Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi ja esseen väsäämisen tuska

Kirjoitettu 13.11.14
Esseen kirjoittaja: Hannes Hautala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: Isaacs William
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi on William Isaacsin kirjoittama (johdanto Peter Senge) viestintää ja eritoten dialogia käsittelevä kirja. Sen on kustantanut Kauppakaari vuonna 2001. Vaikka kirjan kannessa lukee. ”Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään” kirjan tekijä suosittelee kirjaa kaikille. Olen samaa mieltä kirjan yleispätevyydestä, paitsi että, siitä on vaikeaa kirjoittaa essee.

Hienoin anti kirjasta oli eräs Dialogin määritelmä. Dialogi on ”keskustelu, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta”. Dialogi on helppo määritellä keskustelun kautta. Keskustelulla pyritään jonkun asian ratkaisuun, dialogilla on taas laajempi konteksti jota ei voi täysin yksiselitteisesti määritellä. Dialogilla pyritään muunmuassa ymmärtämään muita paremmin, luomaan uutta, huomaamaan omia vääristyneitä ajattelumalleja, kehittymään vuorovaikutuksessa ja niin edelleen.

”Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito” on tajunnnan räjäyttävää tekstiä. Tuntuu, ettei sen sisältö ole vielä auennut minulle, mutta samaan aikaan se on jo vaikuttanut minuun. Väillä tuntui kuin olisi lukenut jotain filosofista ja välillä taas että olisi lukenut jotain filosofista humpuukia. Kirja oli kumminkin melko selkeää luettavaa, kun ei tarraantunut yksityiskohtiin vaan keskittyi kokonaisuuksiin.

Kokonaisuuksista eniten kehitettävää löysin suoraan puhumisesta, kuuntelemisesta, kunnioittamisesta ja odottamisesta. Nämä ovat tärkeimpiä monimerkityksellisellisä asioita mitä hyvän dialogin syntyminen edellyttää. Kuunteleminen tarkoittaa toisen asiaan keskittymistä, eikä vain itselle mieluisten asioiden poimimista. Kuunnellessa olisi hyvä ikään kuin irtaantua itsestä ja se tapahtuu hiljaisuuden kautta. Jotta voi kuulla on oltava hiljaa myös sisäisesti. Kuuntelussa on hyvä tunnistaa omat ajatukset ja miettiä kuuleeko asioita vain muistin kautta, jolloin ajattelu tapahtuu ”ajatusten verkosta.” Se tarkoittaa, että kuulee asioita valmiiden reaktioiden, mielipiteiden ja tunteiden kautta, joihin olemme muistimme kautta kiinnitetyt. Silloin kuuntelemeinen voi olla tarpeettoman valikoivaa ja estää kuulijaa saamasta oikeaa kuvaa asiasta. Kannattaa tietoisesti joskus suodattaa ajatuksiaan ja kuunnella loppuun mitä toinen sanoo. Liian usein ei jaksa kuunnella toista loppuun vaan jokin mielipide muokkaa ajattelua johonkin suuntaa ja osa toisen puheesta jää kuulematta.

Kunnioitus tarkoittaa toisen ihmisen olemassolon hyväksymistä. Isaacsin mukaan kunnioitukseen sisältyy ajatus, että toiselta voi oppia jotain. Jos ajattelee, että ei voi oppia toiselta mitään, ei silloin kunnioita toista. Kunnioituskin vaatii hiljaisuutta, emme saa liikaa ajatella mitä ympärillä tapahtuu vaan meidän pitää pysä hetkessä. Kunnioitus tarkoittaa suhtautumista toiseen ”…mysteerinä jota ei voi täysin ymmärtää.” Kunnioitus vaatii asettumista toisen asemaan tai ainakin kykyä nähdä toisesta hyviä puolia ja yhdistäviä tekjöitä. Liian usein antaa ennakkokäsityksille valtaa, mikä estää kunnioituksen vahvistumista.

”Odottaminen merkitsee, että vastustamme kiusausta korjata tai ratkaista näkemämme ongelman , jotta voimme rauhassa tutkailla havaintojamme”. Odottaminen tarkoittaa paitsi odottamista, myös kärsivällisyyttä. Odottaminen on oman mielipiteen esille tuomisen odottamista ja omien näkökantojen tarkastelemista ja kyseenalaistamista. Isaacsin mukaan omaa mielipidettä ei tarvitse tukahduttaa. Mutta sitä ei tarvitse vältämättä tuoda heti esiin tai sitä saattaa olla hyvä muokata. Odottamiseen liittyy halu etsiä pinttyneiden näkökantojen ja mielipiteiden sijaan muutosta näkökulmaan(kirjalllisuutta aiheeseen esim.Näkökulman vaihtamisen taito Antti S. Mattila, WSOY). Odottamiseen voi littää seuraavan ajatuksen tarkastelemisen: ”ajatuksemme on vain keino ymmärtää asioita”. Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, omien mielipiteiden kyseenalaistamista ja omien ajatusten tarkkailua. On kiinnitettävä tietoisesti huomiota omaan ajatteluun ja otettava kuunteluun aikalisä, jotta muistaisi välillä odottaa.

Suora puhe on myös monimerkityksellinen termi. Se tarkoittaa yleensä itse kunkin kohdalla puhumista sellaisellla tavalla, jolla ei yleensä puhu. Suora puhe vaatii rohkeutta. Suoraa puhetta tuottaessa on hyvä miettiä mikä on minulle merkityksellistä, mihin puheeni johtaa. Suorassa puheessa voidaan ilmaista jotain sellaista, jonka vaikutusta ei pystytä määrittämään. Isaascsia mukaillen suora puhe voi johtaa ”tyhjyyteen”, eli se voi olla sellaisen sanomista mitä ei itsekkään tiedä ennen kuin sanoo sen.
Suoraa puhetta ei pitäisi pelätä, unelmistakin kehotetaan puhumaan. Liian usein pelkää ”tyhjyyteen” astumista. Kun ei mieti liikaa negatiivisia mahdollisuuksia siitä mihin suora puhe voi johtaa, voi luoda jotain uutta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!