Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Elämän säännöt – Richard Templar

Kirjoitettu 24.05.13
Esseen kirjoittaja: Jari Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Elämän säännöt
Kirjan kirjoittaja: Richard Templar
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Elämän säännöt – Richard Templar

(2006, Otava, Keuruu)

Tää kirja oli niitä ylläreitä, jotka on tullu halvalla hankkittua joskus ja sitten vähän yllättäenkin löyty YPK:sta ja vielä mukavalla parilla pisteellä. No ei siinä, kirja on kyllä varmasti ihan paikkansa sieltä ansainnut. Paljon itsestäänselvyyksiähän se sisältää, mutta kun ne itsestäänselvyydetkin olisi joka päiväisessä tekemisessä kunnossa niin oltaisiin jo tosi vahvoilla. Toistot siis tuskin tekee yhtään pahaa.

Kirjasta löytyy yhteensä sata erilaista sääntöä, jotka on jaeteltua itseä koskeviin, parisuhteisiin, lähipiiriin, sosiaalisiin ja maailmaa koskeviin sääntöihin.

Seuraavassa poimittuna muutama näistä eniten kolahtaneista.

Tee niitä virheitä, mokaa mieluiten oikeen kunnolla!

Heti kirjan alusta löytyy pari hyvää sääntöä virheiden tekemisestä.

Vanheneminen ei tarkoita viistastumista. Tehdyt virheet ja niistä oppiminen tekevät ihmisestä viisaamman kuin yksikään ”turha vuosi” tai jopa vuosikymmen. Virheiden tekeminen ei myöskään lopu koskaan, mutta mitä enemmän niitä on tullut tehtyä niin sitä vähemmän mahdollisia virheitä on enää tekemättä.

Eihän se siltä tunnu juuri sillä hetkellä kun jonkun virheen aiheuttamat asiat realisoituvat. Mutta mitäpä muuta silloin voi kuin saada virhe paikattua niin hyvin kuin mahdollista, oppia siitä ja siirtää katse tulevaan. Ja olla toistamatta sitä virhettä enää jatkossa. Tässä taas tulee esiin se, että enemmän niitä rohkeita kokeiluja pitää vielä tehdä akatemian aikana. Kukaan ei näitä kuitenkaan muista enää joidenkin vuosien päästä ja jos muistaa niin voipahan olla ylpeä siitä, että tulipahan mokattua oikeen kunnolla!

”Siitä nuoruudessa nimenomaan on kysymys: tilaisuudesta tehdä mahdollisimman paljon virheitä ja saada ne pois päiväjärjestyksestä.”

Se mikä on tehty on tehty. Ota opiksi ja mene eteenpäin. Tämä menee myös hieman samaan tuon erään toisen säännön kanssa, joka siis kehottaa olla miettimättä niitä asioita joille et vain voi tehdä mitään juuri nyt (tai ollenkaan).  Jos asialle voi jotakin tehdä niin se kannattaa tehdä juuri nyt, koska todennäköisesti sen joutuu sitten kuitenkin jossain vaiheessa tekemään. Tuleepahan tehtyä nopeammin eikä sitä tarvitse sitten enää miettiä.

Ja niitä toteutumattomia ongelmia on turha edes miettiä jos ei asialle mitään itse juuri silloin voi. Sitten jos se pahin skenaario toteutuu niin asia on huomattavasti ajankohtaisempi.

Harvoin on oikeesti niiiin kiire

Yksi kirjan säännöistä oli, että älä koskaan laiminlyö läheisiäsi kiireeseen vedoten. Mitä pidemmälle akatemia on mennyt niin sitä paremmaksi tilanne tämän suhteen on muuttunut. Pinkkusyksy oli ehkä kaikista pahin, oisinko ehtinyt kerran ennen joulua näkemään niitä kavereita joiden kanssa tuli kesä asuttua samassa talossa.

Tähän tosin lähinkin hakemaan silloin tietoisesti parannusta ja nyt on homma tämän suhteen ihan tasapainossaan. Tai no ainahan sitä voisi vielä enemmänkin käyttää sitä aikaa näiden ihmisten kanssa hengaamiseen, mutta kerta pari viikossa näin lukuvuoden aikanakin on varsin jees parannus tuohon puolivuosittaiseen.

Ja mikä parasta, että nää hommat on tullut viime aikoina priorisoitua aika korkeelle. Näihinkin esseisiin olisi voinut vedota monta kertaa, että ei pysty tekemään sitä ja tätä. Itseasiassa jos vain olisi kyyti löytynyt niin olisin tälläkin hetkellä Muuramessa pelaamassa biitsiä. Ja nyt kuitenkin on näiden esseiden kanssa jo hieman kiire, mutta hyvinhän sitä nyt esseen kaksi olisi ehtinyt vielä illalla muutaman tunninkin päästä tehdä. Tärkeimmät asiat ensin.

”Jonain päivän noita ihmisiä ei enää ole ja silloin kadut katkerasti, jos et paneutunut siihen mitä he sanoivat. Silloin on kuitenkin liian myöhäistä. Löydä siis aikaa tärkeille ihmisille – jo tänään.”

Karsi turha roina ympäriltäsi

Tähänkin on tullut useaan otteeseen törmättyä ja tätä on tullut mielessä pidettyä, mutta kunnollista tavaran tyhjennystä ei ole kyllä tullut tehtyä vielä. Tota kamaa on meinaan toiminimen tavaroiden lisäksikin aika paljon tullut haalittua ja monet pahvilaatikot taisivat pysyä lähes avaamattomina edellisessäkin kämpässä. Jos ei reiluun vuoteen ole käyttöä laatikon sisällölle niin on hyvä paikka miettiä, että pitäisikö heittää menemään vaan suoraan.

Mutta aina niissä on muka jotain tärkeetä ja se tästä säännöstä ongelmallisen tekeekin. Tosin toisaalta se on myös se syy miksi tämä sääntö kirjassa on. Ihmiset ajattelevat liian monesti, että ehkä vielä joskus jossain….

Olishan se huomattavasti kivempi asua kun tässäkin yksiössä olisi vähän pelkistetymmin tuota tavaraa. Tosin onneksi sain sentään tavarat täällä siihen malliin karsittua, että tää on muuten ihan kodikas. Ja telkkari on valikoimista toistaseks ainakin karsittu kokonaan. Tuleepahan vähemmän tehtyä sitä zombimaista ruudun tuijottamista ja kuitenkin tänä päivänä melkeen kaikki ohjelmatkin näkee netin kautta.

Aina välillä voi palata lähtöruutuun tai sinne voi myös jäädä

”Lähtöruutuun palaaminen tarkoitta palaamista sinne, missä unelmoit tästä kaikesta, missä laadit tulevaisuudensuunnitelmasi. Juuresi ovat siellä, missä olit ennenkuin kadotit punaisen langan.”

Sekin on jo jotain, että tietää missä tuo oma lähtöruutu sijaitsee. Itsellä se on ehdottomasti tuo lapsuudenkoti ja sen maisemat. Periaatteessa kai joku vois käyttää sukutila nimitystäkin, mutta ääh se kuulostaa niin tyhmältä.

Se asia jonka olen pisimmän aikaa tulevaisuudestani tiennyt on se, että tonne meidän maille tulen talon joskus rakentamaan. Potenttiaaliset paikatkin on jo aika hyvin valittuna.

Eikä kyse ole sinäänsä paikasta vaan ihmisistä. Oon ite neljättä polvea joka tuolla meidän suvusta on asunut ja neljä vuotiaasta asti kun on siellä asunut niin sieltä ne ekat muistikuvatkin alkaa olemaan. Siinä on aina ollu mummola lähellä ja kaikki.

Vuosia on tullut jo velipojalle heitettyä juttua, että sekin saa rakentaa talonsa sinne sitten kyllä naapuriin. Ja mahdollisesti ja toivottavasti rakentaiskin. Samoin toinen veli ja sisko olisi enemmän kun tervetulleita, mutta taitaa olla jo enemmän pelkkää haaveilua, että kaikki sisarukset löytyis samasta pihapiiristä. No, aina voi haaveilla. Onhan tässä vielä vuosia ennenkuin se on kenelläkään varsinaisesti ajankohtaista.

Yhteenveto

Kirjaa voi kyllä lämpimästi suositella. Vaikka se toistaakin sitä samaa peruskauraa aika paljon, niin kyllähän noihin 100 sääntöön niitä vähemmän yleisiäkin mahtuu. Näistä olisi voinut poimia vielä huomattavasti useammankin, mutta mennään nyt tällä kertaa näillä.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!