Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Elämäni filosofiaa

Kirjoitettu 27.05.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 1
Kirja: A Philosophers Notes
Kirjan kirjoittaja: Brian Johnson
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Määritelläänpä tähän alkuun Philosopher sanan alkuperä. Philo on yksi klassisen Kreikan sanoista, joka viittaa rakkauteen, ja philo viittaa nimenomaan veljelliseen rakkauteen. Sophia taas tarkoittaa viisautta ”Wisdom”. Philo + sophia = Philosopher = Lover of wisdom. Eli kuten Brian Johnson filosofin sitten määrittelee:

”Philosopher is, quite simply, someone in ’love’ with understanding how to create an authentically awesome life.”

Kirja, josta nyt on kysymys koostuu pienistä luvuista, joissa Brian Johnson käy läpi lempi ideoitaan lukemistaan kirjoista. Brian Johnsonilla on muutaman sadan kirjan tietopankki sivuillaan, jossa on loistavia yhteenvetoja eri kirjoista joita hän on lukenut. Brian Johnson tuo itselleni mieleen Johannes Partasen, joskin Brian Johnson tekee lukemansa pohjalta paljon kattavampia tekstejä kirjoista, kuin Johannes Partanen, molemmissa on kuitenkin samoja piirteitä. Olen itse kokenut, että lukemalla ensin Brian Johnsonin ajatuksia kirjasta ja vasta sitten itse kirjan, olen saanut paljon enemmän irti kirjoista paljon nopeammin. En lopulta ole ihan hirveästi huudellut akatemialla tästä tietopankista, mutta jos joku tätä nyt lukee niin löytää sen varmasti internetin ihmeellisestä maailmasta.

Ensimmäinen ja suurin ajatus kirjasta: ”Areté”

”Guys like Socrates, Plato and Aristotle tell us that if we want happiness, we’ve gotta live with Areté – a word that directly translates as ”virtue” or ”excellence” but has a deeper meaning, something closer to ”living at your highest potential moment to moment.” ”

 Tätä ajatusta voisin sanoa suorastaan rakastavani. Katsellessani taaksepäin henkilöitä, joiden sanoma on kiehtonut minua: Elliott Hulse, Dan Pena, Tony Robbins, Gary Vaynerchuk, Peter Sage, Ido Portal. Näitä kaikkia yhdistää saman tyyppinen sanoma. Elliott Hulse: ”Become the strongest version of yourself.” Dan Pena: ”Be all you can be.” Tony Robbins: ”Who will you have to become to achieve all you want?” Ido Portal: ”The paradigm shift must start from our focus on being best in this or that versus being the best you. With your unique mixture and variety.” Gary Vaynerchuk: ”Hustle”. Sanoo tuo Gary Vaynerchuk muutakin, mutta vaikea sitä on summata yhteen lainaukseen yhtä vahvasti kuin tuohon yhteen sanaan… Näitä kaikkia yhdistää itsensä kehittäminen, tuon Areté:n tavoittelu. Nämä herrat ovat autenttisia, eivätkä todellakaan toimi niin kuin valtavirrassa oletetaan toimivan. Yksi heistä ei suostu luomaan mitään kytköksiä kaupallisiin tahoihin, toinen vetää bioenergetics settiä youtubessa, vaikka ihmiset pitävät sitä täysin hulluna, kolmas painaa sisältöä nettiin 24/7/365 ja kasvattaa bisnestään räjähdysmäisesti, neljäs myy lippuja 15 tuhannella punnalla viikon mittaiseen seminaariin, jossa ensimmäiset 3 päivää hän keskittyy haukkumaan osallistujia ja saamaan heidät ymmärtämään, että he ovat ”fucking cunts”, kun eivät jahtaa unelmiaan kunnolla… Ja olihan tuossa listalla vielä yksi supersankarikin, joka hyppää joka aamu ensimmäisenä jääkylmään altaaseen. Näitä kavereita yhdistää se, että he pyrkivät elämään niin lähellä heidän täyttä potentiaalia, kuin mahdollista.

”This is my way; where is yours? – Thus I answered those who asked me ’the way.’ For the way – that does not exist.” –Friedrich Nietzsche 

Tämä Nietzschen lainaus kuvastaa edellä mainittujen henkilöiden elämiä myös loistavasti. He elävät elämäänsä jokainen omalla tavallaan, heillä ei ole yhteistä tietä joita he olisivat kulkeneet. Oma tieni muotoutuu hetki hetkeltä, mutta se tuskin on samanlainen kuin kellään mentoreistani. Kutsun edellä mainittuja henkilöitä menttoreikseni, vaikka en heitä voi sanoa henkilökohtaisesti tuntevani. He ovat kuitenkin tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen ja saaneet minut ajattelemaan elämää täysin uudelta kantilta. Tuohon listaan täytyisi kyllä lisätä vielä Paul Chek, jolta tosin Elliott Hulsen opeista suurinosa on peräisin. Paul Chek ei ole kuitenkaan itselleni niin viihdyttävää, kuin edellä mainittujen, joten en vielä tässä vaiheessa voi nostaa sitä edellä mainittujen rinnalle, vaikka vaikuttavuudessaan se on epäsuorasti varmasti kaikkien edellä mainittujen yläpuolella.

Toinen suuri ajatus: ”Happiness = Virtues in Action”

”Quick fact: In the 20th century, for every one hundred articles psychologists published on ’negativeä aspects of human behavior (stuff like depression, schizophrenia, etc.) there was only one article published on the positive stuff.”

Meidän psygologiamme keskittyi siis pitkään vain negatiivisten asioiden hoitamiseen ihmismielessä. Toisin sanoen ihmisten siirtämiseen – 10 kohti 0, mutta ei 0 kohti +10. Vuonna 2000 Martin Seligman ja Mihaly Csikszentmihalyi aloittivat liikkeen jota kutsutaan ”positiiviseksi psygologiaksi”, joka lupasi selvittää miten voimme elää onnellisemmin. Nuo kaksi kaverusta lähtivät liikkeelle klassikoista kuten Raamatusta, Bhagavad Gita:sta ja Bushidon samurai koodista. Kaikki henkiset tai ei niin henkiset klassikot Socrateen puheista Jeesukseen puhuvat samasta asiasta: ”Live with virtue.” Eli elä hyveellisesti. Tutkijat itse asiassa määrittelivät 6 päähyvettä: viisaus, rohkeus, rakkaus, oikeudenmukaisuus, henkisyys ja kohtuullisuus. Lopputuloksen positiivinen psygologia loi melko yksinkertaisen kaavan:

Happiness = Virtues in Action.

”Use your strengths often. Dos o in service to something bigger than yourself and you’ll be blessed with abundant happiness and a life filled with meaning and all that goodness to boot. Good times!”

Itselläni on tähän onnellisuus kysymykseen liittyen mielenkiintoinen kokemus. Meillä on tapan Ennin kanssa, joka ilta kysyä toisiltamme oliko mukava päivä ja mikä oli parasta tänään? Kiitos Enni tämän tavan tuomisesta miunkin elämääni… Päivinä jolloin olen käynyt kylmäaltaassa rauhoittumassa, sanon lähes poikkeuksetta, että kylmäaltaassa käyminen oli parasta tänään. Vaikka kylmäaltaassa käyminen on IHAN HIRVEÄÄ, vihaan sitä, mutta rakastan sitä. Olen miettinyt aika paljon miksi se tuntuu jälkikäteen sitten niin hyvältä, niin kysymys on oikeastaan itsensä ylittämisestä päivä toisensa jälkeen. Kylmäaltaaseen meno, kun ei tunnu helpottuvan parin kuukauden treenaamisenkaan jälkeen, vaan se tuntuu joka kerta alkuun yhtä hirveältä. Kylmään oppii kyllä rauhoittumaan ja siellä pystyy olemaan pidempiä ja pidempiä aikoja, mutta ainakin itselleni se alku tuntuu aina yhtä hirveältä. Sinne mennessä täytyy toimia Elliott Hulsen kehotuksen mukaan: ”Shut your brain off and go.” Miettiminen ja suunnittelu ei asiaa auta millään tavalla ja vaikka kuinka yrittäisi, et voi helpottaa huomista suoritusta mitenkään. Joka päivä on uusi seikkailu, kuten Wim Hof sanoo:

”Cold is my only teacher.”

Alan pikku hiljaa ymmärtämään mistä Wim Hof puhuu sanoessaan noin. Suomalan Aleksi, kun heitti siinä kylmäaltaassa oleskellessamme Eckhart Tollen lausahduksen: Mikä tässä hetkessä on muka vialla? Niin alkoi jokin ovi avautumaan. Luulen itse, että kylmäallas tuntuu pahalta lähinnä tarinoiden takia, joita jatkuvasti kertoo itselleen sen hirveydestä. Mikäli vain tunnustelee ja kokee miltä kylmä tuntuu, eikä lyö tuntemukselle sitä leimaa, että tämä tuntuu nyt pahalta, niin ei se kylmyys voi pahalta tuntua, sehän on vain tunne. Se hyvä puoli tuossa kylmässä on, että se pakottaa päivä toisensa jälkeen siihen hetkeen. Ei siinä kylmässä hengen salpautuessa hirveästi tarvitse miettiä päivän ostoksia tai stressata seuraavan päivän töistä, joskaan en oikeastaan ikinä stressaa muutenkaan. Kylmä kyllä muistuttaa, että on tärkeämpiäkin asioita, kun se kauppalista.

Uskon oikeastaan, että tuo kylmällä leikkiminen on vienyt minua ihmisenä valtavasti kohti, ehkä sitä tärkeintä hyvettä kaikista. Pikku hiljaa olen alkanut rakentamaan itselleni rohkeutta ottaa askelia kohti unelmiani päivä toisensa jälkeen ja kylmä on ollut erinomainen opettaja tässä suhteessa.

Jos et pysty olemaan edes 2 minuuttia epämukavuusalueellasi kylmässä, niin miten luulet että kykenet olemaan epämukavuus alueellasi päivä toisensa jälkeen, jotta pystyisit jahtaamaan unelmiasi. Eipä tässä sen kummempia, kohti Areté:ta tässä mennään ja vauhdilla! Tai no vielä se, että tuolta löytyy miun blogi nykyään ja sieltä voi lukea lisää mun ajatuksia: aleksihalsas.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!