Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Esiintymispelko pois. Kiitos.

Kirjoitettu 21.12.15
Esseen kirjoittaja: Kimmo Pulkka
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

Esiintymispelko pois. Kiitos., 5.0 out of 5 based on 4 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (4 votes cast)

Jeps, eiku juuh. Tää on mun esseepankki-legacy tälle mestalle. Avaan tässä sitä asiaa, mikä on vaikuttanu yksittäisistä tekijöistä kaikista eniten mun omaan elämään. Esiintymispelon voittaminen. Eka jtn introo vähä.

Päädyin tosiaa Tiimiakatemialle täysin vahingossa tietämättä mitään tästä paikasta ku putosin loppusuoralla kauppakorkeen soveltuvuuskoevaiheessa pois sieltä. No sit tuun tänne ”hakee tuet vuodeks”, niiku ekoissa treeneissä sanoin ja ”lähen kauppakorkeesee”. Ei menny sit nii. No kuiteki sen ekan puol vuotta olin varmaa historian gonahtanein tiimiyrittäjä. Tai siis tiimi-enjaksaedesyrittää-yrittäjä. Ja oikeestaa voi pyyhkii ton tiimi-sanan pois. Ja yrittäjän myös. Myin vähä Jukolan viestin mainospaikkoi mut muute pelailin Angry Birdsia sohval 9-13 ja lähin kotii. En halunnu nähdä enkä ymmärtää tätä paikkaa, ku tääl tehää vaa paskaduunei ja jutellaa ringis. Mite niist voi oppia xd Lisäks kuumottaa sanoo mitää siin ringis. Nopee pois plz.

Mikä tässä sit muuttu? Miks mä vedin tän loppuu vaikka alussa ei siltä näyttäny?

No siihe on kyl monta syytä mut nää on ne isoimmat.

  1. Tää paikka alko tekee positiivisia asioita itelleni, joista isoimman avaan iha kohta.
  2. Oli niin hauskaa.

No mut nyt siihe pääpointtii.

Esiintymispelko

Esiintymispelon voittaminen sai mut avoimemmaks, sosiaalisemmaks ja ilosemmaks ihmiseks. Olin tosi ujo tänne tultaessa ja pelkäsin esiintymistä sen takia ku pelkäsin omia reaktioitani siihe. Punastumine, tärinä, äänen värinä ja hikoilu. Nää taas vaikutti kaikkee muuhunki sosiaaliseen elämään ja kierre oli valmis. Kuitenki sit Tiimiakatemialla oma lava-aika – jos tollee voi sanoo – oli tosi iso. Varmaa isoimpia mitä oli. Mite se ny sillee? Mite mä voitin ihan jäätävän suuren esiintymispelon? Oikeesti siis niin suuren et se vaikutti omaan melkee jokapäiväsee elämäänki.

Vastaus siihe on vähä ärsyttävänki helppo. Harjottelemalla. Avaan tähä nyt sen mite lähin treenaa esiintymistä siitä ku lähtötaso oli 0 ja pelkotila 10.

 

Miten pelko pois?

No ekaks pitää olla pakko. Tiiän sen, et jos pelkää esiintymistä nii sitä ei todellakaan vapaaehtoisesti tee ja sitä tulee välteltyä vaikka millasten syiden takia. Ilman pakkoa lavalle ei vaan tuu mentyä. Mulle se pakko oli se, että jotenki päädyin siihe parin hengen porukkaa, jotka suunnitteli Million tokan tai kolmannen vahvariesityksen. No tottakai homma meni sillee et sovittii et mäki meen lavalle ja sit ei voinu enää kääntyä. Oli pakko.

Vahvarii oli tyylii viikko ja kuumotti ihan helvetisti, mut halusin vetää homman himaa. Sit alko se juttu, missä taika tapahtuu. Käsikirjotus ja treenaus. Ekaks duunasin rungon diojen pohjalta, mitkä oltii tehty yhdessä valmiiks. Sit aloin miettii sen rungon ympärille esitystä dia kerrallaa. Siis kaiken mitä aion sanoo. Lopulta parin kolmen tunnin päästä homma oli siinä pisteessä, et pystyin ottaa kaukosäätimen kätee ja alkaa puhuu tota esitystä siihen. Valehtelematta sen viikon aikana puhuin kaukosäätimelle ton 5min esityksen yli 50 kertaa. Osasin sen nii ulkoo ku ihminen vaa voi osata.

No tuli aika mennä lavalle ja pelotti ku niitä siilejä Kaukametsän pakolaisissa tietä ylittäessä. Oli kuiteki yllättävän itsevarma olo verrattuna aikasempii kokemuksii ku oli valmistautunu hyvi. Sit vaa mikki suun etee ja samat rimpsut mitä kaukosäädin oli kuullu 50 kertaa. Meni hyvi, porukka tykkäs ja ennenkaikkea ite nautin ekaa kertaa elämässäni lavalla olemisesta. Se tunne sen jälkee oli iha hullu. Minä joka ei oo koskaan esiintyny hyvi, eikä tykkää esiintyä ja pelkää, esiintyki hyvi. Mit vit.

Siitä synty positiivine kierre ja aloin haluumaa sen siistin tunteen takia lavalle lisää. Alkuu se oli sitä, et esitykset oli pelkkää sekoilua. Halus vaa saaha porukan nauraa ja siitä itellee onnistumisen tunteen. Mitää asiaa tai punasta lankaa niissä esityksissä/puheissa ei ollu.

 

Esiintymiseen valmistautuminen

Nyt ollaa tultu aika iso harppaus tostakin eteenpäin ja haluun jakaa omat ajatukset ja ”metodit” esiintymisee liittyen. Emmää mikää mestaripuhuja oo mut kehitys on ollu ihan hullu 3,5v aikana ja toivon et näiden pikkuvinkkien avulla joku muukin onnistuis voittaa sen inhottavan pelon. Näimmää teen:

1) Mieti tavoitteet puheelle. Käytän nyt sanaa puhe mut se meinaa yleisesti laval olemista.

  • Mitä haluat puheellasi sanoa?
  • Mitä haluat, että yleisölle jää puheen jälkeen mieleen?
  • Sit ku noi on selvil nii pidä ne mieles all the time.

2) Ala tekemään runkoa puheellesi.

  • Ite teen iha sillee et jaan puheen about viiteen kappaleesee niiku alku, jtn, jtn, jtn ja lopetus. Se auttaa puheen hahmottamisessa mielessä nii muistaa sit paremmi laval mitä sanoo.
  • Vedä kappaleitten alle ranskalaisilla viivoilla pääkohtia.
  • Etene kappale kerrallaan ja puhu esitystä itsellesi kokoajan. Eli älä siirry seuraavaan kappaleeseen, ennenkuin eka kappale on siinä valmiudessa, että voisit mennä heittää sen lavalle.
  • Tärkeetä on, että nimenomaan puhut esitystä itselles etkä kirjota sitä. Sillo siitä tulee enemmän puhe.

3) Alota treenaa.

  • Nouseeko ykköskohdan asiat hyvin esille? Jos kyllä, niin:
  • Kaukosäädin kätee ja vedät sen nii monesti, ettet tarvii lappui.

Toi on teorias noi helppoo tehä mut aikaa se vaatii useita tunteja ja joskus on tullu istuttuu tyhjä sivu nenän edes monta tuntia ennenku tulee inspis. Sanotaa et jos ite haluun vetää 5min hyvän lavasetin nii käsikirjotan sitä jonku 2-4h ja treenaan 2-4h, eli siis vedän sen saman esityksen kotona nii monta kertaa, että tiiän sen olevan tosi hyvä ja alan oikee odottaa et pääsen vetää sen. Kerron viel vähä omien mielipiteiden mukaisia tee ja älä tee juttui ja muutaman ajatuksen.

Tee:

Kappale kerrallaan, koska joudut sillo vetää yhen kappaleen monta kertaa läpi ja se taas aiheuttaa sellasia asioita kuin että näät toimiiko se, onko se sujuvaa, mieleen tulee läppiä mitkä vois sopia siihen ja opit esittää sen paremmin.

Vahva/hyvä/sujuva alotus. Alotuksen läpi jengi suodattaa kaiken sen, mitä tuut sanomaa. Se ei saa takerrella ja monesti itelleni on käyny sillee, et keskityn vaan siihen the main pointtii ja oon unohtanu reenaa alotuksen. Hyvä alotus myös boostaa sua ja se voi olla ihan sellane perus lärpätys millä pääset sujuvasti aiheesee. Tärkeetä on et saat just itelles sillä sen fiiliksen et täähän sujuu. Kiva jos saat porukan nauraa heti alkuunsa, mut jos yrität sitä liian ”ilmiselvästi” ja se ei onnistukkaa nii se on heti alkuu aika vaivaannuttavaa kaikille.

Itseasiassa nauru on reaktio vaikkapa ilosta, eli sä pystyt luomaan yleisölle samanlaisen tunteen, kuin että ne ois just nauranu, luomalla ilon tunteen. Kertoo jtn kivaa ja iloista nii siten saa yleisön samaan moodiin kuin nauraessa. Ei uskois mut joo.

Kantsii miettiä joku pelastusheitto kosahtaneille läpille. Jos siis heität jtn hassuu ja jäät oottaa reaktiota yleisöltä mut ku ei vaa tuu nii siihen joku pelastus. Ei kuitekaa sillee mite Hans Välimäki teki kevään piinapäivillä et jos ei sytytty sen läpille nii se sano et oottepa te väsyneitä. Seuraava läppä toimii ton jälkee viel huonommi.

Mieti mitä yleisö haluaa kuulla, äläkä pelkästään sitä mitä ite haluut sanoo.

Mieti voitko vetää jonku kappaleen joteki toisella tavalla. Esim tarina, joku ihme hämmennys tjms et tulee vähä vaihtelevuutta.

Hyvä draamankaari = Sujuva alku, hyväjuttu, semihyväjuttu, huippukohta eli parasjuttu, emotional tai inspirational lopetus.

Pyri tuottaa lisäarvoa yleisölle ettet siis mee vaan tiedottamaan vaan pyri esim. inspiroimaa tai tuottaa iloa.

Älä tee:

Älä yritä olla väkisin hauska tai rakentaa puhetta läppien ympärille ja miettii kokoaja et onks tää nyt hauska. Se on vähä niiku ettet sä ala ruokaakaa tekee mausteiden ympärille vaa ruoan. Kun alat vaa treenaa ja puhuu sitä puhetta itelles, niin sulle tulee ideoita ja heittoja mitkä sopii siihe juoneen ja sitäkautta saat sointuvia läppiä jotka elää symbioosissa sun puheen kanssa. Eikä hauskuus oo edes mikään välttämättömyys. Tärkeintä on sujuvuus et porukka jaksaa kuunnella ja se et luot jtn kivoi tunteita ja oikeesti puhut yleisölle.

Älä oo lavalla sivuttai ja kato taakse johokki powarii tjms. Rintamasuunta yleisöö päi ja katsekontaktia = läsnäolon tunne ja yleisö pääsee lähemmäs sua.

Älä heitä sitä paskalainia et joo ekaa kertaa nään nää jutut nyt täs mistä pitäs kertoo et katotaa mite menee =D =D Sillä joo saa vähä anteeks sitä jos hommat kusee mut se on yleisön mielestä monesti ärsyttävää varsinki vahvareis et juuh täs ollaa nyt jo 1,5h istuttu ja pitäs kuunnella viel tällasta joka ei ees tiiä miks on siel edessä.

Ajatuksia.

”Kaikki pitää yhdellä kertaa kahta puhetta, sitä mikä kuuluu ja toista joka näkyy.” Eli puheen ja kehonkielen pitää viestiä kutakuinki samoja asioita, jolloin viesti vahvistuu ja sua on helpompi kuunnella.

Monesti sanotaa et ei saa kertoo jos jännittää. Mun mielestä jos alkaa oikeesti vaik tärisee laval tjms nii on iha fine sanoo et ”joo vähä jännittää, koska… esim oon aina jännittäny esiintymistä mut haluun päästä siitä yli.” Applause. Älä kuitenkaa alota tolla vaa jos oikeesti alkaa tuntuu sille et pakko sanoo nii sano. Sillo paljastat itsestäs ”heikkouden” nii päästät näin yleisön taas lähemmäs sua, mikä on siis hyvä juttu. Samaistuttavuus siis. Saat varmasti myös enemmän sympatiaa.

Muista tää. Yleisö on aina sun puolella. Kukaa ei toivo et suoriudut heikosti siel laval vaa kaikki toivoo sulle aina parasta.

Sä ite oot kaikista paras tukimatsku esitykselles. Se että vedät homman sujuvasti ja selkeesti on paljo parempi ku keskinkertasesti + powari.

Tiimiakatemialla syntyy helposti sellanen illuusio, että pitää joko sekoilla tai olla joku oma juttu, et voi esiintyy. Tää saattaa monella nostaa rimaa mennä lavalle, vaikka alkuperänen tarkotus on just päinvastanen. Ei tarvii olla mtn juttua eikä sekoilla. Menee vaa ja sit huomaaki et se oma juttu alkaa muotoutuu. Ei sitä nää jos ei mee.

 

Harjoittele

Ihan oikeesti siis kaikista tärkeintä on vaa harjotella puhetta. Vaan siten sulla pystyy olee itsevarma olo mennä lavalle ja sillon ku sulla on itsevarma olo nii se näkyy ja homma hoituu himaa. Puhetta voi helposti harjotella liian vähän paljon. Eli siis et harjottelet puhetta paljon, mut silti liian vähän, jolloin se kuulostaa lapusta luetulta. Harjotella pitää niin paljon, et sun puhe kuulostaa jopa vähä improlta. Se saattaa tuntuu hölmöltä, mut kaikkee pitää harjotella. Ei puhumine tee siinä poikkeusta. Winston Churchillia pidetää yhtenä kaikkie aikojen parhaimmista puhujista ja hän on sanonu tällee:

”Monikaan asia ei vaadi niin tarkkoja valmisteluja kuin improvisoitu puhe.”

Ja se muute on näin. Haluun kannustaa jokaista voittamaan esiintymispelon, koska se tunne sen jälkee on parempi ku muumeilla Muumipeikossa ja pyrstötähdessä sillo ku ”Meri on tullut takaisin”.

Off-topic loppusetit

Ajatukset on muuttunut Tiimiakatemiasta ja kaikesta aika paljon ku peilaa niitä tohon introo. Nyt vuodenvaihteessa moni saattaa miettii et onks tää Tiimiakatemia se mun juttu mut eipä siinä muutaku tekee tästä oman jutun. Ite olin tosi kriittinen alkuu ku kierretää nallepuvut päällä jakaa flaikkui ja vaihetaa autojen renkaita vesisateessa. Lål kauppakorkeesta pääsee toimariks ja tääl me vaa väännetää. Mut noihan on niitä juttuja mitkä saa sut ymmärtämään tätä hommaa ja paljon on tietty tapahtu kaikkee siistimpääki ku nallepuvut ja renkaat. Kuitenki mulle Tiimiakatemia ei ollu koskaan sitä, et saatais perustettuu joku superbisnes, vaikka tietty iha kivaaha se ois ollut. Mulle tää oli ihan tajuttoman iso kasvun paikka yleisessä ymmärtämisessä elämästä. Se mite mahdollisuuksia on vaa joka puolel eikä ne lopu mol.fi alalaitaa. Se että elämässä kaikki on vaa itestä kiinni. En tiiä monesti täällä eletää, mut uskon et tällaisenaan me tullaan elämään vain kerran.

Miksi

kukaan

pyrkisi

tekemään

elämässään

muuta

kuin

mitä

elämältään

haluaa

?

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Esiintymispelko pois. Kiitos.”

  1. Janita Mikkola sanoo:

    Tää on huikee. SÄ oot huikee. Kiitos Kimmo, sä oot inspiraatio. 🙂 Keep it up.

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!