Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Esimies ja coaching

Kirjoitettu 20.10.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Esimies ja coaching
Kirjan kirjoittaja: Maria Carlsson, Christina Forssell
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin vihdoinkin Junior Team Coachissa kehutun Esimies ja Coaching –kirjan. Teoksen ovat kirjoittaneet suomalaiset coaching-ammattilaiset Maria Carlsson ja Christina Forssell. Coaching on itselleni ajankohtainen teema ja mielenkiintoni kohde juuri tällä hetkellä. Kirja sisälsi kuvauksen coaching-prosessista ja paljon selventäviä dialogiesimerkkejä ja muita malleja.

Itse ajattelen, että kaikki mitä elämässämme tarvitsemme on jo meissä jokaisessa, ikäänkuin sisäänrakennettuna. Meidän täytyy vain kaivaa nämä haluamamme asiat esiin sisältämme. Tutkiskelemme itseämme, kokeilemme, teemme virheitä, tutustumme muihin ja peilaamme itseämme toisiin. Kuten kirja coachingia kuvaa, coaching auttaa ihmisiä itse oivaltamaan. Coach ei siis korjaa ketään, vaan käytännössä muovaa coachattavaa itse ajattelemaan. Sillä aivan kuten olemme akatemiallakin monesti kuulleet, sisäinen motivaatio on kestävin ja tehokkain.

 

Mitä on coaching?

Kirjailijoiden mukaan coachingin pääperiaate on aina sama. Coach ei siirrä tietoa coachattavalle vaan toimii coachattavan omista lähtökohdista käsin. Coachattava oppii oivaltamisen kautta, mikä johtaa vastuunottoon. Coachingissa asiakas asettaa omat tavoitteensa, joihin päästään hänen ajatusprosessejaan tehostaen. Coach on mielestäni kuin kuntoilun personaltrainer, voisiko sanoa personalmindtrainer! Coachingin ja valmennuksen markkinat ovat kirjailijoiden mukaan päällekäiset, ja rajanveto näiden kahden välillä on usein vaikeaa. Valmennuksessa valmentaja käyttää tietoa ja kokemustaan eri tavoin. Valmentaja pikemminkin kouluttaa valmennettavaa muutoksessa. Coachingissa coach johtaa intuitiiviseen tapaan dialogia. Ja enemmänkin terapian kaltaisesti ratkaisuttaa pulmia. Coaching on itsehillintää ja pidättäytymistä omista mielipiteistä.

 

Millainen on coaching-sessio?
Yhdelle henkilölle tai ryhmälle rakennettu prosessi, joka on kestoltaan esimerkiksi kuusi kuukautta. Tämä sisältää vähintään kuusi kasvokkaista kertaa, jotka ovat kestoltaan 1,5-2 tuntia. Coachin on tärkeä kysyä kuulumisia ja tehtävissä edistymistä, täten osoittaa kiinnostuksensa coachattaviin.

Tällaisen session aikaan coachattavan on oltava oikeanlaisessa mielentilassa. Vähän kuin reeneihin tulisi. Sinne on väärin tulla asenteella, että ”muut hoitavat” tai, että reenien vetäjä tulisi itse valmistautumatta ollenkaan päivään aiheeseen. Yksi näistä mielentiloja rakentavista elementeistä on kuuntelu. Tämänkin voi suoraa peilata reeneihin. Kirjailijat esittävät, että ensimmäisen tason kuuntelu on mielentila, jolle virittäydymme kuullessamme toisia. Tällöin olemme keskittyneitä siihen mitä kuulemme. Ajattelemme keskustelua eteenpäin ja kyselemme. Toisella tasolla eivät merkitse enää pelkät sanat. Kuten tiedän vuorovaikutuksesta 90% on sanatonta viestintää. Tämän tason huonoa osaamista olen huomannut reeneissämme. Alamme olla omia itsejämme niin hyvin, ettemme enää esitä sitä, jos olemme kiinnostumattomia. Asennot valahtavat, eleet suurenevat näin kehonkielemme viestii lisää toisistamme dialogissa. Coach kyselee eleiden tarkoituksia. ”Mistä siinä oli kyse?” Kolmannen tason kuuntelun ymmärsin ”rikospoliisikielenä”. Tunteena tai intuitiivisena vainuna. Tällainen taito kehittyy kokemuksen myötä. Coach tuntee, kun jotain tarvitsee sanoa. Sanat tuntuvat olevan ”kielen päällä”

Kirjassakin lainattu Malcom Gladwell, sanoo, että lähetämme tiedostamattamme lukuisia viestejä kehollamme ja äänensävyllämme. Otamme näitä viestejä alitajuisesti vastaan. Coachingissa on hyvä tapa pyytää coachattavaa itseään tarkentamaan usein toistuvaa sanaa. Tärkeää on myös tunnistaa coachattavan rytmi. Miten nopeaa se on, kuinka paljon taukoja pidetään. Tämän eron huomaamme myös tiimiyritysten reeneissä. Tiimien väliset dialogitkin eroavat monesti paljon toisistaan.

Ymmärsin, että coachin ei tarvitse aina ymmärtää coachattavaa. On pikemminkin tiedostettava, että coachattava on yhä oivaltavassa tilassa ja saa keskustelusta hyötyä. Tällöin ei ole tarvetta muuttaa keskutelun kulkua. Parhaat oivallukset voivat medici-ilmiön tavoin rakentua eri aiheiden väliltä ja rakentaa suuria ajatus-siltoja. Keskustelun on annettava tästä syystä rönsyillä. Yhteys muodostuu helpoiten kun coachattavalla on jotain yhteistä, niinkuin meillä Tiimiakatemialla tiimioppiminen ja omat tiimiyrityksemme.

 

 

 

 

 

Kiusataanpa aivojamme!

Yllä esitetyssä kuviossa ovat ne dialogiset työkalut, joita kirjassa esitellään. Avaan esseessäni niitä tekniikoita, jotka itselleni kolahtivat. Ensimmäinen tekniikka, joka herätti huomioni oli voimalliset kysymykset. Pohdin lukiessani niiden luomaa vaikutusta ja sitä millaisia aivomme ovatkaan. Kuinka laiskoja ja tapoihin tottuneita ne oikeasti ovatkaan! Koska tiedämme, että aivomme pitävät selkeistä ”kyllä tai ei”-kysymyksistä oivaltavassa coachingissa pyritään käyttämään avoimia kysymyksiä. Näitä muotoillessa on hyvä muistaa myönteisyys, joka johtaa ongelman ratkaisuun. Lisäksi kirjassa esitetyn mukaan tulevaisuuteen kohdistetut kysymykset ovat tehokkaampia, sillä menneisiin tapahtumiin juuri aivot tykkäävät palata. Avoin kysymysesimerkki voisi esimerkiksi kehityskeskuteluihin olla ”Mitä projektissa voisi mielestäsi kehittää?” tai kuten kirjasta poimitussa, mielestäni hyvässä esimerkissä kysytään: ”Miten palaveri meni suhteessa tavoitteisiisi?” Kirjassa ajatukseni seisautti seuraava kuvaus voimallisesta kysymyksestä: ”Hyvän voimallisen kysymyksen tunnistaa siitä, että coachattavalla kestää hetki ennen kuin hän pystyy vastaamaan siihen.”

Voimallinen kysymys on mielestäni usein filosofisen kuuloinen, mutta hyvin yksinkertainen. ”Mitä haluat?”

Tärkeimpänä palana coachingissa pidän ajatussolmujen avaamista. Vähän kuin miellemallien rikkomista Tiimiakatemialla. Coachattavan mustavalkoiseen maailmaan tulee värit tai siltä maailmalta häviää rajat. Ihmiset rakentavat usein omia ajatuksiaan muiden kuulemasta ja muuntavat ”totuuksiksi” muiden palautteita jo esikouluiästä alkaen. Uskomukset rajoittavat elämäämme ja uskomme, että tietyt tilanteet johtavat aina tiettyyn tulokseen. ”Jäädyn aina yleisön edessä.” Näiden solmujen avaamisesta olen kiinnostunut. Ne usein vaativaat suhaamista ja jopa ärsyyntymistä ”Mistä tiedämme, että tämä on totta?” ”Onka aina näin?” Tässäkin positiivisuuden kautta ihmiseen voi coach rakentaa uskoa!

 

Kirjassa kerrotaan myös sisäisestä lannistajasta. Se on meille monelle tuttu, pelolla hallitseva lannistaja, joka tekee sisällämme kaikkensa, jotta emme ryhtyisi siihen mihin pyrimme.

Oivaltava coaching painottaa positiivista palautetta. Siksi kirjoitan tunnustuksen antamisen tärkeydestä. Me kaikki haluamme palautetta, ja tarvitsemme palautetta oppiaksemme uutta ja sisäistääksemme tietoa, aivan samoin kuin lapsi tarvitsee palautetta esimerkiksi futistekniikastaan.

Tunnustuksella on joka kerta vaikutuksensa. Minun on opittava antamaan entistä tehokkaampaa tunnustusta. Se voi kirjailijoiden mukaan esimerkiksi olla palautetta siitä mitä coachattavassa nään. Minun on osattava antamaan palautetta toisen oivalluksista ja sitoutumisesta tavoitteisiin. Näitä aion kokeilla myös tulevissa kehityskeskusteluissani. En siis arvioi, vaan annan tulevaisuudessa tunnustusta henkilöstä ja hänen ominaisuuksistaan ja opeistaan.

Coachingissa ja tiimioppimisessa on hyvä miettiä etukäteen, miten arvioidaan oppimista. Mitä kriteereitä (laatu, määrä, tehdyksi tuleminen) käytetään ja missä vaiheessa arviointi tehdään. Alla kirjassa esitetyt kysymykset, siitä miten hyvin coachattava on onnistunut omiin tavoitteisiinsa nähden.

  1. Miten onnistuit tavoitteisiisi/sitoutumuksiisi nähden?
  2. Miltä uusi tapa toimia tuntui? Mitä vastakaikua se herätti ympäristössä? Mitä uusia oivalluksia se tuotti?
  3. Mikä auttoi sinua? Mitkä omat vahvuutesi ja resurssisi auttoivat jaksamaan? Mikä voisi auttaa jatkossa?
  4. Miten annat itsesi nauttia onnistumisista? Miten juhlit onnistumisia?
  5. Mitä opit virheistäsi/onnistumisistasi? Miten käytät oivalluksiasi hyväksi?

 

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille coachingista kiinnostuneille! Itselläni teoksen on tarkoitus löytää tiensä myös omaan hyllyyni sen verran laadukkaita esimerkkejä ja käytännön vinkkejä kirja prosessi kuvauksineen sisälsi.

 

Teo Tarri

Mittava Innovations

teo@mittava.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!