Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Esimies ja coaching

Kirjoitettu 12.11.13
Esseen kirjoittaja: Samuel Saukkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Esimies ja Coaching
Kirjan kirjoittaja: Maria Carlsson, Christina Forssell
Kategoriat: 1. Oppiminen, 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Intro
Sain juuri viimeisteltyä esseeni ennen huomista  JTC –koulutusohjelman toista kertaa. Teemana on valmentava johtajuus. Lukemani Maria Carlssonin ja Cristina Forssellin – esimies ja coaching kirja onkin tarkoitettu coacheille, coachattaville, johtamisen kehittjäille sekä tavallisille esimiehille ja johtajilla. Eipä oikeastaan edes pelkästään edellä mainituille henkilöille. Tässäkin kirjassa on oppeja, jotka auttavat itseään ja muita kehittymään ja kasvamaan. Eli kirjan lukeminen voi tehdä hyvää, vaikka ei olisi kaveria kummempaa ”coachattavaa”.

Kirja kuitenkin kirjoitettiin työelämän tarpeisiin. Nykypäivänä johtajien on entistä enemmän motivoitava ihmisiä työelämässä, tuomaan työn merkityksellisyyden ja arjen energiatasapainon esille. Onkin ajateltavissa, että muutaman vuoden kuluessa coaching voi olla keskeinen osa johtamista.

Oivaltava coaching
Coaching sanana on tullut jo tutuksi, mutta mitä se sitten on, kun lisätään oivaltava- sana sen eteen?

Oivaltava coaching on mielentila, asenne ja tapa kohdata toinen ihminen arvostavasti. Pätevälle, motivoituneelle ja hyvinvoivalle henkilöstölle on aina kysyntää – ja pärjätäkseen yrityksen tulee entistä viisaammin kyetä luomaan edellytyksiä houkutellakseen nämä ihmiset palvelukseensa ja saamaan heidät pysymään siellä.

Oivaltavan Choachingin yksi päätarkoitus on auttaa ihmistä johtamaan itseään, ajatteluaan ja toimintaansa itselleen sopivammiksi, tehokkaammin ja innostavammin.

Monesti sitä tavallisena Suomalaisena jurrikkana miettii, miten toiset jaksavat aina olla motivoituneita. Kun ei vaan marraskuun maanantai-aamuna hymyilytä, vaikka kuinka yrittäisi! Sitten kun haluaa pärjätä työssään ja painaa täysillä, miten sitä jaksaa, ettei muut elämänalueet ja oma hyvinvointi kärsisi?
Kirjassa tulikin esille vastaavia esimerkkejä ja niihin käytännön vinkkejä. En kuitenkaan niihin paneudu sen kummemmin esseessäni, vaan siihen, miten minustakin voi kehittyä coach?

Miten minustakin voi kehittyä coach?
Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen tarvitsee coachin. On se sitten oma perheenjäsen, ystävä tai työpaikan johtaja. Coachingin yksi päätarkoitus onkin auttaa ihmisiä johtamaan itseään, ajatteluaan ja toimintaansa itselleen sopivammin, tehokkaammin ja innostavammin!

Miten semmoiseksi sitten tullaan? Ei pelkästään esimies ja coaching -kirjaa lukemalla tai mitään muuta kirjaa lukemalla. Tämäkin on taito myynnin ja johtamisen ohella, mikä edellyttää kouluttautumista ja paljon käytännön harjoittelua. Tässä todella tärkeäksi osaksi tulee palautteen vastaanottaminen ja oppien soveltaminen käytäntöön.

Oivaltavaksi coachiksi kehittyminen vaatii edellä mainittujen seikkojen lisäksi rohkeaa kurkistusta oman sielun syövereihin. Se vaatii coachilta kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Oikeastaan lista jatkuu vielä pidempänä, mitä kaikkea hyvän coachin täytyy osata. Lista on pitkä, mutta niin on myös hyötyjen lista.

Tiimiakatemialla yksi ahdistavista asioista onkin se, että haluan paljon, mutta tarvitsen enemmän kärsivällisyyttä oppimiselle. Koska tajuan, että on vielä paljon opittavaa ja syvällinen oppiminen tapahtuu hitaasti… Eli paljon on halua, mutta taitoa ja kokemusta tarvitaan lisää. Tähän kohtaan vanha sanonta: ”mikä kiire tässä valmiissa maailmassa?”

Ensimmäisen Junior Team Couch –koulutusohjelman jälkeen piti tehdä reflektio. Tuon esseeseen kaksi kohtaa jo valmiista reflektiosta. Ensimmäisessä käsittelen oman persoonani hyödyntämistä valmentamisessa.

Miten voin hyödyntää persoonaa valmentamisessa?
Eli jos haluan kehittyä coachiksi, yksi tärkeimmistä jutuista on valmentaa omalla persoonalla. Reflektiossa listasin syvemmin oman persoonallisuuden. Tähän vain persoonallisuuteni ominaisuudet, joita voin hyödyntää valmentamisessa.

Eli haluan kehittyä innostavaksi johtajaksi tai valmentajaksi. Tykkään siitä, kun saan ihmisiä syttymään, unelmoimaan ja uskomaan omaan tekemiseen. Vielä enemmän, kun saan ihmiset viemään ideat käytäntöön. Jos minulla on pilke silmäkulmassa, omistan vilkkaan mielikuvituksen, jota en edes pyri rajoittamaan. Välillä jutut saattavat mennä osittain ylikin. Toivon mukaan vielä teen jotain suurta pilke silmäkulmassa, tai autan muita saavuttamaan suurta! Pyrin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.

Ongelmanratkaisukyvyn takia osaan myös kiteyttää asioita, jotka olen saanut ensin innostuttamalla luotua. Pyrin myös saamaan ihmiset ajattelemaan ideoitaan mahdollisimman käytännönläheisiksi.

Vielä henkilökohtaisesti vihaan sitä, kun toisten ideoita ammutaan heti alas. Ennemmin mietin tapoja, kuinka hioa toisen ideasta timantti, kuin tyrmätä idea pystyyn. Eihän ne timantti-ideat synnykään hetkessä! Olen sitä mieltä, että se vaatii oikeasti lukuisia mielenkiintoisia keskusteluita, oman ajatusmaailman avartamista ja erilaisia kokemuksia. Näiden summana voi sitten saada sen huippuidean, johon sitten uskoo täydet 100% ja puskee vain eteenpäin!

Mihin suuntaan haluan kehittää itseäni valmentajana?
Tietysti omassa persoonallisuudessa on nekin puolet, mitä haluaa kehittä.
Minun on välillä haastavaa saada innostettua itseäni, jos satun olemaan huonolla tuulella tai mikään ei kiinnosta. Haluan miettiä ratkaisua siihen. Lisäksi minun on vaikea innostua aidosti asioista, joista en ole kiinnostunut. Tämä näkyy omassa treenikäyttäytymisessä ja suhtautumisesta muiden tylsiin ideoihin. Haluan löytää tavan, jolla saan itseni innostettua. Vasta sitten voin innostuttaa muita! Eli olen joko innostunut, tai en ollenkaan.

Tulevaisuudessa haluan kehittyä entistä enemmän positiiviseksi. Ajatella vähemmän negatiivisia asioita. Nähdä enemmän mahdollisuuksia ja poistaa turhia rajoitteita. Yksi esikuvanani valmentamisessa on räppäri Elastinen.

Toisaalta kirjailija painottaakin, että coachaamisen alkuvaiheessa on hyvä suosiolla asettaa nenälle aloittelijan lasit. Esseeni alkupuolella mainitsinkin, että coachaaiminen vaatii paljon käytännön kokemusta. En tiedä kuulostaako helpottavalle vai ahdistavalle se, että tulet coachaamisessa epäonnistumaan monesti. Toisaalta, mitäs sitten? Sitä tulee tehtyä elämässä muutenkin. Ei pidä vain takertua siihen. Huumori ja lapsenmielisyys toimivat hyvin, kun kokeilee siipiä coachaamisessa. Ei elämää tai itseään pidä liian vakavissaan ottaa. Silti jatkaessaan ponnisteluja tulet onnistumaan ja voit nähdä kehityksen omissa coachattavissa, ja sehän vasta on hieno palkinto!

Hämmentävä elämänkulku
Tähän loppuun on pakko laittaa kirjailijan syvä mietintä, joka laittoi oman pääni hämmille. Eli useimmat ajattelevat elämäänsä matkaksi, joka kuvataan kronologisesti eteneväksi viivaksi. Entä jos matka ei olisikaan suoran viivan muotoinen vaan voisi ympyrän tavoin palata takaisin aiempaan? Jos jokaisen sellaisen elämäntilanteen tai oivalluksen jälkeen, jolloin on oppinut jotakin itsestään, matka jatkuisi taas toisessa muodossa? Matka muodostuisikin päällekkäin piirtyvistä ympyröistä, joista jokainen olisi aina hieman korkeammalla tasolla kuin edellinen?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!