Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito

Kirjoitettu 13.12.15
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Dialogi on vuoropuhelua, jossa ihmiset ajattelevat yhdessä.”

Dialogi tarkoittaa tapaa ajatella ääneen yhdessä, ja sen pyrkimyksenä on oppia ja luoda uutta. Se ei ole kilpailu, eikä siinä ole voittajia tai häviäjiä, vaan se on yhteistä ajattelua, jossa ei kilpailla omien mielipiteiden paremmuudesta.

Näin kolmannen vuoden tiimiyrityksenä, treeneissämme vierailevien risripölyttäjien tavallisin palaute ei enää onneksi ole että “ihan hyvää dialogia”. Uskon silti, että Nimionin dialogissa on vielä kehitettävää. Vaikka Tiimiakatemiaa on takana pian kaksi ja puoli vuotta, en ollut aiemmin kunnolla perehtynyt yhteenkään dialogikirjaan. Valikoin luettavaksi William Isaacsin maineikkaan teoksen Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Jotkut kirjan opeista olivat jo ennestään tuttuja, kuten hyvän dialogin neljä peruselementtiä; kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan sydämestä.

Tottahan toki Nimionin dialogi on kehittynyt ensimmäisestä vuodesta paljon. Samoin olen itse muuttunut dialogin osallistujana. Ensimmäisenä vuonna vaikeinta oli saada oma mielipiteeni sanottua. En ollut ujo tai hiljainen, mutta emme vielä tiiminä osanneet lukea toisiamme ja monen tärkein tehtävä oli saada kerrottua oma mielipiteensä mahdollisimman äänekkäästi ja mitä useammin sen parempi. En vain saanut luontevasti suunvuoroa, ja monesti treenien jälkeen oli turhautunut olo siitä, että en ollut saanut kerrottua ajatuksiani.

Toisena vuonna opin ottamaan enemmän osaa keskusteluun, ja myös tiiminä opimme paremmin lukemaan toisiamme ja havaitsemaan kun jollain on sanottavaa. Toisena vuonna haasteeni oli kuunteleminen. Odotin omaa suun vuoroani ja kertasin päässä mitä halusinkaan sanoa seuraavaksi. Silloin edellisen puhujan asia meni puoliksi ohi korvien ja oma kommenttini ei edes välttämättä enää liittynyt niinkään käsillä olevaan asiaan.

Nyt kolmantena vuonna pystyn käymään sujuvaa dialogia tiimini kanssa. Saan ajatukseni sanottua, ja ennen kaikkea uskallan vasta nyt puhua täysin suoraan sydämestä pelkäämättä miten muut reagoivat sanoihini. Osaan myös kuunnella toisia rauhallisesti, ilman että keskityn pohtimaan samalla sitä, mitä voisin itse seuraavaksi sanoa. Olen kuitenkin huomannut, että omat oletukseni ja mielipiteeni vaikuttavat paljon siihen, miten reagoin kenenkin puheisiin. Ennakkoasenteet eri ihmisiä kohtaan vaikuttavat siihen, miten otan asian vastaan. Turhaudun myös nykyään helposti jos keskustelu ei etene, tai se lähtee epäoleellisille sivuraiteille.

Treeniroolit

Nimionin treeneissä tunnelmalla on tapana vaihdella tiuhaan tahtiin. Pienet jutut voi hetkessä kääntää tunnelman innostuneeksi tai kireäksi. Olemme syksyn aikana kokeilleet uutta treeniroolikäytäntöä. Kirjaa lukiessani pohdin, voisiko sillä olla vaikutusta tunnelman vaihteluun ja erityisesti siihen, että keskustelu ei aina etene.

Uusi käytäntö on seuraavanlainen:

Caller – Ilmoittaa tiimille treenejä edeltävänä päivänä treenitilan ja roolijaon.

Space host – Kysyy treeneihin toivottavia/ennakkoon sovittuja aiheita edellisenä päivänä tiimin viestintäkanavassa Slackissa. Ennen treenejä valmistelee treenitilan (esim. tuolit, fläpit, kahvinkeitto) ja kirjoittaa treenien aikataulun kaikkien nähtäväksi.

Process host – Huolehtii treenien aikana keskustelun etenemisestä ja aikataulussa pysymisestä.

Harvesterit – Tekee treeneistä kirjalliset muistiinpanot ja koostaa treenien lopuksi muistiinpanot visuaaliseen muotoon fläpille.

Osallistujat – Osallistuvat treeneihin, voivat ehdottaa Space hostille treeniaiheita edellisenä päivänä ja oltuaan poissa edellisistä treeneistä ottavat selvää mitä asioita siellä on käsitelty.

Tässä käytännössä on hyvää se, että se osallistaa useampia tiimiläisiä ja parantaa sitä kautta sitoutumista treeneihin ja yhteiseen oppimiseen. En haluaisi täysin palata vanhaan käytäntöön, jossa yksi ihminen suunnitteli treenit ja joku teki ehkä muistiinpanoja, mutta haluaisin tehdä nykyiseen käytäntöön yhden muutoksen. Yhdistäisin nimittäin Space hostin ja Process hostin roolit, ja tähän yhdistelmärooliin kuuluisi vielä treenien kunnollinen suunnittelu. Ei siis pelkkä aiheiden kerääminen, vaan oikeasti sen pohtiminen, millä tavoin mikäkin asia käydä läpi, ja miten esimerkiksi check in kysymys valmistelee meitä treeneissä keskusteltaviin aiheisiin.

Syksyn aikana olemme lähes kokonaan unohtaneet erilaiset treeneissä käytettävät työkalut, kuten learning cafen, taukojumpat ja uusien teorioiden hyödyntämisen. Jos yksi ihminen suunnittelisi ja vetäisi treenit, ne voisivat olla kokonaisuutena harkitummat ja monipuolisemmat kuin monen eri ihmisen kokoon kyhäämänä. Uskon, että dialogia voisi parantaa se, että sama ihminen joka treenit on suunnitellut, myös vetäisi ne. Silloin on helpompi huomata, kun dialogi ei etene haluttuun suuntaan tai tunnelma on muuttumassa negatiiviseksi. Lisäksi erilaiset työkalut voisivat piristää dialogia ja saada hiljaisemmatkin kertomaan helpommin omat mielipiteensä.

Kehitettävää omassa toiminnassa

Omalta osaltani minun täytyy kehittää dialogissa vielä erityisesti kunnioitusta ja odottamista. Kunniotukseen liittyy muiden mielipiteiden hyväksyminen ja omista ennakkoasenteista irtautuminen. Toista kunnioittava kuuntelija haluaa kuulla sanojen lisäksi merkityksen niiden takana. Dialogissa odottaminen kannattaa, sillä silloin voi oppia toisilta ja silmäillä myös omia ajatuksiaan uudelleen. Sen sijaan että ryntää kertomaan asiaan oman kommenttinsa, voi pohtia, onko syytä muuttaa omaa mielipidettä toisen ajatusten perusteella.

Kehitettävää tiimin tasolla

Tiimin tasolla on vaikeampi sanoa yksittäisiä kohtia, joissa kaikilla olisi kehitettävää. Joku on hyvä kuuntelemaan ja toisen vahvuutena on suoraan puhuminen. Jos saisimme kaikki hyvän dialogin neljä elementtiä kuntoon, olisi dialogimme varmaan aika timanttia. Kaikissa ollaan kehitytty pinkkuvuodesta, mutta kaikissa voimme olla vielä parempia. Sanoisin kuitenkin, että kaksi eniten kehitystä kaipaavaa kohtaa ovat kunnioitus ja suoraan puhuminen. Tiedän että ainakin muutamalla treeneissä hiljaisemmalla on vaikea puhua suoraan, koska vastaanotto ei ole läheskään aina niin kunnioittava, kuin sen tulisi olla.
Saimme ristipölyttäjältä palautteen, että meidän treeneissä vittuillaan huonolla tavalla toisille aika paljon. Olin hämmentynyt kommentista, koska en ollut itse kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olin pitänyt toisten kiusoittelua vain tiimin omana huumorina, joka oli kaikkien mielestä hauskaa. On kuitenkin mahdollista, että vittuilu ei todellakaan ole kaikkien mielestä kivaa, mutta sitä ei vain uskalleta sanoa ääneen. Toisten kunnioittava kohtelu voisi olla se avain, joka saa ihmiset puhumaan suoraan sydämestä ja vie meidät sitä kautta kohti parempaa dialogia ja tiimityöskentelyä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!