Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Et kuitenkaan usko

Kirjoitettu 06.04.16
Esseen kirjoittaja: Henri Tokee
Kirjapisteet: 2
Kirja: Et kuitenkaan usko
Kirjan kirjoittaja: Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Käytiin muutama viikko sitten treeneissä chek in:ssä läpi jokaisen mielestä paras kirja, jonka on lukenut. Meidän tiimin aleksi heitti vastaukseksi Ville Haapasalon ”Et kuitenkaan usko” kirjan. Sen verran kehuja sille kirjalle sateli, joten päätin ottaa heti saman tien kyseisen kirjan lukuun.

 

Täytyy sanoa, että uskomaton kaveri tämä Ville Haapasalo. En tiedä pystyykö edes uskomaan kaikkia tarinoita mitä kirjan sivuilta löytyy. Moni lähtee nykypäivänä ulkomaille vaihtoon tai työkomennuksille. Nämä reissut suuntautuvat usein Eurooppaan melko tuttuihin ympyröihin. Haapasalo teki hieman erilailla. On kohtalaisen rohkeaa lähteä 19-vuotiaana opiskelemaan toiseen maahan osaamatta sanaakaan maan kieltä tai tietämättä sen kulttuurista. Hänellä ei ollut maassa yhtään tuttua tai tuttavaa eikä aluksi edes asuntoa. Kaiken lisäksi kyseinen maa oli Neuvostoliitto, mikä ei varmasti ollut helpoimmasta päästä. Haapasalo vietti aikoja ilman kunnollista asuntoa ja näki nälkää ja painoi 18 tunnin päiviä teatterikorkeakoulussa, jonka jälkeen tehtiin tehtäviä niin, että usein yötkin vietettiin koululla. Opiskeluaikoina Haapasalo joutui monta kertaa ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi. Elämä ja matka hänen tämän päivän suosioonsa ei siis ole ollut helppo.

 

Kirjassa esiin tulleet asiat saivat ajattelemaan sitä, minkälaisessa ympäristössä saa koko ajan itse työskennellä ja luoda omaa matkaa kohti tulevaisuutta. Olen pyrkinyt itse ottamaan ajattelumallin ja vähentää tekosyitä omassa tekemisessä. Varsinkin tuollaiset Haapasalon kertomat tarinat tuovat hyvää perspektiiviä siihen, ettei ole tarvetta esitellä tekosyitä vaan sen sijaan tehdä. Ympäristö on hyvä, joten aika paljon kaikki on loppupeleissä itsestä kiinni. Totta kai aina on asioita, jotka vaikuttavat erilailla tekemiseen, mutta paljon on kiinni siitä kuinka asennoidut ja miten lähdet asioita lähestymään.

 

Itselläni on ollut paljon ajatuksissa se, mitä tulevaisuudessa tekisi ja mihin päin sitä lähtisi.

Olen aina halunnut suunnitella asioita hivenen pidemmälle ja se on osittain hyväkin asia. Kuitenkin pitäisi ehkä enemmän pystyä elämään tässä hetkessä ja panostamaan niihin asioihin mitä nyt on. Haapasalokin sanoi lähdöstään Venäjälle, että ei ollut mitään aavistusta mihin lähti ja mitä teki. Joskus tällaiset asiat ovat kuitenkin niitä mitkä johtavat toiseen asiaan ja se taas toiseen ja sitten oletkin sellaisessa paikassa tai tilanteessa mihin olet halunnut päästä. Haluan itse panostaa hiukan enemmän nyt juuri niihin asioihin mitä nyt on eli Sponsoreiden hankkimiseen ja siihen, että saadaan ajettua mahdollisimman monta kilpailua Euroopassa tällä kaudella. On lopullinen lukema sitten yksi tai neljä, mutta pääasia on, että on panostettu. Toinen projekti on Promootiobussin vuokraus, jota olen aloittamassa lähiviikkoina. Sitäkin täytyy lähteä tekemään miettimättä sitä onko se tällä hetkellä asia, jota haluan tehdä loppu elämäni. Se voi olla tulevaisuudessa mitä tahansa tai sen avulla on voinut päästä minne tahansa. Tiet usein vaan johtavat toisille teille.

 

 

Asia, joka sai Haapasalon lähtemään itänaapuriin ja jatkamaan matkaansa siellä vastoinkäymisistä huolimatta. Siihen riittää yksi sana, joka on Intohimo. Intohimon puuttuminen vie pahimmillaan työmotivaation nollaan, mutta sitä löytyessä se voi saada menemään vaikka läpi harmaan kiven.

 

 

Toinen asia, mikä auttoi Haapasaloa alkutaipaleella ja myöhemmin urallaan liittyy tavoitteisiin. Kirjassa tuli esiin, että tekemisessä pitäisi olla jatkuvasti sellaisia tavoitteita, jotka motivoivat sinua tekemään koko ajan kovempaa töitä ja pitää tekemisen tason muutenkin parempana. Kun tavoite motivoi sinua tarpeeksi haluat todellakin saavuttaa sen ja usein tekeminen sen eteen on paljon parempaa. Itse ainakin havahdun usein siihen, että puurtaa samaa asiaa pitkään ilman lähellä olevia tavoitteita. Tavoitteita kyllä on asetettu, mutta ne on usein tehty vain pitkälle tähtäimelle. Esimerkiksi yhteistyökumppanuus hommissa olen asettanut tiettyjä tavoitteita koko kauden mitalle. Sen takia tekeminen on ollut välillä työlästä, kun ei löydy tavoitteita, jotka voisi saavuttaa lähiaikoina. On vain tullut huomattua, että mitä lähempänä joku saavutettava asia on sitä enemmän jaksaa sen eteen töitä painaa. Niitä pitäisi myös juhlia tietyin väliajoin. Tekemiseen tulee ihan erilainen rytmi lyhyiden tavoitteiden myötä.

 

Itselleni lyhyiden tavoitteiden asettamisen ensimmäinen askel on ollut joka viikon alussa tehtävän to do listan teko, jossa kongretisoi kaikki asiat joita tavoittelee hoitaa viikon aikana. Se tekee omasta tekemisestä paljon tehokkaampaa, mutta motivoi myös samalla hoitamaan asioita tavoitteiden mukaisesti. Lyhyisiin tavoitteiseen ja niissä tulleiden onnistumisten juhliminen pitäisi ottaa enemmän osaksi arjen tekemistä.

 

 

Haapasalo hyppäsi jatkuvasti Neuvostoliitossa ollessaan epämukavuusalueelle. Epämukavuusalueella oleminen kehittää yleensä ihmistä kaikkein eniten. Asiat, jotka voivat tuntua oletuksena vaikealta ja epämukavalta voivat usein olla asioita, jotka loppupeleissä antavat kaikkein eniten ja samalla kehittävät myös osaamista. Yleisellä tasolla se tarkoittaa omalla kohdalla sitä, että pitäisi mennä enemmän vain erilaisiin asioihin mukaan. Se ei tarkoita vaan pelkästään akatemian projekteja vaan kaikkea tekemistä ylipäätään. Itsellänikin on tietyt rutiinit ja tulee tehtyä asioita paljolti niiden kautta. Niiden rikkominen ja erilaisten asioiden tekeminen tekee omalle toiminnalle ja mielelle erittäin hyvää. Nytkin on muutama vuosi tullut tehtyä yhteistyökumppanuus asioita suomen päässä ja ulkomaan kilpailut tekevät tästä projektista hieman erilaisen ja vaikka asioiden hoitaminen ulkomailla vähän jännittää uskon, että lopussa on erittäin tyytyväinen, että saa tehdä tällaista. Olen myös tyytyväinen siihen, että saan lähteä kehittämään vuokraustoimintaa promootio bussin kautta. Jossain vaiheessa tarvitsee kuitenkin katsoa, jos sitä tekisi vielä jotain muuta vain haastaakseen itseään ja kehittymällä sitä kautta. Nyt aika on aikalailla sidottu näihin mutta itseään voi kuitenkin haastaa myös projektien ulkopuolella ja erilaisilla asioilla.

 

Ennen tuli liikaa pidettyä omia mieltymyksiä oikeina asioina ja niitä jotka eivät kiinnostaneet pelkkänä huuhaana. Nyt on kuitenkin pyrkinyt muuttamaan ajatusmallia siihen, että vaikka ei itse pitäisi jostain asiasta tai toimintatavasta niin kannattaa ainakin tutustua siihen ja antaa mahdollisuus, jos jotain tarttuisi matkaan. Esimerkkinä tästä on meidän Creators koulutusohjelma, jossa painotetaan paljon visuaalisuutta ja heittäytymistä ja vähän erilaista ajattelua mitä normaalista on tehnyt. Itse en todellakaan ole mieltänyt itseäni ikinä kovin visuaaliseksi henkilöksi, mutta sen sijaan, että olisin sen takia heittänyt torjuntamoodin päälle niin yritän avoimesti katsoa miten nämä toimintatavat voisivat toimia omalla kohdalla tai voisiko sieltä ottaa edes jotain pieniä vaikutteita omaan tekemiseen. Tällä tavoin pääsee pois pelkästä omasta muotista, jossa suurimman osan ajasta kuitenkin viettää. Tärkeimpänä tästä, että osaa olla avoimena ja oikealla asenteella itselle vieraiden asioiden kanssa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!