Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Digitaalinen jalanjälki

Kirjoitettu 03.03.13
Esseen kirjoittaja:
Kirjapisteet: 2
Kirja: Digitaalinen jalanjälki
Kirjan kirjoittaja: Antti Isokangas & Riku Vassinen
Kategoriat: 6. Markkinointi, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut, 6.7. Sosiaalinen media ja markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Digitaalinen jalanjälki innoitti kovasti pohtimaan Laivurin markkinointia tulevana kesänä, ja ennen kaikkea sitä, kuinka markkinointi ja asiakkaiden osallistaminen aloitetaan jo paljon ennen avajaisia. Viime vuonna asiakkaiden osallistaminen meni pitkälti päin prinkkalaa, osaltaan varmasti pinkkuuden ja kamalan kiireen vuoksi, vaikka menttorimme Pösö niitä paljon painottikin. Avajaisissa, ja alkuviikoilla olisi varmasti ollut enemmän vipinää, jos olisimme aiheuttaneet pöhinää kuntalaisten keskuudessa jo aiemmin.

Uskon, että koko kesän ajalta pöhinän lisääminen olisi tuonut muutaman tuhat euroa enemmän kassaamme. Toisaalta, olimme sen verran peukalot keskeskellä kämmentä ensimmäisen kuukauden ajan, että en tiedä kuinka olisimme selvinneet, jos asiakkaita olisi ollut rutkasti enemmän oven takana jonottamassa. Toisaalta, tuo on ainoastaan positiivinen ongelma, jos asiakkaita on paljon. Vai, voiko asiakkaita olla liikaa? Suuren paineen alla, työntekohetkellä, se tietysti ahdistaa. Tuntuu, että pizzajono on mahdoton, eikä siitä ikinä tule hengissä selviytymään. Pusket itsesi viimeisillesi, ja silti se ei riitä- mikä onkaan nuorelle yrittäjälle kuumottavampi tilanne! Nuorelle yrittäjälle, mutta eikö tilanne pitäisi olla täysin eri jo kokoneelle yrittäjälle? Lisää asiakkaita, lisää rahaa, enemmän kasvua- eikö tätä jokaisen yrittäjän pitäisi haluta… Vai?

 

Suomessa yrityskulttuuri tuntuu olevan täysin hullunkurinen. Tuntuu siltä, että ei haluta enempää kasvua, eikä toiminnan laajentumista. Nämä johtopäätökset olen saanut soitellessani asikkaille ja tarjotessani heille kotisivuja, erinäisiä markkinointikanavia tai kouluttautumista. Yleisin vastaus on, että heillä on jo nyt liikaa asiakkaita, eivätkä halua tästä kasvattaa toimintaansa, koska silloin työmäärä lisääntyisi. Ah, miten ihanan helppo ratkaisu. Miksi suomalainen vanhanliiton yrittäjä ei halua kasvattaa toimintaansa? Liittyykö siihen laiskuus, tarpeen näkemättömyys tai kenties pelko oman osaamisen loppumisesta? Jälkimmäinen tuntuu minusta varsinkin luonnolliselta.

 

Otetaan esimerkiksi vaikka Putkipalvelu Pena, jonka perustaja on Pena Perhonen, kuka on aloittanut yksinyrittäjänä vuonna 1980. Pena on saanut vakiintuneen asiakaskunnan, palkannut muutaman toverin työskentelemään kanssaan. Hommaa riittää kaikille, vuoden jokaisena päivänä. Pena ei pysty pitämään lomia, koska muuten hänen tekemänsä työt jäisivät rästiin. Penalla ei ole kotisivuja, koska hänen asiakkaansa suosittelevat häntä niin aktiivisesti eteenpäin. Hänen ei myöskään tarvitse markkinoida toimintaansa mitään, teippi auton kyljessä riittää.

 

Miksi Pena haluiaisi kasvaa, jos jo nyt hän ei pysty pitämään lomia ja tekee ympäripyöreitä päiviä perheen kustannuksella? Ajatus suuresta putkipalvelu Penasta toki muutaman saunaoluen jälkeen aina kutkuttelee, kuinka hienoa se olisikaan, jos yritys tuplaisi liikevaihtonsa! Syvempi pohdinta kumminkin osoittaa, että Pena ei varmaan silloin voisi enää tehdä sitä mistä eniten pitäisi: putken rassauksesta, vaan hänen pitäisi keskittyä enemmän henkilöstön johtamiseen. Ja kuinka hän nyt voisi henkilöstä johtaa, eihän hänellä ole mitään koulutusta siihen, ja ennen kaikkea, eihän minua edes se kiinnosta! Kasvamisesta sitä paitsi tulee alkuun investointeja, jotka rasittavat kummasti pienen yrityksen kulurakennetta. Mistä sitä sitten tietää, kannattivatko investoinnit vai eivät! Ja kaiken kukkuraksi suomalainen sananlasku: ahneella on paskainen loppu. Miksi lähtisin laajentamaan riskeillä toimintaani, kun näinkin pystyy perheen elättämään? Lähdepä sitten muuttamaan Penan ajattelumallia, ja yritä saada hänet uskomaan, että kasvaminen on yrityksessä kaiken a ja o!

 

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee kasvuhaluisia yrityksiä, jotta tulevaisuuden yhteiskuntamuutoksista, esimerkiksi väestön ikääntymisestä, selvitään. Ei kaikkea voi luotsata vain uusien yrityksien, start uppien niskaan. Se, että valtio tukee tällä hetkellä start up- yrityksiä, on aivan mahtavaa! On bisnesenkeleitä ja erilaisia tukirahastoja, joilla toiminta saadaan alkuun ja nousuun. Se, että start upit ovat nyt pinnalla on loistojuttu, koska niistähän tulevaisuus pitkälti rakentuu. Silti ei saisi unohtaa jo olemassa olevia yrityksiä, ja niiden kasvattamista. Uskonpa vahvasti, että näistä olemassa olevista yrityksistä voitaisiin saada mielettömän paljon enemmän irti kasvua tukevilla toimenpiteillä, kun taas nykyisellä verojen kiristyksellä. Jokainen yrittäjäkin tuon kaavan tietää, panosta jo olemassa oleviin asiakkaisiin, sieltä se suurin elanto tulee.

 

Tässäpä onkin medialle suuri haaste: kuinka tehdä Putkipalvelu Penasta seksikkäämpi, kuin virtuaaliseen ostoskauppaan ja senttihuutokauppaan perustuvasta DealDashista.

 

Satamaravintola Laivuri janoaa kasvua kesällä 2013! Siksi meillä panostetaan markkinointiin, ja varsinkin siihen tekstin alussa mainitsemaani pöhinään. Yksi keino tulee olemaan suoraan kopioitu PS3:sen ja Batman- elokuvan tuotoksista. PS3: sen lanseerauksessa piilotettiin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle yhdet konsolit kaksi viikkoa ennen virallista julkistamista, ja sosiaalisessa mediassa jaettiin kryptisiä vinkkejä noiden löytymiseksi. Ihmiset totta kai etsivät kuumeisesti konsoleita, koska kukapa nyt ei alan harrastajista tuollaista haluaisi paljon ennen muita! Sitä paitsi, onhan arvoitusten ratkominen mitä mukavinta.

 

Batman- elokuvassa käytettiin ihmisten osallistamista samalla lailla hyväksi. Sosiaalisessa mediassa ihmisille annettiin erilaisia tehtäviä, joita pystyi suorittamaan ”tavallisessa” elämässä. Jengi löysi Jokeri- kortteja muun muassa kirjojen välistä kirjastoista ja kaupoista, leipomosta saattoi saada yhtäkkiä Batman- kakun, keilahallista löytää kassin missä oli hieman rahaa jne jne. Ihmiset innostuivat pelistä niin paljon, että edes toisen päähahmon kuoleminen ei sitä rajoittanut. Peli jouduttiinkin lopettamaan osittain vastoin ihmisten tahtoa.

 

Laivurissa ennen avajaisia aiomme tehdä samanlaisia etsintätehtäviä. Piilotamme kaksi viikkoa aiemmin pizzalahjakortteja ympäri kylää: niitä voi löytää muropaketteihin liimattuina kaupasta, munkkipussista leipomosta tai esimerkiksi kirjaston kirjojen välistä. Paikkoja on loputtomasti! Piilottamisesta annamme vinkkejä Facebookissa, ja sitä kautta osallistamme asiakkaitamme etsintään.

 

Myöhemmin kesällä tätä voi soveltaa kerta viikossa tehtävään etsintään. Jokaisen viikon sunnuntaina piilotamme yhden lahjakortin jonnekin päin kylää, josta annamme vihjeitä Facebookissa.

 

Etsinnän kikkana on se, että harva tulee pizzeriaan yksin syömään, joten kun hän kuluttaa yhden lahjakortin, tuo hän myös mukanaan kaverinsa syömään. Etsintä on myös hauskaa toiminnallista puuhaa jokaiselle arvoituksista pitävälle ihmiselle!

 

Samoin etsintä edustaa CREF- teorian kohtaa colloboration, johon itse markkinoinnissa vahvasti uskon, koska se tuo helposti mukanaan myös customer to customer- markkinoinnin! Ja asiakkaidemme keskuudessa ne suurimman rahavirrat kasvavat, sekä suosio siinä samalla.

 

Vaikka kesä ei ole enää, kuin muutaman mutkan takana, ei silti malttaisi enää odottaa, että tätäkin pääsee testaamaan ja seuraamaan sen reaktioita! Vielä pitää selvittää kuinka saamme fiksusti ROI:n laskettua.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!