Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi – Unelma yhdessä ajattelemisesta

Kirjoitettu 02.04.13
Esseen kirjoittaja: Aaku Siekkinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi – Yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi on mielestäni yksi tärkeimmistä opeista Tiimiakatemialla. Aivotyössä on todella tärkeää, kuinka ihmiset ajattelevat ja puhuvat yhdessä. On huvittavaa, kuinka huonosti tätä perustavanlaatuista taitoa osataan missään. Toisaalta samaan aikaan ihmiset ovat hyvin haluttomia tunnustamaan omia kehittymisen tarpeitaan ja mieluummin jopa välttelevät yhteisiä dialogitilanteita. Dialogi on kuitenkin opittava taito ja Tiimiakatemialla sitä harjoitellaan varmasti aktiivisimmin kuin missää muualla. Kolmen ja puolen vuoden aikana taitoa harjaannutetaan joka viikko 8 tuntia treeneissä, sekä kaikissa muissakin projektiryhmän tapaamisissa. Tämän lisäksi tarvitaan tietenkin myös teoria-osaamista, jotta onnistuminen ei ole pelkän tuurin varassa. Itselläni on dialogissa vielä paljon opittavaa. Olen saanut palautetta muunmuassa odottamaan opettelemisesta ja kuuntelemisesta ja tulen aktiivisesti toimimaan kehittyäkseni yhä paremmaksi ajatusten vaihtajaksi ja keskustelijaksi.

Kyvyttömyys kunnolliseen dialogiin on meidänkin yrityksessä melkein kaikkien ongelmien taustalla. Jos asioita voitaisiin käydä rehellisesti, avoimesti ja ajatuksella läpi oikeaan aikaan, moni ongelmatilanne ratkaistaisiin paljon helpommin ja nopeammin. Usein käy kuitenkin niin, että omia ajatauksia puolustellaan niin, että lakataan ajattelemasta. Dialogin ensimmäinen tärkeä asia on, että keskustelussa ei valita puolia. Keskustelussa on ydin, mutta kukaan ei saisi valita selkeää puolta jonkin asian puolesta tai vastaan. Harvalla nykyajan ihmisellä on yhtään kokemusta tällaisen mielekkään keskutelun käymisestä. Ehkä tässä on myös yksi haaste, minkä takia siihen opettelu vie niin kauan. Jos ei tiedä, miltä kunnollinen dialogi tuntuu, miten voin pyrkiä sitä kohti?

Miksi sitten ajattelemme yksin? Ongelmat löytyvät useimmiten jokaisen ihmisen hiljaisesta tiedosta, sellaisesta tiedosta, jota on vaikea saattaa aina sanoiksi. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin tunnistaa muutamia ajattelutapoja, jotka estävät dialogia ja tukevat siten yksinajattelua. Ensimmäinen on puolustautuminen, pakottaminen ja johdonmukaisuuden periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että yritämme pakoittaa toisia omiin mielipiteisiin, koska nojaudumme omaan muistiin ja näemme maailman pirstaleisesti. Meidän pitäisi kuitenkin pyrkiä näkemään asioiden kokonaiskuva, eikä vain yksittäisiä osia. Toinen on päähänpinttymät, virta ja tietoisuuden periaate. Maailma on jatkuvassa virtauksessa, eikä staattinen. Tästä virtauksesta ja jatkuvasta muutoksesta pitäisi olla koko ajan tietoinen. Päähänpinttymistä luopumisessa ongelmana on pelko luopua niistä. Ajatus, että ”jäljelle ei jää mitään” on vähän sama kuin ihmisen perus olemassaolon tuska. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että omatkin ajatukset ovat jatkuvassa virrassa ja muutoksessa. Vanhojen ajatusten tilalle kyllä varmasti tulee uusia, kunhan niille antaa vain tilaa. Todella tärkeää olisikin siis ennen dialogia ajatella aina, että saatamme kohta ymmärtää yhdessä jotain sellaista, mitä kumpikaan emme ole yksin ennen ymmärtäneet. Ajatus jonkin uuden vielä löytämättömän tiedon mahdollisuudesta pitää silloin ajatukset virkeinä, ja mielen avoimena uusille mahdollisuuksille.

Jotta päästäisiin hyvään dialogiin, on hyvä tunnistaa, kuinka keskustelu etenee ja kehittyy kohti dialogia. Mikään keskusteluhan ei automaattisesti ala dialogitasoisena ajatusten vaihtona, vaan siihen päästään hyvien valintojen ja oikean mielentilan avulla. Ensimmäinen vaihe on konversaatio. Tämä on tilanne, jolloin henkilöt kääntyvät toistensa puoleen ja aloittavat ajatusten vaihdon. Heti tämän jälkeen ollaan ratkaisevan valinnan edessä. Osapuolten tulee harkita puolustautuako, vai kuunnella kärsivällisesti ilman vastarintaa. Tämä on todella ratkaiseva hetki, sillä jos osapuolet ottavat puolustelevan kannan ajaudutaan väistämättä väittelyyn tai dialektiseen keskusteluun. Väittely on käytännössä aina huono vaihtoehto ja dialektinen keskustelukin vain harvoin sopiva tapa käydä asioita läpi. Silloin, kun tämä on ainoa vaihtoehto, sillä pystytään useasti kuitenkin pilkkomaan ongelmaa pienempiin osiin ja tekemään päätöksiä kohtalaisesti. Jos osapuolet kuitenkin valitsevat kärsivällisyyden ja kuuntelun ilman vastarintaa, niin keskustelu pikkuhiljaa ajautuu hyvään ja luovaan dialogiin. Tällöin dialogissa voidaan keskittyä paljon paremmin juuri oikean ongelman löytämiseen, edessä olevan valinnan luonteen selvittämiseen tai esimerkiksi oikeasti tärkeiden asioiden aistimiseen. Olen itse huomannut ratkaisevan hetken merkityksen monesti tiimin treeneissä. Minulla on paha tapa alkaa puolustautumaan todella kärkkäästi omia mielipiteitä heti jos joku vähänkään sanoo niistä poikkeavan mielipiteen. Tällöin treeneissä ollaan usein aina ajauduttu väittelyyn, enkä tiedä, onko niistä ollut koskaan mitään kovin kehittävää hyötyä kenellekään.

Dialogi on ajattelemista yhdessä, mutta se lähtee aina jokaisen osallistujan henkilökohtaisista taidoista ja tiedoista. Jos joku osallistuja taitaa heikosti dialogin taitoja, hän pystyy helposti myrkyttämään koko muun porukan yrityksen ajatella rakentavasti yhdessä. Onneksi dialogissa tarvittavat taidot voidaan kuitenkin jakaa neljään selkeään taitoon.

 

  1. Kuuntelu
  2. Kunnioittaminen
  3. Odottaminen
  4. Suoraan puhuminen

 

Ihmisen kuuloaisti on erittäin tarkka ja dialogitilanteessa se tarjoaakin sen takia valtavan hyvän ”yhteyden näkymättömään”. Miltä toisen henkilön äänenpaino kuulosti, mitä sanavalintoja hän käytti? Yksi sana voi hyvin sisältää koko keskustelun sisällön. Kuuloaisti siis sitouttaa meidän yhä vahvemmin koko maailmaan ja siihen todellisuuteen, mistä dialogissa yritetään ottaa selvää. Usein emme kuitenkaan kuule täyttä totuutta suoraan, vaan hieman omien korviemme värittämänä. Niinpä ensimmäisenä oliskin erittäin tärkeää oppia kuuntelemaan, mitä itse kuuntelet. Mitä minä tunnen tässä tilanteessa? Miltä tämä tuntuu ja millä tavalla se vaikuttaa kuulemaani asiaan? Minun pitää tiedostaa ajatuksen todella hyvin, sillä usein toisten ihmisten minussa herättämät reaktiot ovat vain pelkkää muistia. Sen jälkeen näistä tunnereaktioista ei päästä yli ja liian usein tilannetta seurataan häiriöistä käsin. Omat päättelyvaiheet pitää tunnistaa selkeästi ja nopeita johtopäätöksiä ei kannata tehdä ilman oikeaa tietoa.Tärkeintä kuitenkin olisi oppia kuuntelemaan toisia ilman vastarintaa ja ihan rehellisesti, olemaan hiljaa. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain omasta sisäisestä metelistä luopumista. Omaa itseä ei kannata nujertaa. Kun kaikki osaavat kuunnella hyvin toisia aletaan dialogissa päästä uudelle tasolle, jossa aistitaan ja selvitetään oikeita ongelmia pelkkien sanojen takana. Itse olen useimmiten ollut dialogissa paljon äänessä, ja niinpä olen viime treeneissä pyrkinyt tietoisesti olemaan hiljempaa. Seuraava askel olisi kuitenkin alkaa aktiivisemmin tiedostamaan omien sisäisten äänien ja tunteiden vaikutusta kuulemaani.

Toinen tärkeä taito on ihmisten aito kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa ihmisten monien puolien näkemistä ja aktiivista etsimistä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen olento ja meidän tulisi aina nähdä heidän sisimmässä piilevät mahdollisuudet. Kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että et mene liian lähelle tai kauas toista, joten kunnioitat hänen rajoja. Se tarkoittaa myös suuremman kokonaisuuden ja johdonmukaisuuden näkemistä, taustalla piilevien oikeiden ongelmien ja tekijöiden havaitsemista. Kunnioittamisen lisäämiseksi on tärkeää keskustelun ytimessä ja ottaa rauhassa aikaa. Pitäisi kuunnella niinkuin se olisi sinussa ja tajuta, että en ole erillään toisista, vaan kaikki mitä he sanovat löytyvät myös minusta. Pyri myös oppimaan kunnioittamaan mielipiteiden jakautumista ilman, että yrität korjata niitä. Ja viimeiseksi pyri sietämään jännitystä, mutta älä kuitenkaan voimista sitä. Kunnioittaminen on yksi todella tärkeä taito minulle, ja eritoten tulen pyrkimään näkemään yhä aktiivisemmin kaikkien monien puolia ja piilevää potentiaalia.

Kolmantena todella tärkeänä taitona, etenkin minulle, on odottaminen. Tämä tarkoittaa taitoa pysähtyä aina välillä miettimään ennen kuin sanoo. On tärkeää tiedostaa aina oma tietämättömyys ja kun pysähtyy hetkeksi asioita saattaa pystyä katsomaan aivan uusin silmin. Jos lukkiutuu johonkin tilanteeseen tai ajatukseen on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja odottaa hetki. Tässä meidän treeneissä on toiminut todella hyvin esim. dialogipallo. Puheenvuoron on saannut vain harvoin, jotenka omia ajatuksia ja ääneenlausumia on joutunut pohtimaan hetken mielessä niin, että kaiken tärkeän ja oleellisen saa omalla pienellä vuorollaan sanottua. Jos haluaa edistää omaa odottamista on hyvä esimerkiksi kysyä itseltään miten tämä toimii tai mitä tässä tapahtuu? Lykkää oman varman mielipiteen muodostamista ja kysy itseltä: miksi olen niin ehdottoman varma tästä? On myös hyvä kaivaa esiin kiperiä kysymyksiä joihin ei välttämättä ole valmiita vastauksia. Silloin kaikki muutkin joutuvat hetkeksi pysähtymään ja miettimään. Tarkkaile ryhmän reaktioita kokonaisuutena äläkä vaan yksittäisinä impulseina ja kysy samalla itseltäsi: mitä minulta on jäänyt huomaamatta. Kuten sanoin tämä osa-alue on ainakin ollut itselleni kaikkein haasteellisin dialogissa. Kun joku on heittänyt omaa ajatustani vastaan toisen ajatuksen en ole pystynyt odottamaan tarpeeksi ja juuri kysymään: miksi olen niin ehdottoman varma tästä tilanteesta. Jos tulen joskus vielä ajautumaan kuitenkin jonkinlaiseen väittelytilanteeseen, voisi myös olla hyvä samalla kysyä väliin, miksi siinä tilanteessa ollaan, tai jotain muuta uusia ajatuksia herättävää.

Viimeinen, neljäs tärkeä taito dialogissa on suoraan puhuminen. Tämä tarkoittaa aidon itsen ilmaisemista riippumatta muista. On hyvin epätodennäköistä, että kukaan muu sanoo juuri sen, mitä meidän itsemme on tarpeen sanoa. Kun astut tähän tyhjyyteen ja voitat itsesensuurin, niin sanat ovat usein täynnä taikuutta. Suoraa puhumisessa itseluottamus on tärkeää. Sinulla pitää olla rohkeutta astua tyhjyyteen ja luottaa tyhjiin hetkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaivat sanotuksi jotain sellaista, mitä et itsekään tienyt sanovasi. Olen itse tehnyt välillä niin, että olen ollut hetken hiljaa omaa puheenvuoroani, ja tällöin olen huomannut, että sanat tulevat ihan eri intensiteetillä ja tavalla ulos suusta. Tärkeää on vain tajuta, että kukaan muu ei soita ”minun musiikkiani” ellen minä itse ja tuuri tässä hetkessä on minun paras tilaisuuteni avata ääneni.

Yllä olevien taitojen hallitsemisella päästään dialogissa jo todella pitkälle, mutta niiden lisäksi dialogitilanneta pitäisi pystyä katsoa myös muutamista muista näkökulmista. Yksi tällainen on ennakoiva intuitio. Tämä tarkoittaa vastarinnan ja muiden merkittävien voimien tiedostamista etukäteen. Tätä varten on hyvä tunnistaa dialogissa on aina myös ihmisillä erilaisia rooleja. Kantor on jakanut ne neljään selkeään ryhmään.

 

  1. Aloitteentekijä
  2. Kannustaja
  3. Vastustaja
  4. Sivustakatsoja

 

On hyvä huomata, että kaikkia näitä rooleja tarvitaan ja niillä on selvä funktio dialogin onnistumisessa. Aloitteentekijä tuo uusia asioita pöytään ja vie keskustelua aktiivisesti eteenpäin. Kannustaja tukee jonkun ajatuksia ja rohjaisee aloitteentekijöitä puhumaan. Vastustaja taas haluaa hieman vielä viialata näkökulmaa ja kyseenalaistaa sen hetkistä aloittajan ajatusta, jotta se saadaan vielä tarkemmaksi. Sivustakatsojan rooli taas on tärkeä, koska hän voi nähdä tilanteen paljon objektiisemmin ja ilman turhian värittymiä. Näiden roolien tulisi kuitenkin hyvässä dialogissa luontevasti vaihtua keskustelun edetessä. Onkin mielenkiintoista, että meidän tiimissä nämä roolit tunutvat olevan kyllä jokaisessa keskustelussa melko pysyviä, ja samat henkilöt tuntuvat olevan jatkuvasti joko aloitteentekijöitä tai sivustakatsojia. Tärkeää varmaan olisi, että jokainen nyt siis meidän tiimissä tiedostaisi keskusten aikana oman roolinsa, ja yrittäisi valita, onko aina pakko olla samassa vai voisiko tähän tilanteeseen sopiakin paremmin itselle joku muu. Rooleissa usein myös tulkitaan toisen viestejä hieman virheellisesti ja väärin. Olisikin tärkeää kuulostella henkilön perimmäistä tarkoitusta ja keskittyä siihen. Tämä tarkoittaa sitä että esimerkiksi vastustajan viesti näyttää usein negatiiviselta kritiikiltä, vaikka hän oikeasti haluaa vain oikaisua asiaan. Tällöin jos toinen viestii hieman epäselvästi, ”lähettää kohinaa”, on tärkeää sivuuttaa oma reaktio, ja yrittää keskittyä henkilön perimmäiseen tarkoitukseen.

Dialogin teoriapohja on hyvin laaja ja tässä ylempänä on käsiteltynä ehkä noin 50% kaikesta tärkeästä kirjassa olevasta asiasta. On kuitenki mielestäni tärkeää keskittyä ensin näihin perusasioihin ja yrittää hallita ne hyvin, ennen kuin vaikeampia teorioita alkaa kovin aktiivisesti opettelamaan. Niinpä minulle tärkeimpiä kohtia onkin juuri nyt varmasti perustaidoista odottamaan ja kuuntelemaan oppiminen. Toisaalta myös ihmisten potentiaaline näkeminen on mukavan positiivinen ajattelutapa ja yritän lisätä sitä myös. Samoin pyrin aktiivisesti alkaa hahmottamaan eri rooleja dialogin sisällä ja varsinkin sitä, missä niistä itse milloinkin olen.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!