Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi – avain innovatiivisuuteen

Kirjoitettu 28.04.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dialogi - avain innovatiivisuuteen
Kirjan kirjoittaja: Jorma Heikkilä, Kristiina Heikkilä
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen monesti maininnut oppivani parhaiten tai ainakin tehokkaasti dialogin kautta. Tässä vaiheessa opintoja oli hyvä lukea kirja dialogista ja syventää mitä se oikein tarkoittaa. Miksi keskustelu ei ole dialogia? Olemmeko tiimissämme ikinä edes käyneet dialogia? Heikkilän ja Heikkilän kirjoittama kirja, Dialogi – avain innovatiivisuuteen, pureutuu dialogiin ja siihen, mistä dialogi syntyy. Jo johdannossa mainitaan mielestäni tärkeä, kenties tärkein asia, dialogin perustaksi. Dialogi alkaa aina ihmisestä itsestään. Jokaisen on työskenneltävä itsensä kanssa.

 

Dialogiin pyrkiminen sisältää samoja asioita ja näkökulmia, kuin oppimismenetelmämme Tiimiakatemialla. Pyritään ulos niistä opituista malleista ja ajatuksista, jotka rajoittavat ajatteluamme tai toimintaamme. Näkemään kokonaisuus pienten palasten tai osien takana, jättämään tietynlaiset ulkoapäin annetut roolit pois. Ihmisen on opittava tuntemaan itsensä ja uskallettava toimia oman persoonansa kautta. Tämä on kenties tärkein askel kohti dialogia. On tunnustettava oma rajoittuneisuus ja se, ettei kaikesta voi tai tarvitse tietää kaikkea.

 

Luovan prosessin ja toimivan dialogin välillä on mielenkiintoisia yhtenevisyyksiä. Onnistuakseen hyvin, molemmissa osallistujien täytyy olla vapautuneessa tilassa ja vastaanottavaisena. On olatava avoin ennemminkin antamaan ajatuksensa tutkittavaksi ryhmän keskuuteen, kuin tuoda esille totuuksia tai tyrmätä toisten ajatuksia. Molemmissa pyritään laajentamaan lähtökohdasta ulospäin mahdollisimman laajalla säteellä ja lopuksi tiivistämään takaisin pienempään pisteeseen. Kukka auki – kukka kiinni. Kummassakin on aina pyrittävä pitämään mielessä ja esillä konteksti tai teema, jonka alla liikutaan. Tämä on tärkeää, jotta kaikilla on kirkastuneena mielessä se, mihin tällä kaikella pyritään tai mitä päämäärää kohti liikumme.

 

Kirjassa eritellään kolme tärkeää dialogin ydinosaamisaluetta.

 

  • Kuunteleminen

    Tärkein osa-alue keskustelussa, oppimisessa tai dialogissa. Sanotaan, että ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu juuri siksi, että voisimme kuunnella enemmän kuin puhua. Aidosti kuunteleminen ei ole aivan yksinkertaista. Se vaatii keskittymistä ja rehellisyyttä puhujaa ja itseä kohtaan. Tällöin voidaan päästä kuuntelemisesta ymmärtämiseen. On tärkeää sisäistää, että olemma kuitenkin aina kuunnellessamme jollain tavalla ennakko-oletustemme vankeja. Puhujaa on myös arvostettava, jotta voimme luoda hyväksyvän ja rohkaisevan ilmapiirin. Kirjassa puhutaan kolmen tason kuuntelusta. Kuuntele toisia, kuuntele itseäsi ja kuuntele kollektiivista teemaa.

  • Avoimuus

    Avoimuus on dialogissa tärkeää, koska silloin helpommin altistat itsest kaikelle uudelle ja ennakoimattomalle. Pohdinnalle ja tulkinnalle on syytä antaa aikaa ja työntää syrjään ensikäden tuomiot. Kuten aiemmin mainitsin, dialogissa ajatukset tulisi tarjota avoimesti tutkittaviksi ja oma tietämättömyys on tunnettava. Ajatukset eivät ole totuuksia, niitä tarkastellaan ja tulkitaan kontekstissa. Tähän liittyy myös tiiviisti reflektointi ja sen taito.

  • Oman persoonan tunteminen ja sen esilletuonti

    Oma persoona, sen hyväksyminen ja ymmärtäminen ei ole helppoa. Monesti muodostamme itsestämme kuvan, ikäänkuin peilaten itseämme ympäroivästä maailmasta. Dialogissa on tärkeää uskaltaa puhua omana itsenä, hyväksyä itsensä ja ajatusmaailmansa. Ja jälleen kerran, tunnustaa oma rajallisuutensa. Tähän liittyy vahvasti myös itseluottamus ja vallitseva ilmapiiri, jonka täytyy olla hyväksyvä ja avoin, jotta ihmiset uskaltavat olla mukana omina itsenään, eivätkä vain toista toistensa sanoja ja ajatuksia.

 

Kuinka sitten keskustelusta voidaan päästä dialogiin? Mielestäni kirjasta nousi esiin yksi erittäin tärkeä seikka. Organisaatioon tai ryhmään on muodostettava keskinäinen riippuvuus. Ei pyritä olemaan autonomisia tai asettumaan toistemme yläpuolella, vaan auttamaan, kehittymään ja syventämään keskustelua ja tietoja. Jokaisen on myös osattava haastaa oma keskustelu ja ajattelu. Keskustelun aikana helposti kyseenalaistetaan kaikki kuultu. Kirjassa mainitaan osuvasti, että dialogin aikana luodaan psykologisesti turvallinen tutkimusavaruus. Toinen kirjassa mainittu, mielestäni tärkeä seikka on se, että dialogiprosessissa kenenkään ei tarvitse menettää mitään. Päinvastoin se on mahdollisuus oppia ja dialogi parhaimmillaan kirkastaa meissä olevan ainutlaatuisuuden.

 

Omassa tiimissämme keskustelu on välillä varsin toimivaa, noudatamme pääsääntöisesti hyviä keskusteluun kuuluvia tapoja. Annamme puheenvuoron ja välttelemmä päällehuutelua. Olemme myöskin edenneet kohti avoimempaa keskustelukulttuuria ja oppineet pikkuhiljaa tuntemaan toisemme. Mutta saammeko todella keskusteluista asioita tai oppeja irti? Mielestäni keskustelumme jäävät harmittavan usein hieman pintapuolisiksi ja moni tyytyy olemaan samaa mieltä. Olemme ikäänkuin näennäisessä harmoniassa samaa mieltä tavattoman usein. Kuitenkin jälkeenpäin käy ilmi, että kaikki eivät ole saaneet sanottua ajatuksiaan. Tämä johtuu osittain varmasti tiimimme vaiheesta, olemme vasta olleet kasassa kahdeksan kuukautta ja edelleen olemme osittain aika vieraita toisillemme. Mutta ehkäpä suurin tekijä on se, että emme uskalla olla keskusteluissa omina itsenämme, kaikkine vahvuuksinemme ja puutteinemme. Tämä saa mielestäni aikaan sen, että usein emme myöskään pääse syvällisemmälle tasolle kesusteluissa tai ongelmanratkaisussa. Varmasti yksi tekijä on myös sitoutumisen taso, mutta kuitenkin koen, että ilmapiiri on yksi eniten meitä rajoittava tekijä. Kuitenkin on myös huomioitava, että olemme ratkaisuhakuisia ja päässeet muutaman kerran hyviin tuloksiin, mutta aina on parannettavaa ja meillä matkaa dialogi-tasolle on vielä jonkin verran.

 

Jokainen voi tuoda organisaatioon tai ryhmään tiettyjä asioita, jotta keskustelusta päästäisiin kohti dialogia. Tärkeintä on tuoda mukaan oma persoona, olla aito ja olla avoin. Uskon olevani tiimin keskusteluissa varsin aito ja avoinkin, mutta oma haasteeni on kenties se, että olen välillä mukana liian tunteellisesti. Tästä syystä en ole aina riittävän avoin ja tarkastele asioita riittävän monesta näkökulmasta. Kärsivällisyyttä tarvitaan lisää ja ajatusten laajentamista oman pään ulkopuolelle. Haluaisin edistää tiimimme ilmapiiriä kohti avointa ja hyväksyvämpää, mutta en ole aivan varma kuinka sen parhaiten voisi tehdä. Pyrin antamaan tukea ihmisten näkemyksille ja kuuntelemaan jokaisen ajatuksia. Kuitenkin huomaan turhautuvani välillä ja siitä olen saanutkin palautetta. Tätä pysin korjaamaan jokaisessa keskustelussa. Haluaisin tuoda tiimimme keskusteluihin lisää mallintamista. Jääme usein mielikuvien varaan, koska emme kirjoita asioita ylös riittävän tarkasti tai mallinna ajatuksia kuvittamalla tai kartoilla. Tämä ei ole oma vahvuuteni, mutta voisin tuoda asiaa enemmän esille, sillä tiimissämme löytyy kyllä osaamista tähänkin osa-alueeseen. Tämä seikka on kuitenkin viimeaikoina parantunut ja kokonaisuutena keskustelukulttuurimme kehittyy koko ajan.

 

Tärkeimmäksi opiksi kirjasta nousi se, että dialogi lähtee jokaisesta itsestään ja jotta voi olla osa toimivaa dialogia, on tunnetava itsensä ja hyväksyttävä oma persoonansa. Myöskään omia kokemuksia tai ulkomaailman vaikutuksia omaan persoonaan ei pidä unohtaa tai väheksyä.

 

Tomi Tajakka

Osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!