjassa kuuntelu vietiin toiselle asteelle tai jopa kolmannelle. Dialogin ytimenä on yksinkertainen mutta syvällinen kuuntelu. Tämä tarkoittaa sitä, että pystyy hiljentämään itsestään kaikki omat ennakkokäsitykset, luulot ja asenteet jolloin kuulee ja ymmärtää sen viestin mitä toinen yrittää sinulle viestiä. Isaacs yleisti tämän edellä kirjoitetun kirjassaa tilan teoksi, meidän täytyy tehdä itsessämme tilaa kuunnella. Jotta dialogissa onnistuisi ”yhdessä kuunteleminen” on äärimmäisen tärkeää pystyä ensinnäkin tekemään itsessään tilaa kuuntelulle ja lisäksi myös oppia kuuntelemaan oman näkökulman lisäksi myös muiden näkökulmasta. Siinä onkin haastetta kerrakseen.

 

Mietin lukiessani tätä kirjaa, että kuinka paljon dialogille on tarvetta treeneissä? Monesti asiat joita olemme joutuneet käymään läpi (esimerkiksi ilmoitusluontoiset asiat tai jotkin päätökset) eivät mielestäni vaadi dialogia. Dialogia tarvitaan erityisesti silloin kun pyritään laajentamaan vaihtoehtoja ja löytämään uusia näkökulmia. Mielestäni taas päätöksentekotilanteessa tavoitteena on kaventaa vaihtoehtoja, jolloin kommunikoinnin tapana toimii paremmin keskustelu. Keskustelun tavoitteena on Isaacsin mukaan saada toiset ihmiset olemaan kanssasi samaa mieltä. Toki on selvää, että ennen kuin asiat menevät siihen pisteeseen, että niistä tehdään päätös on yhdessä ajatteleminen ja näkökulmien laajentaminen erittäin tärkeää.

 

Loppujenlopuksi on todettava, että tästä kirjasta opin paljon! Toivottavasti teoria jonka luin päätyy myös käytäntöön meidän omissa treeneissä ja muutenkin jokapäiväisessä elämässä. Keskustelutaidot ja niiden ylläpitäminen on erittäin tarpeellinen taito vaikka enään ei kokoonnutakkaan nuotion  ympärille keskustelemaan niinkuin aikoinaan oli tapana. Uskon tästä teoria pommista olevan hyötyä myös tulevaisuuden työelämässä.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!