Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Nouse nyt – Kuinka vastata muutokseen?

Kirjoitettu 22.11.20
Esseen kirjoittaja: Ella Saikkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nouse nyt - Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta
Kirjan kirjoittaja: Ulrika Björkstam
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vuonna 2008, juuri 29 vuotta täyttämässä olleen nuoren suomalaisnaisen työntäyteinen ja kiireinen elämä koki täyskäännöksen, kun Mexico Cityn vilkkaassa alkuillan ruuhkassa Ulrikan viereen putoaa Meksikon varapresidentin suihkukone. Onnettomuuden seurauksena Ulrikan iho palaa pahoin ja onnettomuus käynnistää pitkän paranemisprosessin, jota Nouse nyt -kirja käsittelee. Onnettomuus on merkittävä trauma, jossa on havaittavissa monta tasoa; mistä löytää menetetty itseluottamus takaisin, kun peilikuvasta katsoo täysin vieras ilmestys? Kuinka tuntea itsensä merkitykselliseksi, kun elämän kannattelevat pilarit, kuten työ ja avioliitto, murtuvat? Kuinka hyväksyä onnettomuus osana tarinaa ja luoda tulevaisuus niistä lähtökohdista, eikä menneen elämän pohjalta? Ja kuinka ylipäätään selvitä koko elämän muuttavasta tapahtumasta, johon kuuluu henkisten traumojen lisäksi merkittäviä fyysisiä koetteluja kuten raskaita hoitoja ja leikkauksia?

Kirjaa lukiessani esiin nousi muutama teema, joilla on keskeinen rooli paranemisprosessissa läpi koko kirjan:

  • Ympäröivä verkosto ja asenteiden vuorovaikutus
  • Resilienssi ja growth mindset
  • Merkityksellisyys ja muutoksen tuomat mahdollisuudet

 

Ympäröivä verkosto ja asenteiden vuorovaikutus

”Meihin vaikuttaa hyvin paljon se, millaisella asenteella muut meidät kohtaavat. Minkälaisen roolin muut meille antavat tai miten muut sen muutoksen mahdollistavat.” – Ulrika Björkstam

Keskeisenä voimavarana läpi kuntoutusprosessin Ulrikalla toimii ympäröivä tukiverkko kuten vanhemmat, ystävät ja hoitohenkilökunta. Kun ympäröivät ihmiset suhtautuvat muutokseen hyväksyen ja kannustavasti, on sillä peilaava vaikutus myös Ulrikaan. Onnettomuus on merkittävä kriisi myös läheisille. Läheisiltä kaivataan siis tilannetajua ja tunnelmajohtamista paljon siitä huolimatta, että myös he käyvät merkittävän muutoksen ja trauman lävitse samaan aikaan.

Tunnelmajohtaminen ja mahdollisuuksien näkeminen esteiden sijaan, on ollut keskeinen kohta, jota olen pyrkinyt kehittämään johtamisessani syksyn aikana. Olen konkreettisesti päässyt huomaamaan kuinka turhautumiseni on peilautunut tiimin muihin jäseniin. Kun olemme tiimin kanssa käsitelleet keskinäisiä arvoristiriitoja, olen antanut omien mielipiteiden ja tunteiden ottaa minusta vallan ja olen omalla johtamisellani luonut negatiivista tunnelmaa ajoittain dialogiin. Minulla on edelleen paljon haasteita tunnelmajohtamisessa ja positiivisen psykologian hyödyntämisessä johtoroolissani. Olen kuitenkin pyrkinyt pienillä arjen teoilla nostattamaan positiivista tunnelmaa tiimissä, mutta edelleen koen, että tekemistä on.

Minulle tunnelmajohtamisessa on tuottanut haasteita erilaiset persoonat; osa tiimistämme innostuu varsin nopeasti eri ideoista ja pitävät yllä innostunutta ja positiivista virettä, mukaan lukien minä pääasiallisesti. Kuitenkin on myös niitä, jotka suhtautuvat enemmän varauksella uusiin ideoihin ja katsovat monia juttuja enemmänkin analyyttisesti ja järjellä, tunteiden sijaan. Tästä johtuen saatan ajoittain turhautua tiimiläisiin, joiden kanssa katsomme asioita jatkuvasti eri perspektiivistä. Koen tunnelmajohtamisen ajoittain erittäin haasteelliseksi, koska en koe saavani innostettua kaikkia tiimiläisiä tarpeeksi ja heidän varauksellinen asenteensa saattaa puolestaan tarttua minuun hyvinkin helposti. Olemme johtoryhmällä viime aikoina pyrkineet johtamaan kaikkia kohti tiimille asetettuja kirjapiste- ja asiakaskäyntitavoitteita. Olemme asettaneet motivaattoreita, pyrkineet helpottamaan kaikkien työtä ja järjestäneet yhteisiä hetkiä, jolloin esimerkiksi asiakkaita kontaktoidaan. Tästä huolimatta tuntuu ajoittain erittäin hankalalta saada yksilöitä motivoitua tarpeeksi positiivisuuden kautta, pakottamisen ja painostamisen sijaan.

 

Resilienssi ja growth mindset

Resilienssi, eli muutoskyvykkyys, tarkoittaa yksilön kykyä sopeutua elämän muutoksiin, ylläpitäen samalla mahdollisimman korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia. Muutoksia on eri tasoisia ja pieniä muutoksia tapahtuu elämässämme joka päivä. Onnettomuus on kuitenkin hyvin merkittävä muutos, jossa yksilön, tässä tapauksessa Ulrikan, resilienssi on koetuksella. Muutokset tulevat usein myös ryppäinä kuten Ulrikallakin; onnettomuus, työpaikan menetys, avioero ja muutto takaisin Suomeen. Ulrikan tarinassa keskeisiksi keinoiksi muutoksen kohtaamiseen nousi positiivisuus, itseluottamus, prioriteetit, yhteys toisiin ja rakenne. Yksilön resilienssiä on mahdollisuus kasvattaa, kehittämällä resilienssin osa-alueita. Kirjassa ei kovinkaan syvällisesti käsitelty Ulrikan elämää ennen onnettomuutta, mutta hänen kohdallaan resilienssi on taatusti kasvanut jo esimerkiksi ulkomaille muuton ja uuden kulttuurin omaksumisen myötä merkittävästi. Lisäksi Ulrika priorisoi omaa energiaansa ylläpitäen siten korkeampaa suorituskykyä: hän tietoisesti ei halunnut nähdä kasvojaan hoitojen alkuvaiheilla, sillä se olisi latistanut hänen itseluottamustaan, jota tarvittiin paranemisprosessin käynnistämiseen.

Vaikka omat muutokseni elämässäni ovat merkittävästi pienempiä kuin kirjassa, olen pyrkinyt viime aikoina nostamaan resilienssitasoani arjessa. Liideripestin aikana olen haastanut itseni kehittämään omaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Olen aina puurtanut paljon yksin pyytämättä apua, mutta liiderin roolissa olen ymmärtänyt mikä merkitys delegoinnilla on jaksamiseeni ja kuinka voin saada muista tukea omaan tekemiseeni, sekä tukea myös muita. Lisäksi viime aikoina olen pyrkinyt löytämään arjestani niitä elementtejä, jotka huomaamatta kuormittavat minua joka päivä. Esimerkiksi useissa samankaltaisissa projekteissa käytämme eri alustoja viestimiseen, materiaalin tuottamiseen ja dokumentointiin. Huomaan, että näinkin pieni jatkuva muutos työnteossa aiheuttaa kuormitusta työaivoilleni ja tästä syystä huomaan unohtelevani asioita ja koen aivojeni käyvän ajoittain ylikierroksilla. Olen erityisesti pyrkinyt viime aikoina kehittämään omaan elämään tiettyjä rakenteita, sillä se osa-alue on resilienssi-profiilissani ehdottomasti heikoin. Olen priorisoinut vapaa-ajan harrastuksiin, joilla katkaisen työajattelun vapaa-ajalla. Lisäksi olen pyrkinyt erottamaan selkeämmin työajan ja vapaa-ajan, jolloin olen pystynyt rentouttamaan aivot ja palautumaan tehokkaammin. Olen myös tunnistanut toistuvia prosesseja työviikoissani ja pyrkinyt muodostamaan niistä rutiineja, jatkuvan muutoksen sijaan.

Lisää resilienssistä ja relisienssi-profiilini: https://esseepankki.tiimiakatemia.fi/ellasaikkonen-tilannetaju/

 

”Toisin kuin usein luullaan, toivo ei ole tunne vaan tapa ajatella.” – Ulrika Björkstam

Carol Dweck kirjassaan, Mindset, esittelee asenneteoriansa kaksi erilaista näkökulmaa; kasvun asenne (growth mindset) ja muuttumattomuuden asenne (fixed mindset). Mindsetit kuvaavat yksilön suhtautumista omaan osaamiseensa ja mahdollisuuksiin kehittää itseään. Kasvun asenteen omaava henkilö kokee, että omaa osaamista voi tekemisellään kehittää ja henkilökohtaiset ominaisuudet ovat muokattavissa. Muuttumattomuuden asenteen omaava henkilö puolestaan ajattelee päinvastoin; ominaisuudet ovat muuttumattomia ja pysyvät samankaltaisina läpi elämän. Ulrika on selkeästi omaksunut kasvun asenteen mikä näkyy muun muassa siinä, että hän määrätietoisesti kuntouttaa itseään. Hän tekee jatkuvasti töitä palauttaakseen toimintakykynsä entiselleen. Hän ei myöskään usko, että onnettomuus olisi tapahtunut juuri hänelle jostakin suuremmasta syystä vaan, että hän itse määrittelee onnettomuuden merkityksen omaan elämäänsä. Mikäli muuttumattomuuden asenteen omaksunut henkilö olisi joutunut samankaltaiseen onnettomuuteen, voisi lopputulema olla täysin eri. Kokisiko muuttumattomuuden asenteen omaksunut henkilö, että onnettomuus oli hänen syytään tai tarkoitettu juuri hänen elämäänsä, eikä hänellä olisi mahdollisuuksia muuttaa olemassa olevia tekijöitä merkittävästi, kuten kuntouttaa itseään?

Lisää Mindset -kirjasta: https://esseepankki.tiimiakatemia.fi/ellasaikkonen-mindset/

 

Merkityksellisyys ja muutoksen tuomat mahdollisuudet

”Sen sijaan olen taipuvainen ajattelemaan, että me itse luomme tapahtumille merkityksen. Voimme luoda tuon merkityksen niillä tarinoilla, jotka kerromme eteenpäin itsellemme ja muille.”  – Ulrika Bröjkstam

Nykymaailma on kuin alati kiihtyvä pyörä, jossa toistaan nopeammat syklit seuraavat toisiaan. Yhä nuorempana tulisi tietää mitä tulevaisuudessa haluaa ja tulevaisuudella on muutenkin merkittävä ote nykyhetkestämme. Elämme jatkuvan FOMO:n ja päämäärätietoisuutta tavoittelevan ilmapiirin keskellä. Tulevaisuus ja sen sisällään pitämät haaveet ovat merkityksellisyyttä tuova voimavara, mutta samalla tulevaisuus on illuusiota. Kuvittelemme jatkuvasti pystyvämme vaikuttamaan tulevaisuuteen, ja jossain määrin pystymmekin. Kun Ulrika joutui onnettomuuteen, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kuinka hän pääsisi nopeasti samaan lähtöpisteeseen kuin ennen onnettomuutta, jatkamaan elämää normaalisti. Tulevaisuuden illuusiosta tulee huomaamattamme meille ”totta”. Aivan kuin tulevaisuus olisi tarkoitettu menevän niin kuin olemme sen ajatelleet. Ulrika kuitenkin käänsi ajatuksen toisin päin; katse illuusiosta täytyy siirtää nykyhetkeen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kun katsontakantamme on kiinnittynyt johonkin ajatukseemme tulevaisuudesta ja tavoitetilasta, on näkökantamme suppea ja se rajaa kuvan ulkopuolelle kaikki uudet muutoksesta syntyneet mahdollisuudet.

Tulevaisuus pitkässä tähtäimessä on minulle täysin usvan peitossa tällä hetkellä, mutta minulla on ollut hyvinkin syvälle iskostunut ajatus tiimimme tulevaisuudesta; kuljemme matkan yhdessä kasvaen vahvaksi huipputiimiksi, joka pelaa yhteen hiileen. Tämä on ollut minulle totta jo tiimin alkumetreiltä saakka: ajatus siitä, että olemme jokainen sitoutuneita tähän tiimiin vähintään 3,5 vuoden ajan. Kun tiimin tielle on tullut mutkia, erinäisiä risteyskohtia ja esteitä, on ne ottanut minuun erityisen kovasti, sillä mielessäni ajatus yhteisestä suunnasta ja matkasta on ollut totta jo pitkän aikaa. En ole edelleenkään valmis luopumaan tästä ajatuksesta, varmastikin sen takia, että ajatusmallini on suhteellisen mustavalkoinen; en näe eriämisen tuomia mahdollisuuksia uhkien sijaan. Olen kuitenkin joutunut viime aikoina pohtimaan, suljenko muilta ovia ja mahdollisuuksia oman ajatusmallini takia. Osa tiimistämme on löytänyt oman intohimon ja ymmärrettävästi haluaa kulkea sitä kohti, kun taas samaan aikaan suurin osa meistä etsii sitä yhä. On hankalaa johtajana tarjota tasaisesti mahdollisuuksia kaikille; me muut tarvitsemme oman intohimonsa löytäneitä ja kehittyneempiä tiimipelaajia, kun taas ajoittain tuntuu, että puolestaan se hidastaa heidän tekemistään. Kuitenkin viime aikoina olemme löytäneet yhteisiä innostavia tavoitteita, joihin tarvitaan jokaisen panostusta. Uskon, että yhteisellä suoritushaasteella voimme palauttaa tiimiajattelun kaikkien mieleen ja löytää mallin, jossa tiimi tarjoaa oppimisen mahdollisuuksia ja työkaluja kaikille oikeudenmukaisesti.

 

Tätä reflektiota kirjottaessani törmäsin usein elämäkertojen reflektoinnin haastavuuteen. Pyrinkin kaivamaan kirjasta teemoja, joiden kautta reflektoida omaa ja tiimin tekemistä. Ajoittain tuntui jopa aika karskilta rinnastaa oma elämää ja tiimitoimintaa näin kovia kokeneen ihmisen elämään. Kuitenkin aivan kuten kirjassa Ulrika toteaa; jokaisen täytyy peilata haasteita omaan elämään eikä toisen elämään.

Tagit: , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!