Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi

Kirjoitettu 07.12.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Saimme jatkuvaa palautetta treeneissä meidän dialogin laadusta ja kuinka emme osaa keskutella keskenämme toisia kunnoittaen, jotenka päätin ottaa vihjeestä vaarin ja lukaista yhden kirjan aiheeseen liittyen.

Keskustelemme usein porukalla jostain kaikkia koskevasta asiasta jolloin on tärkeää ottaa kaikkien mielipide huomioon, mutta syystä tai toisesta vain murto-osa tiimistä avaa suunsa ja osoittaa kiinnostuksensa puheen välityksellä kun taas osa ryhmästä vain on hiljaa ja välillä tuntuu ettei porukkaa kiinnosta ollenkaan aihe mitä sillä hetkellä käsitellään. Yleensä tällaisessa tilanteessa muodostuu tietynlaista turhautumista. Samat tutut äänet kaikuu huoneessa ja samat vanhat mielipiteet käydään läpi uudestaan ja uudestaan ja keskittyminen herpaantuu kaikilla. Aluksi oli kiinnostavaa kuunnella aktiivisia ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan omatkin mielipiteet, mutta pidemmän päälle alkaa toivomaan että muukin osa ryhmästä ottaisi kantaa aiheeseen. Hiljaisemman porukan aktivointi ei kuitenkaan tunnu auttavan, koska edelleen heidän kommentit ja vastaukset ovat niin suppeita ettei kukaan saa niistä mitään irti. Viime hetkinä kun olemme yhdessä kokoontuneet olen itse keskittynyt siihen etten puhu liikaa ja annan enemmän puhevuoroa muille ihmisille. Menetelmä johti kuitenkin siihen että ennen puheen vuorossa oli 6 ihmistä, ja nyt vain 5 ihmistä. Onko tässä kyse siis siitä että roolit ovat jakautuneet liian vahvasti ja kuuntelijoiden roolit ovat piirtyneet niin syvälle joidenkin ihmisten päähän että pelottaa ottaa kantaa asioihin? Ehkäpä puhujien vahvat mielipiteet ja niihin reagointi vastapuolelta aiheuttaa joissakin niin vahvoja tunteita ettei uskalla esittää mielipidettään sen varjossa että joku saattaa sanoa rumasti takaisin? Voisin jopa väittää että kaikkein tärkeimmät ja olennaisimmat mielipiteet elävät hiljaisten päissä, koska ovat kerenneet tuntien ajan vatvoa asiaa päässään ja kehittämään järkeviä lauseita ja mielipiteitä. Aivan päinvastoin kun taas esimerkiksi joku joka jatkuvasti on puheenvuorossa ja joka tuottaa lausetta lauseen perään ilman ajatusta ja syvällisempää pohdintaa. Toisin sanoen, puhujat puhuvat ja kuuntelijat kuuntelevat. Tällainen toiminta ei kehitä ketään.

Kirjassa puhutaan paljon kuuntelemisen merkityksestä ja kuinka kaikki lähtee siitä liikkeelle että on valmis kuuntelemaan toisten ihmisten ajatuksia. Kuuntelu lähtee liikkeelle aina yksilöstä, mutta paljon tärkeämpää on opetella kuuntelemaan yhdessä. Usein huomaan kun ihmiset kuuntelevat yksilöinä jotakin asiaa. Heille toki herää omat ajatuksensa asioista ja todennäköisesti pohtivat miten tämä asia vaikuttaa minuun itseeni, mutta heiltä jää kokonaan ajattelematta mitenkä asia vaikuttaa meihin. Yhdessä kuunteleminen tosin mahdollistuu vain silloin kuin kaikki ovat tilanteessa läsnä ja keskittyvät ainoastaan aiheeseen. Jos yksi räplää puhelinta, toinen pitää silmiään kiinni ja kasvot osoittavat kattoa kohti ja kolmas kuiskuttelee neljännen korvaan samanaikaisesti kun puhuja puhuu, ei yhdessä kuuntelemisesta tule yhtään mitään. Ihmiset kyllä aistivat muiden ihmisten välinpitämättömyyden ja silloin kuunteleminen jää yksilötasolle ja yhteys muihin tiimin jäseniin jää saavuttamatta. Muutaman kerran on ollut sellainen tilanne että itselleni on tullut mieleen että mitähän tuo kaveri vastapäätä nyt ajattelee tästä asiasta ja omat ajatukset ovat jääneet taka-alalle. Silloin koin itsekkin yhteyttä aiheeseen josta keskustelua käytiin ja kaikista huomasi kuinka he keskittyivät asiaan aivan eri tavalla.

Toisten kuunteleminen ja nimenomaan yhdessä kuunteleminen herättää niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä kunnioitusta. Kunnioittaminen on verrattavissa kuuntelemiseen. Jos ei anna itsestään kaikkea tilanteeseen ei voi kuunnella eikä voi myöskään kunnioittaa. Kunnioitus ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita samaa kuin olla kohtelias. Toisen kunnioittaminen lähtee nimenomaan siitä että ollaan tilanteessa läsnä ja keskitytään siihen mitä toisella on sanottavaa. Jaetaan mielipiteitä aiheen vaatimalla tavalla, jos asiasta syntyy erimielisyyksiä on ne tuotava esiin ja yhdessä pohdittava molempia näkökulmia. On turhaa kuluttaa aikaa asian pohtimiseen jos sitä katsotaan vain yhdestä näkökulmasta. Harvoin on sellaista tilannetta josta jokainen on täysin samaa mieltä ja tässä vaiheessa ne henkilöt jotka ovat asiasta edes hieman erimieltä ovat jollain tasolla jopa velvollisia tuomaan ajatuksensa julki vaikka asia olisi kuinka herkkä. Varsinkin jos tietää että oman mielipiteensä pohjalta saattaa tilanne kääntyä aivan päälaelleen ja lopputulos tulisi olemaan aivan erilainen on erittäin epäkunnioittavaa jättää asia sikseen. Tuntuu että tämänkaltaisissa asioissa meillä on eniten harjoiteltavaa. Usein treenien jälkeen kun menee jollekkin henkilölle juttelemaan joka ei ottanut mitään kantaa itse tilanteessa niin sieltä yhtäkkiä tuleekin aivan uusi lähestymisnäkökulma asiaan joka olisi hyvinkin voinut ratkaista tilanteen jos asia vaan oli tuotu esille. Sitten huomataan että päätös on jo tehty ja yksi tärkeä mielipide jäi täysin huomioimatta.

Oman puheenvuoron odottaminen ja puheenvuoron ennalta miettiminen on myöskin taito jota jokaisen tulisi treenata. Usein käy niin että keskustelua käydään ja ihmiset eivät jaksa odottaa omaa puheenvuoroaan ja täräyttävät oman mielipiteensä välittömästi ilmoille jolloin vastapuoli närkästyy entisestään ja todennäköisesti mielipiteen antaja ei ole itsekkään kerennyt edes miettimään sanojen merkitystä tai seurausta. Tällaisessa tilanteessa tulisikin malttaa oma mieli, tai tarvittaessa palata asiaan myöhemmin jos henkilö edelleen kokee että hänellä on jokin mullistava ajatus esitettävänä. Vaikka mielipide pitää saada kuuluviin on joskus kuitenkin oikea aika odottaa oikeaa hetkeä. Kokeilin pari kertaa itse mitenkä odottaminen toimii käytännössä ja huomasin että osa kerroista johti siihen että huomasin kuinka aihe oli muuttunut niin radikaalisti ettei edellisellä mielipiteelläni ollut enää mitään merkitystä ja taas toisissa tilanteissa sain ensinnäkin itse paljon enemmän irti keskustelusta ja sen lisäksi kerkesin ajattelemaan omaa puhevuoroani tarkemmin ja pystyin sitä kautta vaikuttamaan muihin paremmin. Turha lätinä saa ihmiset vain hämmentymään enemmän ja odottamalla pystyy vaikuttamaan lätinän aiheutumiseen huomattavasti. Kun kaikki lätisee tuulesta temmattuja argumentteja ei kellekkään jää käteen mitään.

Lätinän muodostumista estää hyvin myös se että ihmiset sanovat mitä asiasta oikeasti ajattelevat eivätkä kiertele ja kaartele heidän todellista mielipidettä. Suorapuheisuus ylipäätänsä tuo luottamusta ja herättää kunnioitusta kun jollain on rohkeutta puhua sydämensä pohjasta. Miksi jarrutella omien sanojensa kanssa jos itse uskoo johonkin? Helpommin sanottu kuin tehty. Usein ihmisillä menee sormi suuhun kun joutuu puhumaan suoraan. On helpompaa kiertää todellinen sanoma jotakin muuta kautta. Jälleen tullaan pisteeseen missä yhdellä helpolla keinolla pystyisi välttämään lätinää ja helpottamaan asian läpivientiä selkeästi. Ihmisten pelko siitä miten toinen ihminen reagoi suorapuheisuuteen tai mitenkä saat itse välitöntä palautetta siitä mitä olet sanonut pitäisi asettaa toissijalle ja miettiä ennemmin siltä kannalta asiaa mitä hyötyjä suorapuheisuudesta voi olla. Harvoin suoraan puhuminen aiheuttaa pitkävihaisuutta. Suorapuheisuushan ei ole loukkaus, vaikka niin useat siitä ajattelevat. Suorapuheisuutta voi nimittäin harjoittaa muullakin tavalla kuin toisen haukkumisella tai mielipiteen lyttäämisellä. Itse olen huomannut että ihmisillä ei ole vaikeaa puhua suoraan kun oma mielipide tulee esittää pienelle seuralle, mutta kun samasta asiasta jutellaan useamman ihmisen kesken muuttuu sanoma täysin ja välillä kun on kuullut jostakin asiasta etukäteen ei itsekkään meinaa pysyä kärryillä että mistäs nyt olikaan puhe. Toisin sanoen kiertelyn yksi merkittävä vaikutus on myös se että todellinen sanoma hukkuu lätinän sekaan eikä kukaan oikeasti saa irti juuri sitä asiaa mikä oli kaikista tärkeintä.

Toki kaikenlaisen toiminnan voi vastapuoli ymmärtää täysin väärin. Odottelet omaa puheenvuoroja niin joku voi luulla että olet hiljainen ja pakenet tilannetta. Joku voi ottaa suorapuheisuuden hyökkäyksenä tai syytöksenä, kun taas joku voi mieltää kunnioittamisen mielistelynä tai nuoleskeluna. Kaikista keinoista tulisi löytää tapa joka toimii omassa porukassa ja vaikka joskus joku loukkaantuu tai ei ole samaa mieltä asiasta ei se tarkoita että asia pitäisi jättää sanomatta jos kokee sen olen merkityksellinen. Unelma tilanteessa joku kyllä osaa kertoa oliko mielipiteesi järkevä ja oliko sillä jokin merkitys. Dialogi toimii silloin oikein kun jokainen mieltää näitä asioita ja pureskelee niitä päänsä sisällä. Dialogia ei opita päivässä, kuukaudessa tai vuodessa. Se on pitkäjänteisen kehittymisen paikka, jota opitaan ainoastaan puhumalla ja kokeilemalla erilaisia ilmaisutapoja.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!