Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Eat That Frog

Kirjoitettu 04.05.16
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Eat That Frog
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 3. Yrittäjyys, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Se stressi. Tai ei välttämättä stressi, mutta se outo sydäntä pistävä tunne jostain inhottavasta asiasta, joka kalvaa mieltä loputtomiin. Se kalvaa sitä niin kauan ja täyttää kaikki ajatukset. Ja kyllä, se täyttää niitä niin kauan, kuin asia säilyy ratkaisemattomana.

 

Yksi sammakoistani?

Olen kevään ajan vältellyt kirjoittamista. Olen laiskotellut sen suhteen, vaikka tiedän että se on todella tärkeää. Eilen minulle tuli kuitenkin sellainen olo, etten tiedä mitä tekisin. Minulla ei ollut hajuakaan ja olin täysin lukossa. Mietin hetken mitä olisin voinut tehdä. Ehkä jossain tapauksessa olisin jatkanut facebookin selaamista tai YouTube –videoiden katsomista. Tällä kertaa päätin kuitenkin toisin. Päätin, että nyt kirjoitan esseen.

Esseen kirjoittamisen kokonaisuus ällistytti minut. Kolmannen vuoden ”tiimiyrittäjäkonkari” oli kuin kirveellä päähän lyöty. Mistä se johtui? Olin syönyt sammakon. Aloitin sammakon syömisen vihdoin, vaikka hieman myöhässä kevään aikatauluja ajatellen. Pääsin samoin tein flow –tilaan ja puystyin työskentelemään ilman keskeytyksiä, sillä tiesin koko ajan mitä tein. Lisäksi kirjoittaminen tuntui äärimmäisen nautinnolliselta, koska se oli vaihtelua Oliverin tiedotteiden jatkuvaan muokkaamiseen ja sain vihdoin purkaa paperille omia ajatuksiani aiemmin tekemieni muistiinpanojen kautta. Se kokemus pelasti tämän viikon ja ehkä loppuvuoden. Se oli ajatuksia muuntava hetki ja vaikka tiedän olevani näiden kanssa myöhässä, olen silti iloinen että näin kävi. Olen taas yhtä muuntavaa kokemusta rikkaampi.

Ehkä isoin sammakkoni, jota en vielä ole voittanut, on asiakaskäyntien ja kontaktien säännöllisyys. En ole jostain syystä saanut kehitettyä siihen sellaista rutiinia, jota tarvitsisin. Aina en myöskään tiedä mitä tarjottavaa minulla kenellekin olisi, vaikka siellä itse käynnillä se saattaisi jopa ilmetä. Jotenkin siinäkin asiassa pieni pelko kalvaa mieltäni. Mitä jos asiakkaalla olisi joku keikka, mutta sille ei löydy tekijää? Esimerkkinä vaikka, etten pysty täysin luottamaan oman tiimin jäseniini avun tarpeessa ollessani. Tämä asia on kyllä yhtä paljon oma vika kuin muidenkin.

Kirjan toisena oppina on kestävien tapojen luominen. Aion jälleen aloittaa vakituisen kirjoittamisen joka viikko. Ajattelin jopa ihan omaa essee- ja lukupäivää! Vanha idea, mutta hyvin toteutettuna toimii. Nyt olen kahtena päivänä tehnyt näitä kirjoituksia ja minusta tuntuu, että tekstiä ja ajatuksia syntyy melko hyvin, joten miksi en jatkaisi? Jos ei jaksa aina kirjoittaa esseitä niin miksi en kirjoittaisi jotain muuta? Minulla on kuitenkin aina mielen päällä jotain sanottavaa minkä haluan ulos, vaikka olenkin muuten melko varautunut ja hiljainen persoona.

 

Opit käytännössä

Olen vienyt kirjan opit käytäntöön jo kauan sitten. Teen aina viikon alussa Oliverin mediatiedotuksen, jonka jälkeen teen FB-päivitykset viikonlopulle ja ajastan ne. Siinä on se homma tehtynä, joten voi keskittyä taas muihin asioihin. Viikon ensimmäinen sammakko on siis syöty ja tilaa vapautettuna mielestä. Esseiden kirjoittamisen siirrän tästä lähtien heti seuraavaksi hommaksi, vaikka se ei niin kurjaa olekaan. Kokeilen kuitenkin ensin, kumpi on parempi vaihtoehto: tehdä esseet viikon alussa, vai viikonloppua ennen, kun akatemialla on hiljaisempaa. Kokeilu on tällä hetkellä käynnissä. Tämä oli vain lyhyt esimerkki, mutta listaan kirjan pääpointit alle:

  • Jos sinun täytyy syödä kaksi sammakkoa, syö ensin rumempi
  • Jos sinun edes täytyy syödä sammakkoa, ei auta katsella sitä kovinkaan kauaa
  • Tartu heti toimeen
  • Kehitä itsellesi positiivinen addiktio
  • Ei oikoteitä
  • Toiminnan harjoittelu

 

Positiivinen addiktio

Sain itselleni positiivisen addiktion hetki sitten, kun aloin jälleen kirjoittamaan. Positiivinen addiktio minulla on myös moneen asiaan. Ne asiat vain ovat sellaisia, joiden hyötyä ei vielä näy. Olen kehittänyt positiivisen addiktion kirjoittamiseen, espanjan opiskeluun, muiden auttamiseen, ruuanlaittoon, monipuoliseen tiedonhankintaan.

Vielä on löytämättä keino valjastaa nämä kaikki oikeaan hyötykäyttöön. Lähinnä en ole pystynyt vielä optimoimaan sen kaiken opin käytäntöön viemistä mitä itseeni imen. Optimoinnissa minun on kehitettävä priorisointitaitoja. Minun täytyy opetella priorisoimaan tärkeimmät asiat ensin. Sellaiset, jotka veisivät minua sekä Intoa eteenpäin. Tällä hetkellä se vaikuttaa siltä, että priorisointi olisi asiakashankinnassa. Siihen tarvitaan kuitenkin monen henkilön panos. Minua kammottaa ajatus siitä, millainen olo minulle jäi 24H-myynnistä. Se vieläkin kalvaa mieltäni hieman, vaikka olen avautunut siitä jo pariin otteeseen muillekin.

 

Harjoittelu

Tiedän olevani hyvä kirjoittamaan ja hyvä kielten ja sanojen kanssa. Osaan monenlaisia termejä ja ymmärrän kirjoitusta todella hyvin. Harjoittelen sitä jatkuvasti. Vaikka esseiden kirjoittamisesta olikin pitkä tauko, olen silti kirjoittanut kaikkea muuta. Ja kun kirjoitan, annan sille paljon aikaa, jotta tekstini olisi mahdollisimman hyvää. Käytän paljon ajatusta kirjoittamiseeni, joten siksi harjoittelen sitä jatkuvasti. Minulla saattaa joskus mennä jopa useita tunteja yhden esseen kirjoittamiseen, vaikka se tulisikin muistiinpanojen pohjalta. Mietin sana- ja lausemuotoja sekä selitettävää asiaa niin huolellisesti, että ajatuksen kanssa aika kuluu. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä olen flow-tilassa kun teen sitä, ainakin hyvin usein. On tietysti vaikeampiakin päiviä, jolloin tuntuu, ettei päästä tule mitään ulos.

Mitä tämä siis kertoo minusta itselleni? Ajattelen paremmin ja selkeämmin kirjoittaessani ajatuksiani ylös. Samalla tyhjennän päästäni tilaa uusille ajatuksille ja ideoille. Ehkä tulevaisuuteni on siis kirjoittamisessa? Entä jos kokeilisinkin sitä kunnolla? Haaveilenhan kuitenkin freelance-työstä ja kirjoittaminen voisi olla juuri sellaista ”vapaampaa” työtä, josta saisin nautintoa ja elantoa. Minun täytyy vain enää todistaa osaamiseni kaikille muille!

 

Parannettavaa

Mitä voisin parantaa omassa toiminnassani roimasti, olisi pienten esteiden ja asioiden ratkaiseminen ja selvittäminen heti, kun niitä ilmenee. Olen huomannut itsestäni, että siirrän asioita hirveästi viime tinkaan ja ajattelen; ”Sitten paremmalla ajalla”. Ainoa huono asia tässä on se, ettei parempaa aikaa ole olemassakaan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti se, että merkkaa jonkin tällaisen kyseisen asian ylös ja hoitaa sen myöhemmin. Tällä tavoin voisi paketoida tehtäviä ja olla tehokkaampi. Liian usein itselläni kuitenkin se paketointivaihe unohtuu ja tehtävä jää hamaan tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa tekemätön asia alkaa kalvaa mieltä ja aiheuttaa pientä ahdistusta. Joskus ongelmana on myös se, etten vielä tiedä kuinka jokin asia ratkaistaisiin, joten jätän asian sikseen. Odotan, että ratkaisu tulee ajan kanssa, mutta se ei tapahdu lainkaan niin. Asioihin täytyy perehtyä ja pyytää apua jos ei osaa. Näinkin yksinkertainen asia unohtuu tai ”unohtuu” monta kertaa. Sanonta siitä, että mestarit palvovat perusasioita ei ole mitään humpuukia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!