Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Epävarmuudesta ja varmuudesta

Kirjoitettu 07.12.13
Esseen kirjoittaja: Tiia Lehtinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Epävarmuudesta ja varmuudesta
Kirjan kirjoittaja: Jaana Venkula
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Jos jäät odottamaan sitä täydellistä hetkeä, jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, saat ehkä odottaa turhaan. Vuoret jäävät kiipeämättä ja kilpailut voittamatta ja kestävä onni saavuttamatta.”

Epävarmuus syntyy odottamattomuudesta. Kun elämässä jokin ei menekään niin kuin ajattelit, et tiedä tulevasta, tai jotain todella yllättävää tapahtuu, tunnet epävarmuutta. Epävarmuus aiheuttaa helposti ahdistusta. Elämän heittäessä tiskiin jotain sellaista, jota et taatusti osannut odottaa tähän hetkeen, menetät hallinnan. Et ihan oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, miten uuden tilanteen aiheuttamaa epävarmuutta tulee käsitellä, ja miten omia ahdistuksen tunteita ohjata kohti ratkaisua. Pakka hajoaa ja tuntuu, että mistään ei saa kiinni.

Oli se kuinka hurjaa tahansa, elämä kuitenkin syntyy epävarmuudesta. On hyvin harvoja asioita, joiden kulun voisi määrittää satavarmasti – näin tämä tulee menemään – ja usein ne, joita kukaan ei osannut odottaa, muuttavat maailmaa eniten. Yksittäiset tapahtumat – talouden yllättävät suunnanmuutokset tai New Yorkin terrori-isku – eivät olleet yleisessä tiedossa ennen kuin uutiset levisivät maailmalle. Niitä ei ennustettu tapahtuviksi juuri sellaisina kuin ne tapahtuivat. Ja nimenomaan näillä sattuman makuisilta tapahtumilla on ollut suuntaakääntävä vaikutus ihmisten elämään, yhteisöjen arkeen ja vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään.

Epävarmuuden kannalta olennaista on sen hyväksyminen ja varmuudesta luopuminen. Epävarmuudessa on myös paljon hyvää – se pitää elämässä sopivasti varuillaan ja tarkkaavaisempana kuin ikuisen varmuuden vallitessa. Ihminen pysyy herkkänä elämälle ja keskittyminen lisääntyy harkinnan lisääntyessä. Epävarmuutta ja sen aiheuttamaa tuskaa voi myös oppia käsittelemään, ja Venkulan mukaan juuri tästä syntyykin aito hyvinvointi. Se ei ole sitä, että asiat menevät elämässä aina hyvin – se on sitä, että oppii kohtaamaan huonosti menevät asiat hyvin.

Epävarmuudelle ei siis voi tehdä juuri mitään. Olennaista on se, mitä teemme kohdatessamme epävarmuutta. Epävarmassa tilanteessa on tavallista, että vanhat toimintamallit eivät enää päde – tilalle pitää synnyttää jotain uutta ja erilaista. Tutut tavat reagoida voivat aiheuttaa vain entistä enemmän epävarmuutta toimimattomuudellaan. Epävarmuuteen varautuessa olemme myös terävämmillämme ja osaammekin tilanteen osuessa päälle kanavoida energiamme eri tavalla – tehokkaammin – kuin täysin yllätettyinä. Tätä vartenhan kai projekteissa käydään läpi worst case –skenaarioita ja isoissa virastotaloissa harjoitellaan pelastautumista mahdollisten tulipalojen varalle.

Team Masteryn ensimmäin kontaktikerta paljasti minulle jotain sellaista itsestäni, mitä ei ole helppo myöntää tässä yhteisössä, jossa jokainen ”rakastaa uuden oppimista”. Kohtasin nimittäin valtavaa ahdistusta istuessani Lontoon keskustassa tulevaan Team Masteryyn orientoivassa sessiossa. Kirjoitin treenivihkooni englantilaisten tutkijoiden ympäröimänä kysymyksen ”Onko oppiminen minun epämukavuusaluetta? Inhottaa olla tilassa jossa en ole varma siitä mitä teen.” Dialogiringissä tuskin kukaan huomasi mitään, mutta sillä hetkellä ahdistukseni kasvoi hetkellisesti hyvin suureksi. Jos inhoan omalle epävarmuusalueelle menemistä, välttelen myös joissain tapauksissa mieluusti uuden oppimista. Omalla pelollani suljen pois kaikki ne mielettömät mahdollisuudet, joita maailma minulle tarjoaa – vain siksi, että hetken aikaa saattaa tuntua todella ikävälle myöntää, etten tajua mitään – auttakaa minua ymmärtämään. Ei tämä Suomessa ole niin paha, mutta siellä, kaikkien valtavan hienosti kouluttautuneiden keskellä, tämä tuntui jotenkin erityisen todelliselta. Ehkä se on osittain sitä, että inhoan erityisesti vieraiden ihmisten silmissä mokaamista.

Henkilökohtaisesti kuitenkin kaikista haastavinta on kohdata epävarmuutta ihmissuhteiden saralla. Kaipaan turvaa suurien tunteideni kanssa. Minussa elää pelko siitä, että minua ei hyväksyttäisikään näin. Osa epävarmuudesta kumpuaa varmasti nuoruuden rikkonaisesta minäkuvasta josta edelleen on muutama suurehko särö jäljellä, mutta myös siitä, että minulla on taipumusta murehtia tällaisia asioita. Pelkään jos en tiedä varmaksi, ja minut voi olla valitettavan hankala vakuuttaa. Välien ollessa hankalat en osaa keskittyä juuri mihinkään muuhun – sydän on levoton ja jään itselleni jatkuvasti kiinni tilanteen märehtimisestä. Olen kuitenkin ainakin tuhat kertaa todennut, ettei liiallinen murehtiminen ja huolehtiminen epävarmuustekijöistä auta – joillekin asioille, kuten toisten tunteille, ei voi juuri mitään – ei vaikka kuinka haluaisi.

Venkula kirjoittaa kirjassaan virtaavista prosesseista. Virtaavassa prosessissa kuljetaan alun sekavasta epävarmuudesta kohti selkeää ratkaisua ja siitä seuraavaa varmuuden ja ilon tunnetta. Virtaava prosessi voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

  • Primitiivisessä vaiheessa työ / ratkaisun työstäminen ei etene. Tekijöillä saattaa olla tunne, että he eivät edes oikein ymmärrä, mitä ovat tekemässä – päässä takoo ajatus siitä, että tästä ei nyt tule yhtään mitään. Jotta primitiivisestä vaiheesta päästään eteenpäin, on tärkeää selkeyttää tehtävää työtä mahdollisimman paljon.
  • Kaoottisessa vaiheessa tietoa ja aineistoa on runsaasti, mutta se on edelleen epäjärjestyksessä. Asiat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa, eikä kokonaisuus tunne loogiselle.
  • Ahdistuksen vaihe on saa nimensä tunteesta ennen ratkaisua. Vuokratiimiliiderimme Joonas kannusti tässä vaiheessa aine pumppaamaan. Vaikka tuntuu että emme saa mitään aikaiseksi eikä ratkaisu ole vielä hahmottunut, olemme kuitenkin saaneet kasaan niin paljon tietoa, että pumppaamalla vielä hetken, pääsemme kiinni haasteen ytimeen, ja sitä kautta ratkaisuun.
  • Ilon vaihe koittaa ratkaisun löydyttyä. Osallistujat ovat saaneet epävarmuuden käännettyä varmuudeksi, ja pääsevät rentoutumaan.

Epävarmuuden ottaessa vallan paikalleen jääminen usein pahentaa tilannetta. Epävarmuus kaipaa toimintaa, sillä siitä ei pääse eroon. Ja jos oikein ajattelee – olisihan se oikeasti todella tylsää, jos aina tietäisi, mitä seuraavaksi on luvassa. Elämä ja voimakkaat kokemukset syntyvät epävarmuuden astuessa kehiin ja tarjotessa jotain erilaista jonka kohdata. Itsensä hukkaaminen ja uudelleen löytäminen Budapestin aamuyössä voi olla hieman yllättävää, mutta erityisen elämänmakuista. Pidetään sydämet auki.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!