Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ellan ja Stiinan seikkailut osa 1

Kirjoitettu 31.08.16
Esseen kirjoittaja: Stiina Lampinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kehitä kokeillen!
Kirjan kirjoittaja: Lotta Hassi, Sami Paju, Reetta Maila
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olipa kerran kaksi tyttöä, nimeltään Ella ja Stiina. Tytöt olivat nuoria yrittäjänalkuja, ja heistä hehkui innokkuus ja intohimo tekemistä kohtaan. Vaikka he olivatkin molemmat raskaan työn raatajia ja armottomia tekijöitä, kompastuivat he silti ajoittain perinteiseen suomalaiseen ongelmaan, nimittäin liialliseen suunnitteluun. Kompastuksen syynä oli varmasti se, että omien ideoiden toteuttaminen vaatii todella paljon rohkeutta ja epämukavuusalueelle menemistä. Myös suuri johtaja aka Tiimiakatemian päävalmentaja Ulla Luukas oli kyseisen asian tytöille todennut: ”Hyvätkin ideat ovat arvottomia, ellei niitä toteuteta.” Omissa pienissä päissään ideoiden muhisteleminen on helppoa, mutta mitäpäs sitten käy kun oma idea pitäisi tuoda julki ja viedä jopa asiakkaille asti. Tytöt olivat huomanneet siis omallakin kohdalla kyseisen pulman, ja sempä takia halusivat tarttua haasteeseen, ja viedä oman tekemisen nextille levelille, eikä sortua enää sisäsiittoisseen suunnitelluun. Niimpä he marssivat suorinta tietä kirjastoon, kahlasivat hyllyt läpi ja loppuen lopuksi löysivät oivan opuksen ongelman ratkaisemiseksi nimeltään ”Kehitä kokeillen.” Tytöt nappasivat kirjan kainaloon, suuntasivat Wilhelmiinan konditorioon ja löivät viisaat päänsä yhteen.

”Kokeilemalla kehittämisessä lähtökohtana on, että sitä, mitä ei tiedetä, ei voida suunnitella, joten ensimmäiseksi pitäisi pyrkiä luomaan puuttuva tieto.”

Tytöt siis kuuluivat osuuskuntaan nimeltä Bisnera, ja olivatkin yhdessä tiiminjäseniensä kanssa tehneet oivalluksen, siitä kuinka yritykset liian usein tekevät asioita olettamuksien pohjalta. Monesti Bisnerankin keskusteluissa lauseet alkoivat sanoilla ”Minun mielestäni….” Teoriatieto siis oli havaittu melko heikoksi ja keskustelut rakentuivat ”toisen käden” tietoon. Mikäs sitten onkaan paras tapa hankkia tietoa? pohtivat tytöt pienissä päissään. (ei siis kännissä) Oiva opus vastasi tähän kysymykseen:

”Kokeilemalla kehittäminen sopii tilanteisiin, joissa tietoa ei ole valmiiksi saatavilla. Kokeilujen avulla pystytään luomaan ymmärrys siitä, mitä tulisi tehdä (projektin lopputulos) ja miten tavoite saavutetaan (projektin etenemisen vaiheet). Ja mitä nopeammin, vähemmällä vaivalla ja resursseilla tämä tieto saadaan luotua, sen parempi.”

Tytöt tajusivat, että ovat itse käyttäneet kyseistä tiedonhaku menetelmää omissa projekteissaan, päälimäisenä esimerkkinä EkoTeko Brunssi, josta Stiina ja Ella kertovat näin:

 

Viime jouluna pistimme pystyyn EkoTeko pop-up myymälän, jossa möimme pienyrittäjien ekologisia tuotteita. Kauppamme sai suosiota ja jopa medianäkyvyyttä, ja tajusimmekin, että ehkäpä tätä brändiä pitäisi lähteä kehittämään. Halusimme korostaa EkoTeko brändissä myös lähiruoan tärkeyttä, mutta emme olleet varmoja, millä tavoin saisimme tehtyä siitä bisnestä. Suunnittelimme jos jonkinmoista lähiruokafestaria kesäksi, mutta moni asia tuntui epävarmalta. Onneksemme huomasimme, että Ravintolapäivä lähestyy, ja oivalsimme sen olevan mainio paikka testata EkoTeko konseptia lähiruoan näkökulmasta. Viikkoa ennen h- hetkeä tartuimme siis suoraan tuumasta toimeen ja aloimme järjestelemään EkoTeko- brunssia. Yllätyimme kuinka helposti saimme yhteistyökumppanit brunssillemme, ja tajusimme jo matkanvarrella, että tällaista kaivataan ainakin yrittäjien keskuudessa. Meillä oli siis nopeasti ruoat kasassa, mutta ilman asiakkaita brunssi olisi tietenkin ollut floppi. Pelkomme ei kuitenkaan käyneet toteen, päinvastoin. Ovikello pirahteli kiivasta tahtia koko päivän, ja ihmiset jonottivat herkkujemme ääreen rappukäytävässä asti. Pienet yrittäjät saivat ansaittua näkyvyyttä, ja asiakkaat poistuivat paikalta massut täynnä hymyssä suin. Päivän päätyttyä olimme kaikki todella yllättyneitä suuresta suosiostamme, ja totesimme, että kysyntää lähiruoalle todellakin on. Saimme tärkeää tietoa asiakaskunnasta ja luotua suhteita ruoantuottajiin todella tehokkaasti. Konsepti todettiin siis hyväksi nopean kokeilun avulla, ja aiommekin jatkaa sitä heti seuraavana Ravintolapäivänä vähintään kaksi kertaa isommin ja kaksi kertaa viisaampana.

Tämän kokeilun jälkeen seuraavat kirjan sanat voisivat tullakin suoraan meidän suistamme:

”Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin on mentävä ovista ulos ja testattava, miten uusi idea tai keksintö toimii, kun sitä käytetään tosielämässä. Yleensä vasta tässä vaiheessa opitaan, onko keksinnöstä innovaatioksi vai ei eli onko sille olemassa asiakastarvetta.”

Ella ja erityisesti Stiina olivat naisia, jotka halusivat vain priimaa. Se näkyi ajoittain myös heidän tekemisessä, tuotteita ja palveluita hiottiin ja hiottiin, sillä asiakkaalle ei uskallettu näyttää luonnollista epätäydellisyyttä. Kirja kuitenkin antoi tytöille lisää rohkeutta vilauttaa asiakkaille myös keskeneräistä ”taideteosta” jo kehittämisvaiheessa. Tytöt ymmärsivät, että asiakkaiden mukaan ottaminen myös tuotteen tai palvelun kehittämiseen voi antaa paljon uusia mahdollisuuksia ja tietoa molemmille osapuolille. EkoTeko konseptiakin luodessa tytöt olivatkin hyväksikäyttäneet myös asiakkaiden huikeita ideoita. Aluksi asiakasymmärrystutkimuksen tekeminen oli tuntunut kiusalliselta, ja ihmisiä ahdistavalta. Kuitenkin oikeanlainen lähestymistapa oli helpottanut keskustelun syntymistä, ja asiakkaat olivat aidosti iloisia saadessaan auttaa ja kehittää brändiä yhdessä meidän kanssamme.

”Useimmat asiakkaat ovat aidosti kiinnostuneita, haluavat tulla kuulluksi ja kokevat positiivisena sen, että heidät on huomioitu kehitystoiminnassa jo alkuvaiheesta asti.”

Kirjan lukemisen jälkeen tytöillä oli paljon uutta rohkeutta ja puhtia lähteä toteuttamaan omia ideoitaan. Tytöt oivalsivat, että priiman aikaansaamiseksi täytyykin altistaa itsensä jatkuville kokeiluille ja mahdollisille epäonnistumisille. Älkää siis ihmetelkö rakkaat lukijamme, jos näette Stiinan ja Ellan esimerkiksi seikkailemassa hassunkurisessa Taikuri- puvussa ympäri Jyväskylää. He vain kokeilevat josko geokätköilyn tuominen markkinointiin saisinkin jotakin uutta aikaiseksi.

 

Soronoo tältä erää! We’ll be back,

Ella ja Stiina

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!