Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Eläköön erilaisuus!

Kirjoitettu 28.10.14
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Eläköön erilaisuus - oppimisen vallankumous käytännössä
Kirjan kirjoittaja: Barbara Prashnig
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Bongasin tämän kirjan ypk:sta, kun ensimmäisen kerran etsiskelin itselleni lukemista. Sitä suositeltiin hyvin ja koska aihe oli itseä kiinnostava, päätin napata sen kirjastosta. Lisäksi koin, että näin heti alussa olisi tärkeää oppia ymmärtämään erilaisuutta.

Kirja oli erittäin helppo ja nopea lukea, ehkä nopeimmin luettu asiapitoinen kirja, jonka olen koskaan lukenut! Kirjoitettu siten, että joka toisella sivulla on mietelause, kaavio tai miellekartta, jotka auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Paljon tuli oppia, nyt vain vaikeutena sen takominen kalloon ja vieminen käytäntöön. Lisäksi esseen kirjoittaminen tästä on hieman hankalaa, sillä aihe on laaja ja ajatus poukkoilee.

 

En ole elämäni aikana kokenut oppimista kovin vaikeaksi. Ei se mitenkään herkkua ole aina ollut, eikä kaikki aiheet ole napanneet, mutta kuitenkin olen pärjännyt hyvin ja koen oppineenikin jotain matkan varrella. Mutta tämä kirja auttoi herättelemään ajatuksiani siitä, että kaikille se ei ole niin helppoa. Siis toki olen sen ennenkin tiedostanut, mutta en ole ajatellut asiaa sen enempää, ainakaan niin, että voisin tehdä asialle jotain. Olen vielä kaukana konkretiasta, mutta edes tällainen aivojen herättely tekee hyvää ja ainakin yritän tästä eteenpäin tiedostaa asiaa paremmin ja huomioida sitä enemmän. Kirjassa mainittiin, että työskentelytyylien tunteminen lisää tehokkuutta, se on viestinnän perusta ja erilaisuuden tunteminen vähentää keskinäistä kilpailua.

Jäin kuitenkin kaipaamaan kunnollisia vinkkejä erilaisten oppijoiden kanssa toimimiseen. Lähinnä mainittiin erilaisia oppijoita, kuten kinesteettinen, mutta mitään konkreettista ei annettu.

 

 

Kirjassa kerrottiin useampaan otteeseen vasemman ja oikean aivopuoliskon hallitsevuuksista. Asiat olivat pitkälti tuttuja psykan kursseilta, mutta vihdoinkin kerrottiin enemmän myös niiden välimuodosta eli joustavuudesta. Siitä, että käyttää molempia aivopuoliskoja.

Olen aikaisemminkin pohtinut sitä, kuinka minulla ei tunnu olevan yhtä selkeää mielenkiinnon kohdetta tai vahvuutta. Ja ainakin tämän kirjan perusteella koen sen johtuvan joustavuudestani.

Ainakin tunnistin itseni kuvailuista. Sopeudun aika vaivattomasti eri ympäristöihin ja tilanteisiin, olen leppoisa, en kovin kunnianhimoinen, valmis auttamaan. Wuuhuuu! Ei sillä, että olisi pakko aina päästä johonkin lokeroon, mutta oli helpottavaa tietää, että tällaisia välimallinkin ihmisiä on. 😀

Ja toki mieltä lämmitti tieto, että joustavia ihmisiä arvostetaan ja lisäksi he pärjäävät hyvin nykyisessä muuttuvassa maailmassa.

Joustavuus on kenties tärkein yksittäinen osa-alue.


Lisäksi oli piristävää, että heikkouksista puhuttiin kerrankin eri sävyyn. Jotenkin on tottunut sellaiseen, että ’heikkouksista voi tehdä vahvuuksia’ yms. Mutta tässä kirjassa sanottiinkin: heikkouksista ei ole vahvuuksiksi, hallitse heikkouksia: lopeta niiden käsittely, kehitä vahvuuksia, tunnista vahvat puolet. Ja, että heikkouksia korjaamalla saadaan vain keskitason tuloksia, erinomaisia huomioimalla vahvuudet.

En nyt aio kokonaan haudata heikkouksiani, haluan esimerkiksi kehittää asiakassoittelun ja –tapaamisten taitojani, mutta ehkä tässä tarkoitetaan, että on aivan turha keskittää kaikkea energiaa vain heikkouksiin, negaatioon.

 

Koska meidät on jaettu Belbinin testien mukaan, meillä on erilaisia vahvuuksia ryhmässä. Niitä pitää nyt osata hyödyntää oikein sekä jakaa tehtäviä ja rooleja oikein. Kiireisen Crossfit-projektin yhteydessä tulikin esille hyvin ihmisten vahvuuksia ja toimintatapoja ja jaettiinkin tehtävät niiden mukaan. Kirjassakin mainittiin, että todellinen työskentelytyyli paljastuu stressitilanteissa.

Niin tässä stressin yhteydessä kuin monessa muussakin kohdassa, painotettiin jälleen kerran itsetuntemusta.

Tuntemalla itsesi, vältät äärikäyttäytymisen ja se auttaa stressin hallinnassa.

 

Tiimiakatemian oppimistyylikin sai vahvistusta kirjasta:

  • He, jotka ottavat itse vastuun omasta oppimisestaan, oppivat usein enemmän ja paremmin kuin henkilöt, jotka luottavat siihen, että heitä opetetaan.
  • Heidän motivaationsa on korkeampi ja he muistavat enemmän oppimastaan + vievät käytäntöön.
  • Kaaos on järjestelmän normaali tila. Aivot on suunniteltu kaaosta varten, koska ne ovat avoin järjestelmä, jonka tila vaihtelee ja aistisyötös järjestelee ajatuksia uudelleen.

 

Voisin kyllä ehdottomasti suositella ja pitchata tätä kirjaa muille – varsinkin omalle osuuskunnalle – sillä meillähän on koko ajan meneillään oppimisprosesseja. Henkilökohtainen ja tiimin. Silloin olisi tärkeää todella tietää ja tiedostaa omaa ja toisten oppimista, sillä se vaikuttaa niin moneen asiaan. Esimerkiksi stressiin, työhyvinvointiin, tehokkuuteen, ilmapiiriin, mielekkyyteen, hommien vaikeusasteeseen.

 

Loppuun vielä kirjasta poimittu onnistumisresepti:

Tunne tavoitteesi, ryhdy toimintaan, seuraa saavuttamiasi tuloksia ja jousta voidaksesi muuttua.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!