Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuvittele kokous jossain entisessä työpaikassasi. Minkälaisia muistoja kokouksesta herää? Minulle tulee mieleen tylsät puolitoistatuntiset, joiden aikana hädintuskin pysyin hereillä. Yksikön johtaja oli noin 90 prosenttia ajasta äänessä. Tällaiset kokoukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten tuhlata melkein kokonaan kokoontuneen ryhmän potenttiaali. Jokainen osanottaja pohtii omia juttujaan tai yrittää pysyä hereillä. Voiko tällaista hyvällä omallatunnolla edes kutsua kokoukseksi.

 Kokous

Nyt minua rupeaa ärsyttämään tämä esseemäinen sepittäminen. Mitä minä oikeasti ajattelin William Issacsin kirjoittamasta kirjasta Dialogi. Kirjahan oli asiaa täynnä. Sen avulla olen alkanut tajuamaan mikä on oikeasti tehokas tapa toimia tiimimme yhteisellä foorumilla nimeltään treenit. Ensiksi haluan kuitenkin ehdottaa perinteisen kokouksen pitäjälle muutamia kehittämistapoja, miten minä muuttaisin perinteistä kokouksen kaavaa.

Ensimmäiseksi selvittäisin kokousryhmän kanssa mitä varten meillä on kokouksia. Pohtisimme yhdessä, että mitä kokouksilla yritetään saavuttaa. Tällä tavalla jokainen osanottaja tietää miksi hän istuu kyseisessä kokouksessa ja käyttää kallisarvoista aikaansa.

Toiseksi, olisi hyvä herättää jokainen puhumaan heti kokouksen alussa. Minä olen ihastunut Tiimiakatemialla treeneissä fiiliskierrokseen, jossa jokainen pääsee ja joutuu sanomaan jotain, heti treenien alussa. Fiiliskierroksen idea on että jokainen kertoo jotain omasta fiiliksestä ja mitä on lähiaikoina tehnyt. Tällä tavalla jokainen pääsee puhumisen makuun. Itse olen huomannut että tällainen omien ajatusten kertominen kokousforumissa, vetää keskittymisen näistä omista ajatuksista kyseiseen kokousforumiin.

 

Dialogi on todella ihmeellistä sittenkun siihen päästään, siksi haluan kehittyä taitavaksi dialogin harjoittajaksi. Dialogi on kuitenkin monen useamman ihmisen välinen asia, mutta jokaisen pitää yksilönä kehittyä, toimimaan ryhmässä paremmin. Jotta minä oppisin dialogin taitoa paremmin, olen alkanut opetella kuuntelemaan paremmin. Kuunnellessa pitää hidastaa vähän. Visuaalisesti voi saada todella paljon tietoa lyhyessä ajassa mutta ääni kulkee valoa hitaampaa. Valo etenee 300 000 kilometriä sekunnissa, kun taas ääni kulkee samassa ajassa 330 metriä. Siksi on ihan loogista että kuunnellessa pitää vetää syvään henkeä ja ottaa rennommin.

Kuuntelemisen taidosta ei ole mielestäni mitään hyötyä, jos ei osaa odottaa. Kuuntelu ja odottaminen, ovat itsetietoisuuden avain. Esimerkkinä jos ystäväni sanoo jotain, mikä saa minut vihaiseksi, niin minun ei kannata möläyttää samantien mitä sylki suuhun tuo. Ensin minun pitää vähän pohtii mitä mielessä oikeesti tapahtuu. Miksi minä suutuin? Kun tajuan mistä tämä reaktio johtuu, voin sysätä tunteeni syrjempään ja todella pohtia sitä mitä ystäväni sanoi. Mitä käy, jos en tekis pohtisi omaa reaktiotani? Ongelma tulee siinä että saatan tulla ihan kuuroks, jostain epäolennaisesta asiasta ja silloin saatan myös tulla kuuroksi mun ystävän pointille.

Luulin yhessä vaiheessa että hallitsen dialogin taidon ja asetuin keskusteluissa ikään kuin asiantuntiarooliin. Rupesin pohdiskelemaan sitä mitä muut sanoo ja mitä ne sillä tarkottaa. Huomasin et se on aika iso virhe. Sillon mä nappaan vallan keskustelussa ja vien sen just sinne minne haluun, eikä kanssamatkustajat enää viihdy kyydis.
Kokeilin ruveta suhtautumaan ihmisiin vähän eri tavalla. Näin edessäni ihmisolennon, jota en voisi koskaan tuntee kokonaan. Hän kasvaa ja muuttuu, eikä hänen potentiaalillaan ole rajoja. Tän jälkeen huomasin että keskustelujen pituus piteni ja tuntu siltä että mua kuunneltiin paremmin. Oma mielenkiinto ja kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan kasvoi ja pystyin esittämään fiksumpia kysymyksiä ja puhumaan suoraan.

“Suhtaudu lähimpään, kuin hän olisi mysteeri, jota et voi koskaan täysin ymmärtää.”
– William Isaacs

Dialogi kirjassa oli myös mainittu hengitysharjoituksista. Harjoitus muistuttaa mielestäni hyvin paljon hengitystekniikkaa, jota käsiteltiin Zen ja Jousella Ampumisen Taito kirjassa. Hengittää syvään sisään ja ulos, keskittyen vain ja ainoastaan hengitykseen. Keskittyessä tippuu syvemmälle itsetietoisuuteen ja saavuttaa todella kovan keskittymisen.

Hengitys

Muutaman kerran olen treeneissä huomannut että meidän keskustelun taso on vajonnut leikkikoulun tasolle. Kukaan ei kuuntele muita ja puhutaan toisten puheen päälle, joskus jopa niin pahasti että, jos haluaa tulla kuulluksi joutuu nostamaan ääntään melkein huudoksi. Turhaudun näihin tilanteisiin melko nopeasti. Tällaisessa tilanteessa sen henkilön, joka tietää miten päästään lähemmäs dialogia, pitää ohjata dialogirinki oikeaan suuntaan. Olen siis vaatinut kaikkien huomion itseeni esimerkiksi viittaamalla niin kauan, että kaikkien on pakko hiljentyä ja kuunnella minua. Silloin olen kertonut että mikä minua ärsyttää keskustelun laadussa ja miksi se minua ärsyttää. Olen myös pohtinut ääneen miten me voitaisiin toteuttaa keskustelua paremmin.

Ensimmäisen kerran kun tietoisesti onnistuin kääntämään keskustelun kohti dialogia, oli tiimimme reissu keskustelussa. Olimme lähdössä reissuun tiimin kanssa. Jokaisella oli vahva mielipide siitä minne oltaisiin menossa. Keskustelu alkoi hajota tosissaan, kun kukaan ei halunnut päästä irti omista matkatoiveistaan. Minua ärsytti todella paljon tämä matkakohteiden huutelu, vaikka itsekkin osallistuin siihen. Tajusin että tämä ei johda mihinkään. Hiljenin pohtimaan miksi minua ärsyttää tämä tilanne niin kovasti. Se ei suinkaan johtunut siitä ettei minun matkakohdettani hyväksytty, koska voisin mennä sinne joskus muulloinkin. Hetken pohdiskellessani löysin sanan “miksi”. Miksi me olimme ylipäätään lähdössä reissuun. Minua ärsytti koska en tiennyt että miksi me olimme lähdössä jonnekkin porukalla.
Keskustelu oli sen verran tunnepohjaista että oli todella vaikea saada puheenvuoroa. Vaikka sain puheenvuoron minua ei kuunneltu ensimmäisellä kerralla, eikä toisella kerralla ja vasta kolmannella kerralla sain asiani sanottua ilman että minut keskeytettiin. Pyrin silloin sanomaan jotain tämän suuntaista, “Minusta tuntuu että me emme tiedä miksi me olemme lähdössä tähän reissuun. Eikö meidän pitäisi miettiä motiivi meille motiivi ennen kuin me rupeamme pohtimaan määränpäätä. Tämän jälkeen keskustelun luonne muuttui täysin. Kaikki muut olivat hiljaa kun mila otti seuraavan puheenvuoron, ja kaikki kuuntelivat mitä seuraavilla puhujilla oli sanottavaa. Seurasi mielestäni todellista yhdessä ajattelua. Päätöksenteko ei ollut enään vaikeata. Kun motiivi oli selvä, ei määränpäällä ollut niin paljon väliä ja se oli huomattavasti helpompi valita. Löysimme mielestäni vielä sellaisen ratkaisun, johon jokainen pystyi olemaan tyytyväinen.

Mitä dialogi loppujen lopuksi on? Luulen että paras tapa tiivistää dialogin merkitys, on sanoihin, “yhdessä ajattelun taito”. Dialogin tavoitteena ei ole päihittää toista osapuolta niin kuin väittelyssä. Dialogin tavoite ei ole myöskään päästä sopimukseen, niin kuin neuvottelussa. Dialogin tavoiteena on saavuttaa uusi ymmärrys, joka toimii perustana myöhemmälle ajattelulle ja toiminnalle.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!