Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Elämänkaaripsykologia

Kirjoitettu 27.04.14
Esseen kirjoittaja: Iiro Naamanka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Elämänkaaripsykologia
Kirjan kirjoittaja: Tony Dunderfelt
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ilmeisesti enemmänkin psykologianopiskelijoille tarkoitettu kirja, joka kertoo ihmisen inhimillisen kehityksen vaiheista psykologian näkökulmasta. Kirja sopi minulle hyvin ja antoi vastauksia. Olen usein pohtinut olenko ainut ihminen, joka ajattelee juuri tällä tavalla. Kun kirjassa kerrottiin, millaisia ajatuksia mihinkin kehityksen vaiheeseen kuuluu, tajusin ajatusteni olleen aivan normaaleja ja muidenkin ilmeisesti pohtineen samanlaisia kysymyksiä, kuten ”miksi juuri minä olen minä?”. Kirjan paras koppi oli kenties se, ettei vielä ole kiirettä aikuistua. Kirjan mukaan aikuistumisen siirtyminen alkaa noin 28 vuoden nurkilla ja jatkuu noin 35 vuotiaaksi asti.

Kirjasta ei suoranaisesti ole hyötyä akatemian arkeen, mutta tottakai se, että tiedostaa hieman millaisessa elämän vaiheessa ihmiset ovat eri ikäisinä auttaa ymmärtämään itseään vanhempia ihmisiä. Oikeastaan akatemialla olevista ihmisistä Timo Lehtonen on tällä hetkellä lähimpänä niin sanottua minän eheyttä, eli parempaa itsetietoisuutta. Me muut nuoremmat vielä käytämme usita vuosia etsiessämme itseämme, joka on tärkeä vaihe paremman itsetietoisuuden saavuttamiseen. Tiimiakatemialla tätä itsensä etsimistä pystyy suorittamaan riittävän vapaasti ja uskon vahvasti, että tämä koulutusmuoto tuottaa huomattavasti itsetietoisempia nuoria aikuisia valmistumisen jälkeen. Toisaalta myös Tiimiakatemia on hyvässä kohtaa nuoren aikusen elämää, koska ns. perustaidot ja tiedot on opittu ja ollaan 19-25 vuotiaita varhaisaikuisuuden kynnyksellä, jolloin juurikin akatemialla olevat käytännöt: jakaminen, antaminen ja yhdessä tekeminen ovat tärkeä osa meidän jokaisen elämää.

Eniten kirjasta sain hyötyä omaan valmentajan työhöni, jossa olen tekemisissä itseäni yli kymmenen vuotta nuorempien kanssa. Koska en enää tarkalleen muista, kuinka itse ajattelin sen ikäisenä, muistutti kirja minua siitä kuinka miinun valmennettavani ajattelevat ja kuinka heidän kanssaan tulisi toimia. Kannustamisen tärkeyttä korostettiin ja sitä olen myös omassa valmennuksesani korostanut. Tottakai on päiviä, jolloin lapset koettelevat hieman meikäläisenkin rajoja, mutta silloin pitää olla jämäkkänä ja toimia johdonmukaisesti, jossa en aina ole ihan onnistunut. Joskus olen saattanut antaa eri myönnytyksiä toisille lapisille, josta muut ovat samantien tulleet minulta kyselemään, ”miksi nuo saa tehdä tuolleen?”. Johdonmukaisuus on siis tärkeä kehityskohde omassa valmentamisessani.

Minulla on siis viisi vuotta aikaa, ennen kuin minun pitäisi alkaa aikuistumaan. Siinä ajassa ajattelin kokeilla vielä mahdollisimman paljon kaikkea, ettei sitten vanhempana jää kaduttamaan. Tähän mennessä olenkin kokenut jo aika paljon ja voisin väittää, että enemmän kuin keskiverto ikäiseni – toisaalta se ei aina ole hyvä juttu. Kuitenkin seuraan elämässäni ajatusta, että ennemmin kokeilee ja katuu, kuin jättää kokeilematta ja miettii olisiko sittenkin pitänyt kokeilla?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!