Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito

Kirjoitettu 13.04.13
Esseen kirjoittaja: Kimmo Pulkka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, 3.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (2 votes cast)

Aloin lukemaan William Isaacsin kirjaa, Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, lähinnä siksi, että oppisin toisinaan turhan passiivisesta kuuntelijan roolista pois. Kirjaa lukiessani heijastin ajatukseni kokoajan omaan toimintaani treeneissämme ja kirjoitan esseenikin siihen peilaten.

 

Kuunteleminen

 

Dialogin yksi tärkeimpiä osa-alueita on kuuntelu. Kuuntelussa tärkeintä on se, miten kuuntelee. Ei riitä, että kuuntelee vain muita, vaan tulee kuunnella myös itseään, omia reaktioitaan ja ennakkoluulojaan. Jos näin ei tehdä, niin kuuntelu jää usein pintapuoliseksi ja puhujan esittämä mielipide muuttuu kuuntelijan päässä omien kokemusten ja ennakkoluulojen mukaisella tavalla. Treeneissämme huomaan usein sitä, miten ihmiset joskus odottavat sitä, että puhuja lopettaa ja päästään tuomaan oma mielipide esille, jossa ei välttämättä edes viitata millään tavalla edellisen puhujan mielipiteeseen. Se ikään kuin sivuutetaan. Tästä pitäisi päästä eroon, sillä henkilö, joka odottaa kiivaasti omaa vuoroaan sanoa oma mielipide ei todennäköisesti kuuntele ollenkaan, tai jos kuuntelee, niin hyvin pintapuoleisesti.

 

Isaacs painottaa kuuntelemista vastarinnatta. Tulee siis kuunnella puhujaa ilman mitään mielipiteitä puhujasta tai asiasta. Tällainen kuuntelu vaatii todella paljon harjoittelua. Tarkastellessani omaa kuuntelemistani huomaan, että kuuntelen hyvin usein ilman jyrkkää mielipidettä käsiteltävästä asiasta. Jos treeneissä tulee ilmi erimielisyys jostain, niin henkilön A sanoessa mielipiteensä, ajattelen, että tuo on totta. Henkilön B sanoessa vastaväite, ajattelen, että tottahan tuokin on. Henkilön C sanoessa vielä yksi mielipide asiaan, ajattelen, että no tuokin on kyllä totta. Kuuntelen siis muita tarkasti, mutta en käsittele asiaa sillä tavalla mielessäni, että loisin siitä oman mielipiteen, jonka toisin ilmi. Tämä on itselleni suurin kehityskohta dialogissa.

 

Kunnioittaminen

 

Kukaan ihminen ei voi koskaan täysin ymmärtää toista. Taustat, kokemukset ja arvot ovat välttämättä erilaisia jokaisella ihmisellä. Siksi Isaacs sanoo, että toisesta henkilöstä tulee etsiä ne parhaat puolet ja suhtautua häneen mysteerinä. Tätä on kunnioitus dialogissa. Usein ihmistä katsotaankin turhan pinnallisesti, eikä nähdä sisällä piileviä kykyjä. Hyvä keino kunnioituksen opetteluun ja parhaiden puolien ulos kaivamiseen on se, että kuunnellessa toista tulee ajatella, mitä voin oppia häneltä.

 

Kirjassa kerrottiin yksi mielestäni hyvin mielenkiintoinen keino toisen kunnioittamiseen. Kuuntele niin kuin se olisi sinussa. Eli pyri selvittämään toisen henkilön puheen punainen lanka, poimi tunnetila sen takaa ja mieti milloin itselläsi on ollut samanlainen tunne. Tällöin pystyt tarkastelemaan tilannetta täysin puhujan kannalta ja ymmärtämään häntä paremmin

 

Odottaminen

 

Odottaminen dialogissa on sitä, että omia ajatuksia ei tukahduteta, mutta että niitä ei myöskään tuoda esiin yksipuolisen vakaumuksen nojalla. Ei siis tule antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa omaan mielipiteeseen, muttei myöskään vetäytyä suojakuoreen ja pitää päättömästi oma mielipide. Odottaminen tuo uusia näkökulmia dialogiin. Sen avulla voidaan katsoa menneisyyteen, tulevaisuuteen tai asiaa aivan uusin silmin. Toisen mielipidettä ei todellakaan tule tyrmätä saman tien, vaan pyrkiä katsomaan asiaa toiselta kannalta. Myöskään omaa mielipidettä ei pidä tyrmätä omassa mielessä, jos joku muu on esittänyt toisenlaisen mielipiteen. Hyvä odottamisen tapa onkin kysyä itseltään kysymyksiä. Miksi kyllä? Miksi ei? Mitä on jäänyt huomaamatta?

 

Suoraan puhuminen

 

”Mielipiteesi on paska.” vs. ”Itse ajattelin asian näin…”. Molemmat ovat suoraan puhumista, mutta ilmaisutavat ovat täysin erilaiset. Vaikka suora puhe on välttämätöntä dialogille, tulee silti miettiä ilmaisutapaa ja asian ilmaisemisen tarpeenmukaisuutta. Ei ole tarpeenmukaista esimerkiksi treenien check-in kierroksella tokaista, että eipä hirveästi kiinnosta, jos joku kertoo viikonlopustaan. Suoraan puhuminen tuleekin toteuttaa kolmen ensimmäisen elementin pohjalta; kuuntelu, kunnioitus ja odotus.

 

Kun vertaan alkusyksyn treenejä tämänhetkisiin, on ero huomattava. Kaikki neljä elementtiä ovat kehittyneet yksilön ja tiimin tasolla roimasti, mutta kehitettävää on silti paljon. Käytäntöön aion viedä kirjan kaikki opit ja vauhdittaa sillä tavalla tiimimme kehittymistä.

 

Kimmo Pulkka

kimmo(a)millio.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!