Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Draivin antamat avaimet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin yhden varmasti luetuimman kirjan Tiimiakatemialla: henkilöiden Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon kirjan ”Draivi”. Kirja paneutuu paljon motivaatioon ja itsensä sekä tiimin johtamiseen. Olin kuullut paljon hyvää kirjasta, ja odotukseni olivat korkealla. Ajattelin kirjan antavan vielä ajattelun aiheita käsillä oleviin johtamishaasteisiin: TA goes Napapiirin Sankarit -projektin johtamiseen sekä asiakkuuspäällikön pestiini.

Etenkin TA goes Napapiirin Sankarit -projekti on jo tähän asti ollut varmasti yksi suurimmista johtamishaasteistani. Itsessään jo konsepti on todella haastava ja uusi: nostaa Fenix -lintu tuhkasta (jo luotu pettymys tiimiakatemialaisille kun ei päästykään lähtemään yhdessä Lappiin), ja luoda pettymyksen tilalle täysin uudenlainen tapahtumakonsepti tuoden samoja hauskoja elementtejä etäaikaan. Tämän konseptin pitäisi vielä innostaa kaikki mukaan, ja etenkin kun maailman tilanne on koronan vuoksi epävarmempi kuin puoli vuotta sitten.

Itse johtamishaasteensa toivat edellä mainittu epävarmuus, sekä koko tiimin projekti. Olen kerran aiemmin luotsannut erästä tapahtumakonseptia koko tiimin voimin kohti toteutusta. Tarkalleen reilu vuosi sitten kuitenkin moninaisista syistä se jouduttiin perumaan, ja koitinkin nyt jalostaa siitä saamiani oppeja nykyiseen projektiin. Kuitenkin kyseessä oli täysin erilainen tapahtumamuoto: livetoteutus oli nyt etä/hybriditoteutus ja ison puhujatapahtuman sijaan nyt oltiin tekemässä osallistavaa kilpailuviikkoa. Samoja tapahtumatuotannon elementtejä projektissa kuitenkin varmasti on.

Muodostimme tiiviin projektiryhmän, joka maaliskuun loppuun loi ja selkeytti tapahtumakonseptia. Nyt kuitenkin muutamaa viikkoa aiemmin, on otettava koko tiimi mukaan toteutukseen ja osallistettava tekemiseen, koska ei projektiryhmän kädet enää riitä – ja onhan projekti meidän eleemme Tiimiakatemian hauskuuden ja spiritin parantamiseen korona- pandemian aikana.

Tässä esseessä ajattelinkin pureutua neljään perustarpeeseen, jotka muodostavat motivaation ”TA goes Napapiirin Sankareiden” luotsaamiseen järjestäjien osalta maaliin. Kuinka johtaa jokaista gravilaista (etenkin projektiryhmää) kohti onnistunutta tapahtumaa?

Perustarpeet

Neljä perustarvetta, jotka synnyttävät yhdessä merkityksellisyyden ja innostuksen tunteita tekemiseen – ja viimeisimpänä päämäärään eli draiviin;

 

 

  1. Vapaaehtoisuus
    • Päämäärä on tavoittelemisen arvoinen
    • Toteutustapa on vapaa
    • Tekemisestä nauttiminen
  2. Kyvykkyys
    • Hallinnan tunne ja projektin eteenpäin vieminen
    • Kykyjen kasvu ja niiden tunnistaminen
  3. Yhteenkuuluvuus
    • Luotettava ja turvallinen ympäristö, psykologinen turvallisuus
    • Välittävä yhteisö, muukin kuin työhöpötys
  4. Hyväntekeminen
    • Missio – tehdään yhdessä hyvää ja merkityksellistä asiaa
    • Auttamisen tunne

Vapaaehtoisuus

”Tunne, että minä haluan tätä – eikä siksi että minun täytyy” ja ”Päämäärä on tavoittelemisen arvoinen”

Itsessään ”TA goes Napapiirin Sankarit” on hyvä osoitus vapaaehtoisuudesta. Tavoitteena ei ole tehdä voittoa tapahtumalla, vaan kantaa meidän kortemme kekoon jotta parannamme Tiimiakatemian yhteisöllisyyden tunnetta ja hauskuutta.

Toki varmasti kaikille gravilaisille asia ei ole niin tärkeä; toiset kokevat yhteisön tärkeämmäksi kuin toiset mikä on on ok ja ymmärrettävää. Muistan että ei lukioaikanaankaan kaikkia kiinnostanut kehitellä yhteisiä reissuja, vaikka niihin olikin kiva lähteä. Tai ei kaikkia kiinnosta kehitellä urheiluseuran yhteisiä saunareissuja, vaikka niihin onkin kiva osallistua.

Kuitenkin olemme projektiryhmänä pyrkineet antamaan vapautta gravilaisille projektiin osallistumiseen. Esimerkiksi markkinointivideota tehdessä, oli mielessäni jonkunlainen ”ajatus” millainen videosta voisi tulla – mutta vapaat kädet annoin solulle. Lopputulos oli huikea! Koen, että jos olisin projektipäällikkönä ruennut rajoittamaan tekemistä ja vaatimaan oman illuusioni tapaista tulosta, ei tekeminen olisi ollut niin mielekästä. Tärkeää vapaaehtoisuuden ylläpidossa onkin, että annetaan vapautta toteutukseen – ja näin ruokitaan nautinnon tunteita tekemisestä.

 

Kyvykkyys

Olemme tehneet tiiviisti projektia jo puoli yhdessä projektiryhmän kanssa. Hieman väki on vaihtunut projektiryhmässä – mutta tiivis porukka muotoutui alkuvuoden aikana.

Koen jo nyt useita asioita mitä olisin tehnyt toisin projektin johtamisessa ja yksi suurin asia on selkeä roolittaminen. Näennäisiä rooleja jokainen projektiryhmäläinen otti joko luonnollisesti siihen ajautuen tai siten dialogin kautta. Kuitenkin nyt juuri ennen tapahtumaviikkoa, on hieman itselläni huoli vastuusta. Vaikka rooleja onkin, onko roolin mukaiset työtehtävät selvät?

Tämä ruokkisi varmasti hallinnan tunnetta itselläni, sekä muilla projektiryhmäläisillä – sekä kykyä tuntea vievänsä projektia eteenpäin.

Kykyjen kasvu

Uskon kovasti, että projekti on kasvattanut meidän kaikkien kykyjä moneltakin eri osa-alueelta. Vaikka osa projektiryhmästä onkin tehnyt enemmän tai vähemmän tapahtumatuotannon projekteja, antoi tämä täysin uudenlaista haastetta organisointiin ja aikataulujuoksutukseen. Oli huomioitava kaikki vallitsevat koronarajoitukset, mietittävät jokainen siirtymä uudelleen ja huolehdittava hygieniasta moninkertaisesti tarkemmin. Asiaa ei auttanut yhtään vallitseva maskikeskustelu, ja pelko siitä, että korona leviäisi syystä tai toisesta tapahtumaviikon aikana.

Osalle roolin ottaminen tuli varmasti selkeäksi, kun osalla oli tapahtumatuotannosta kokemusta. Kuitenkin osa meistä on enemmän vai vähemmän hakemassa oppeja. Yhteinen asia oli kuitenkin täysin uudenlainen tapahtumakonsepti. Mietinkin, että olisiko rooleja pitänyt sekoittaa hieman jotta ne joilla kokemusta oli enemmän – olisivat hypänneet enemmän sivuun ja antaneet tilaa niille joilla kokemusta ei niin paljoa ole ja toimineet enemmänkin tiedonjakajina?

Minun olisi pitänyt projektin edetessä vaihtaa ajatuksia projektiryhmäläisten kanssa omasta suoriutumisesta, ja kehittymisestä. Sekä tärkeimpänä miettiä, että miten jokainen pääsisi parhaiten kasvamaan ja oppimaan projektista. Näin jokainen olisi saanut jo suunnitteluvaiheessa siitä eniten irti.

 

Yhteenkuuluvuus

Kirja nostaa paljon esiin tutustumisen merkityksen muutenkin kuin työkavereina. Meillä onneksi tämä osa-alue on hyvinkin kunnossa. Olemme taittaneet jo kaksi vuotta yhdessä matkaa, ja tunnemme toisemme.

Luottamus on todella tärkeää yhteenkuuluvuudessa, ja etenkin se että jokainen kokee luottamusta projektin osalta eikä kukaan ole varmistelemassa jatkuvasti toimia.

En missään vaiheessa halunnut minimanageroimaan. Nelosella pyörivät Diili -ohjelma on nostanut käsitteen uudelleen mieliin, ja halusin välttää itse liian manageroinnin projektin aikana. Pieniä hyötyjä varmistelussa on; sillä inhimillisiä unohduksia ja mokia sattuu kaikille. Halusin että jokainen ryhmässä kokee luottamusta enkä ole varmistelemassa asioita. Koen itse nimittäin minimanageroinnin ärsyttävänä ja itse ainakin todellakin ärsyynnyn siitä herkästi. Olen ihminen, joka pyytää apua, mikäli sitä tarvitsen – ja toivon että ympärilläni olevat ihmiset toimivat samoin. Olen kuitenkin tarjonnut apuani ja tukenut tekemistä yhdessä tekemisen kautta.

Meillä on ollut todella hauskaa tehdä projektia eteenpäin. Mukana on ollut tyyppejä keiden kanssa olen tottunut tekemään töitä, sekä gravilaisia joiden kanssa en ole aiemmin näin tiivisti työskennellyt. Vaikka haasteita onkin ollut vaihtuvine suunnitelmineen, koen että olemme luoneet hyvän porukan tekemisen ympärille ja jäljelle ovat jääneet ne keiden siihen pitikin jäädä. Ne jotka pois ovat lähteneet, oli heillä syynä aikataulu. Siksi koenkin, että jäljelle jäivät ne – keille projekti oli prioriteettilistalla niin korkealla, että siihen priorisoitiin aikaa.

 

Hyväntekeminen

Projektin selkeä tavoite oli auttaa TA:n yhteisöä hauskuuden ja yhteisöllisyyden parantamisessa. Olemme yksi talon vanhimmista tiimeistä ja koenkin että meidän tuli näyttää esimerkkiä nuoremmille yhteisen hyvän tekemisellä. Osalla meistä enemmän tai vähemmän on varmasti ollut myös havaitsemamme Diamond Step -palkinto. Silti uskon, että saamme palkinnon mikäli oikeasti ansaitsemme sen kävi meidän miten kävi. Emme voi tehdä kuin parhaamme.

Kuitenkin olemme kuulleet nyt kevään ja syksyn ajan paljon otsikoita ja uutisia nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmia, kesken jääneistä tutkinnoista ja lisääntyneestä uupumuksesta. Haluankin uskoa että voimme TA goes Napapiirin sankarit -tapahtumalla luoda osallistujille hauskoja muistoja, yhteenkuuluvuuden tunteita ja uusia kaverisuhteita. Tai edes parantaa tiimien yhteishenkeä. Vuosi etätyötä on ollut todella haasteellinen monelle tiimille, etenkin niille keiden tärkein tiimiytymisvuosi on osunut juuri korona -aikana.

Haluankin että yhteisö voi paremmin tulevina aikoina, ja niin haluaa moni muukin. Tiimiakatemia on ollut edelläkävijä aiemmin esimerkiksi dialogitaitojen ja oppimisen osalta, ja nyt onkin tilaisuus näyttää mallia muille organisaatioille mukautumisella korona-tilanteeseen – on varmasti iso askel.

Siksi halu tapahtuman onnistumiselle on sekä meillä järjestäjillä – että myös osallistujilla. Olemme kaikki isoa yhtä perhettä, ja vaikkei se aina kaikista siltä tuntuisikaan – sitä tunnetta halutaan nyt parantaa.

Näiden asioiden kautta uskon, että hyväntekemisen -tunne on kaikilla hyvin vahvasti läsnä sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmasta.

Lopuksi

Vitsi että jännittää.

Kirjoitin tämän esseen tapahtumaa edeltävänä yönä/iltana. Siksi uskonkin että ajatukset tapahtumasta olivat todella vahvasti allekirjoittaneella läsnä.

Kuitenkin kirja oli mielestäni todellakin lukemisen arvoinen, ja hyvä tähän tilanteeseen vaikka sen olisikin varmasti voinut lukea jo aiemmin akatemia-aikana. Omaa toimintaa oli hyvä jo tässä vaiheessa reflektoida kirjan todella konkreettisten oppien kautta.

Toivotaan nyt kovasti että tapahtumaviikko menee nappiin, ja tavoite yhteisöllisyyden parantamiselle täyttyy.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!