Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Dialogi – yhdessä ajattelemisen taito

Kirjoitettu 10.02.14
Esseen kirjoittaja: Anni-Lotta Nieminen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi - yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito

William Isaacs

 

 

Akatemialla puhutaan paljon dialogista. Aina vertaillaan tiimien dialogia tai katsotaan, miten itse olemme siinä kehittyneet. Paljon annetaan myös treenien jälkeen palautetta, miten dialogi sujuu. Mutta kuinka moni oikeastaan tietää, mitä dialogi kokonaisuudessaan tarkoittaa? Se on paljon muutakin kuin se, kuinka paljon kukakin puhuu tai miten puheenvuoroja jaetaan. Tartuin vihdoin viimein tähän paljon puhuttuun kirjaan, joka kuuluu ehdottomasti jo ensimmäisen vuoden lukusuunnitelmaan.

 

Keskustelun ja dialogin vertailu:

Keskustelun tarkoituksena on päätöksenteko. Keskustelussa pyritään pääsemään lopputulokseen ja saamaan käsiteltävä asia pois päiväjärjestyksestä.

Dialogissa pyritään selvittämään edessä olevan valinnan luonnetta ja tekemään valinta useiden vaihtoehtojen joukosta. Dialogin tarkoituksena on herättää oivalluksia, joiden pohjalta tietoja ja etenkin ihmisten ennakkokäsityksiä voi järjestää uuteen uskoon.

 

Dialogissa ei ole kyse kilpailemisesta. Siinä ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan se on yhteistä ajattelua. Dialogin tarkoituksena on luoda ja oppia uutta, ei kilpailla omien mielipiteiden paremmuudesta. Dialogi on yhdessä ajattelemista, ei oman kantansa ehdotonta puolustelua.

 

 

Ajatukset ja ajattelu

Asioista muodostaa mielipiteitä omien kokemuksiensa ja aiemmin tietojensa pohjalta. Kun muut kertovat uusia ajatuksia, niistä muodostaa automaattisesti mielipiteen omien muistojensa pohjalta. Asiat ovat vain asioita, itse päättää, miten niihin suhtautuu. Jokin ei ole automaattisesti hyvä tai huono idea, siihen vaikuttaa se, miten itse siihen suhtautuu.

 

Ajatukset ja tietoinen ajattelu kuvataan eri asioiksi. Ajatukset ovat niitä, jotka nousevat automaattisesti mieleen ja pohjautuvat aiempaan tietoon. Kuten autolla ajo, sen vain osaa eikä siihen tarvitse enää keskittyä. Alkuun piti keskittyä jokaiseen vaihteen vaihtoon ja mihin polkimelle jalka pitää milloinkin laittaa. Nyt se vain tapahtuu. Samoin ajatukset tulevat automaattisesti, eikä niihin edes kiinnitä huomiota. Sitä vain muodostuu omia mielipiteitä. Ajatteluun taas pitää keskittyä. Mitä mieltä minä ihan oikeasti tästä asiasta olen? Voiko toisen ideoissa olla perää? Mistä hän oikein puhuu? Kun asiaa oikein kunnolla ajattelee, se herättää ihan uusia ajatuksia ensimmäisen ennakkoajatuksen jälkeen.

 

Oma ajattelumme on esteenä oikeasti kuulla, mitä toinen sanoo. Pitää aina asettua myös toisen asemaan. Yhtä lailla toisilla ihmisillä on omat aikaisemmat tietonsa ja kokemuksensa. Monesti vaikka oma kanta tuntuu ehdottomasti paremmalta, myös toisesta tuntuu samalta ajatellessaan omaa kantaansa. Alkaa puolustautua, mikä estää kehittymisen.

 

Toisaalta myös ymmärrä helposti toisiamme väärin. Itse saattaa ajatuksissaan pohjustaa sanojaan mutta ulos tulee vain lyhyt lause. Sitä automaattisesti olettaa, että kaikki ymmärtävät, mitä sanoillaan tarkoittaa, koska ne ovat niin kirkkaina omassa mielessä. Samoin kaikki perustelut ovat omat päässä mutta muilla ei voi olla niistä tietoakaan. Sitä huomaa usein, että hyvää tarkoittava juttu kääntyykin itseään vastaan. Sitä ei vain osaa sanoa oikein tai toinen ymmärtää sen väärin. On aina ehdottoman tärkeää tarkistaa ja selvittää, mistä toinen puhuu ja mitä hän tarkoittaa. Kaksi ihmistä saattaa olla täysin samaa mieltä mutta esittää kantansa eri tavoin.

 

Dialogin perustaitoja

Kuuntelu

”Dialogin ytimenä on yksinkertainen, mutta syvällinen kuuntelemisen taito. Kun paneudumme kuuntelemiseen, huomaamme, että se on avartava taito, sillä se opettaa meidät näkemään entistä selvemmin, millä eri tavoilla osallistumme ympäröivään maailmaan. Ei riitä, että kuuntelemme vain muita, vaan meidän tulee kuunnella myös itseämme ja omia reaktioitamme.”

 

Kuuntelemalla huomaa ihmisen eri äänensävyt. Sanat ovat vain pieni osa siitä, mitä sanotaan, tärkeää on myös miten sanotaan. Äänensävyn perusteella tekee päätelmiä, mitä toinen oikeasti tarkoittaa. Osittain äänensävyt ovat totta ja osittain niissä vaikuttaa se, miten ne itse kokee. Tai toisten ihmisten kanssa vain ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Itsekään ei aina osaa vaikuttaa siihen, miten asiansa ilmaisee. Saattaa vaikuttaa tylyltä tai välinpitämättömältä, vaikka ei tarkoita sitä. Kun sen tiedostaa itsestään, pitää antaa muille tässä mahdollisuus korjata. Kaikki ei ole sitä, mitä omat päätelmät automaattisesti antavat olettaa.

 

Kun on jostain asiasta jotakin mieltä, etsii kaikkialta vain vahvistusta omille mielipiteilleen. Välillä voi haastaa itseään, etsimällä todisteita, jotka kumoavat omat ajatukset. Miksi luottaa ehdottoman varmasti johonkin? Onko koskaan käynyt esimerkiksi niin, että mielikuva ihmisestä on muuttunut, kun on tutustunut kunnolla? Tai vallitsevat terveyskäsitteet vaihtuvat vuosittain. Välillä on ehdottomasti rasva pahasta, seuraavaksi hiilihydraatit. Kannattaako kaikkeen luottaa sokeasti ja pysyä aina vain yhdessä mielipiteessä? Maailma ei ole mustavalkoinen ja omia ajatuksiaan voi päivittää.

 

 

Kunnioitus

Toisten kanssa saa olla eri mieltä. Ei tarvitse päättää, kumpi on oikeassa. Toisen mielipiteitä pitää silti kuunnella ja kunnioittaa. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi joku tekee asian niin kuin tekee.

 

”Dialogissa onnistuminen vaatii, että ihmiset oppivat antamaan tilaa niille, jotka esittävät eriäviä mielipiteitä. Kun ihmisiä kunnioittavasti rohkaistaan puhumaan, keskustelun ekosysteemissä voidaan saavuttaa tasapaino, jollaiseen ei ehkä muuten päästä. Tämä edellyttää kuitenkin halukkuutta antaa tilaa pohdiskelulle sen jälkeen kun uusia näkökulmia on tuotu esiin.”

 

Helposti lähdetään esittämään mielipiteitä, joille tietää olevan valmiiksi kannatusta ainakin joltakin suunnalta. On pelottavaa tuoda esille omia mielipiteitä, kun ei yhtään etukäteen osaa arvata, mitä mieltä niistä ollaan. Tiimissä on tärkeää tuoda koko ajan uusia ja erilaisia mielipiteitä. Vaikka aluksi heräisi jopa suuri vastustus, niistä on hyvä keskustella. Uusista näkökulmista voidaan löytää täysin mullistavia ajatuksia. Ja jos ne päätetäänkin kuopata, ainakin eri vaihtoehtoja on otettu esille.

 

 

Mitä olen itse oppinut dialogista?

Alkuun oli vaikea saada sanottua mitään treeneissä. Ne ahdistivat, kun ei saanut suutaan auki ja omia mielipiteitään esille. Nyt olen huomannut, että kaikkien tärkeintä on vain puhua. Ei kannata liikaa miettiä ovatko omat mielipiteet tarpeeksi hyviä sanottaviksi. Aina on paljon mukavampaa treeneissä, mitä enemmän on itse mukana keskusteluissa. Kannattaa miettiä omaa osuuttaan dialogissa, puhuuko liikaa vai liian vähän. Joskus kannattaa antaa enemmän tilaa muille, eikä olla täyttämässä heti kaikkia alkavia tyhjiä tiloja. Ainoa tapa, miten oppia keskustelemaan ”oikein” ja ilmaisemaan itseään parhaiten on yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä ei voi oppia kuin tekemällä lisää. Olenkin tarkoituksella alkanut enemmän möläytellä asioita, joilla saatan nolata itseni, kysymällä hölmöltä tuntuvia kysymyksiä. Toisaalta taas miettiä muita mahdollisesti loukkaavia tai tökeröitä kommentteja hieman pidempään, joiden ei ole sellaisia tarkoitus olla.

 

Nyt olen jopa oikein innostunut jossain kohdissa kunnolla puhumaan oman kantani puolesta ja oikeasti se tuntuu paljon paremmalta kuin olla hiljaa, ettei vain ärsyttäisi ketään.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!