Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Esimies ja Coaching

Kirjoitettu 15.03.14
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Esimies ja Coaching
Kirjan kirjoittaja: Maria Carlsson ja Christina Forssel
Kategoriat: 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tulevaa JTC-koulutusohjelmaa varten otin lukuun Maria Carlssonin ja Christina Forssellin Esimies ja coaching. Kirjan tarkoituksena on hiukan avata mitä on coaching ja millainen on hyvä coach. Ensiksi mietin, että saanko kirjasta mitään irti, sillä suurilta osin se on suunnattu esimerkiksi esimiehille ja yritysvalmentajille, mutta onneksi luuloni osottautui vääräksi! Kirja on kuitenkin sen verran perusteellinen ja sisältää paljon esimerkkejä, joten siihen on helppo päästä kiinni, vaikkei coachingista olisikaan mitään kokemusta.

 

Mitä sitten on coaching? Kuinka se eroaa valmentamisesta?

 

Carlsson ja Forssel määrittelevät valmentamisen seuraavalla tavalla:

Valmentamisen ajatus koulutuksen tapaan, on siirtää tietoa ja ikäänkuin konsultoida valmennettavaa siten, että hänen toimintatapansa kehittyvät. Valmennuksessa käytetään itseohjautuvuuteen käytettäviä menetelmiä, eli asioita opitaan tekemällä itse ja kokeilemalla periaatteita ja omia ideoita omaan tilanteeseen. Valmentajana käyttää tietoaan ja kokemustaan, jota hyödyntäen hän opettaa, tukee ja kannustaa valmennettavaa muutokseen.

 

Coachingia he määrittelevät seuraavasti:

Coaching painottuu tekniikkaan ja luontevaan tapaan johtaa dialogia niin, että coachattavan oma ajatustyö tehostuu. Coachattava asettaa omat tavoitteensa, joihin päästään hänen ajateustprosessejaan tehostamalla. Coach ei siirrä tietoa coachattavalle vaan toimii coachattavan omista lähtökohdista käsin → coachattava oppii oivaltamisen kautta.

Coaching ei pääty session loppuessa, vaan coachattavaa tuetaan koko ajan. Coach on mukana tavotteiden asettamisessa, oivaltamistyössä ja itse tekemisessä.


Coaching ja valmentaminen ovat hyvin lähellä toisiaan. Niinkuin Carlsson ja Forssel mainitsivatkin – raja on häilyvä. Tiimiakatemiassa meidän valmentaminen, vaikuttaa suurilta osin coachingilta. Meitä ei opeteta, ja harvoin meille välitetään tietoa suoraan. Coaching on kuitenkin pääasiallisesti yksilölähtöistä, joten suurien ryhmien kanssa oltaessa tekemisissä (ryhmäcoaching) coaching voi muuttua enemmän valmennusmaiseksi. Meidän omat valmentajamme taitavatkin olla hiukan näiden sekoitus. Oikeastaan, minusta tuntuu että varsinkin täällä suomessa tuo raja on niin pieni, että ihan coachingistakin käytetään usein sanaa valmennus.

 

 

Kirjan pääasiallisena aiheena on oivaltava coaching. Oivaltavan coachingin peruspilarit ovat:

Usko coachattavan voimavaroihin

Coach näkee coachattavan etevänä, fiksuna ja oppivana ihmisenä, jonka ei tarvitse muuttua tullakseen ”paremmaksi”. Coachattavalla on kaikki tarvittavat voimavarat tavotteissaan etenemiseen. Coachin tehtävänä on kysymyksiä esittäen houkutella esille coachattavan omat vastaukset ja vahvistaa coachattavan uskoa niihin.

 

Coahcattavan suunitelman kunnioitttaminen

Joskus coachilla voi olla suri houkutus neuvoa tai ohjata coachattavaaa oman suunnitelman mukaisesti. Jos näin tapahtuu, keskustelun fokus muuttuu aivan toisenlaiseksi. Coachattava alkaa kuunnella coachin sunnitelmaa ja siirtyy pois omasta ajatusmaailmastaan ja sen myötä oivalluksia synnyttävästä tilasta. Tämä taas ei ole optimaalista coachingin etenemisen kannalta.

 

Eri elämänalueiden tasapaino

Coachin on tärkeää tiedostaa coachattavan kaikki eri elämänalueet. Asia joka hiertää yhtä elämänaluetta, saattaa näkyä esimerkiksi turhautumisena myös toisella elämänalueella. Coaching-prosessi voi olla pitkä ja turhauttava, jos huonoista tuloksista huolimatta pitäydytään pelkästään yhdellä elämänalueella.

 

Toiminta ja tiedostaminen

Coaching-keskustelussa on aina suunta; toimitaan jonkin asian edistämiseksi. Ja tehokkaassa coachingissa on yhdistyttävä tiedostamisen ja toiminnan elementit. Jos coaching ei painota ollenkaan oivallusten tuottamaa tiedostamista, niin coachattava saattaa päätyä vääriin valintoihin toiminnassaa, koska ei ole selvillä arvoistaan ja motivaatiotekijöistään. Jos taas coaching ei painota ollenkaan toimintaa, niin coachattava kokee todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin vaiheen, jossa hän kyseenalaistaa omat oivalluksensa sekä coachingin merkityksen jos ne eivät tuota minkäänlaista konkreettista tulosta.

 

Joustava ote

Jos sovittu tai valmisteltu aihe ei sytytä coachattavaa coaching-keskustelussa, tai keskustelu ei etene tyydyttävällä tavalla, niin coachin tulee   joustavasti vaihtaa aihetta ja siirryttävä eteenpäin sellaiseen aiheeseen, joka tuottaa parempaa tulosta.

 

En ole koskaan tutustunut valmentamiseen tai coachingiin. Ennen tätä kirjaa minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä nämä käsitteet oikein pitävät sisällään. Minua on aina kiinnostanut ihmisten auttaminen, tukena oleminen, kannustaminen jne. Opettaminenkin on tavallaan kiinnostanut minua, mutta en ole oikein tiennyt minkälainen opettaminen. Koska esimerkiksi jonkinlainen luokanopettaja yms. ei ole minua kiehtonut, mutta pidän siitä jos pystyn auttamaan ihmisiä ymmärtämään asioita tai oppimaan asioita. Nyt tätä kirjaa lukiessani todenteolla kiinnostuin tuollaisesta valmennustyyppisestä ”auttamisesta”. Se kuulostaa palkitsevalta, ja erilaiselta. Toisaalta se kuulostaa myös hankalalta. Esimerkiksi se kuinka hillitä itsensä niin, ettei ala tuomaan liikaa omia näkökulmia asioihin, vaan antaa coachattavan oivaltaa itse, ja löytää itsestään ne vastaukset.

 

Tiimiakatemialla olen kyllä huomannut sen, kuinka valmentajat oikeasti työntävät meitä eteenpäin omilla ehdoillamme. Meille ei todellakaan anneta valmiita vastauksia, vaan ne on etsittävä itse. Välillä sitä ehkä on turhautunutkin siihen, että miksei voi vain kertoa miten kannattaisi tai pitäisi tehdä, niin asiat hoituisivat helpommin ja nopeammin.

 

Itse aloin myös auttamatta pohtimaan, että minkäköhänlainen valmentaja minä olisin. Tässä vaiheessa ilman kokemusta en varmasti minkäänlainen, mutta minkälainen haluaisin olla. Haluaisin olla innostava, kannustava ja luotettava. Haluaisin luoda turvallisen kuvan, jotta coachattavalla olisi rohkeutta olla oma itsensä, kokeilla ja sanoa mitä ajattelee. Haluaisin olla kannustava, sillä se ainakin itseäni motivoi tekemään.

JTC:n kautta toivon saavani hyviä perusjuttuja ja rohkeutta valmentamiseen ja löytämään itsestäni niitä piirteitä, mitkä minusta tekisi hyvän valmentajan. Kirjasta sain jo aika paljon irti, ja huomasin että se oli oikeasti sellainen kirja jota tykkäsin lukea ja joka kiinnosti minua. Koko kirja oli alusta loppuun mielenkiintoinen ja siinä oli paljon asiaa. Tämäkin oli taas sellainen kirja, että tuntuu että siitä tuli niin paljon hyviä ajatuksia ja uusia näkökulmia, että ei oikein edes tiedä miten päin ja mitä tähän paperille kirjottaisi. Voi olla, että kirja vielä päätyy ihan omaan kirjahyllyyn, jotta voin palata siihen sitten myöhemminkin.

 

Loppuun laitan vielä Carlssonin ja Forsselin määrittelemät coachin tekniikat.

Voimalliset kysymykset – avoimia, eivät ole johdattelevia, coachattavalla menee aikaa ennen kuin löytää vastauksen

Ääneen sanominen – Coach toistaa ääneen kuulemansa → antaa coachattavalle mahdollisuuden tutkia omia ajatuksiaan

Keskeyttäminen – Jos coachattava alkaa ”vellomaan” menneissä tapahtumissa ja hukkuu pitkään monologiin, niin coachin on hyvä keskeyttää hänet ystävällisesti

Kokonaiskuvan piirtäminen – Coach pyrkii kysymyksillään laajentamaan coachattavan näkemystä ohi pienten yksityiskohtien ja kohti laajempaa fokusta

Ajatussolmujen avaaminen –Joskus coachattava voi esimerkiksi pitää varmana, että tietyt tilanteet ja olosuhteet johtavat aina tiettyyn lopputulokseen. Coachin tavoitteena on saada coachattava näkemään myös muita vaihtoehtoisia selityksiä ja näin avaamaan yhden tai useamman etenemiskanavan käsiteltävässä asiassa.

Tehokas tehtävänanto – Tarpeeksi tarkaksi muotoiltu tehtävä, coachattavaa pyydetään sitoutumaan tiettyyn ajankohtaan jolloin tehtävän on oltava valmis, coachattavaa pyydetään raportoimaan tiettyyn ajankohtaan mennessä

Tunnustuksen antaminen – Vahvistaa coachattavan itsetuntoa, itseluottamusta, tehokkuutta ja uskoa siihen, että hänen toimintansa on hyväksyttävää.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!