Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Filosofia

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Katri Rutanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Filosofia
Kirjan kirjoittaja: Esa Saarinen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ole missään vaiheessa elämääni perehtynyt filosofiaan, ainakaan tietääkseni. Sana on kaikunut aina jotenkin kaukaisena ja ei siihen ole oikein osannut tarttua. Esa Saariseen en ole myöskään aiemmin juuri tutustunut. Nyt on tullut jokin ihmeellinen halu sivistää itseään ja tutustua asioihin jotka eivät ole niin tuttuja.

Suora lainaus Wikipediasta kertoo filosofian pyrkivän tutkimaan muun muassa todellisuuden luonnetta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä aiheita.

Esa Saarinen esittelee kirjassaan monia kuuluisia filosofeja ja heidän ajatusmaailmojaan. Kirjaa lukiessani mieleeni tuli ajatuksia jotka poimin tähän esseeseen.

Sokrates (n. 470-399 eKr.)

”Sokrates halveksi rikkautta ja ulkonaista menestystä. Kansanomainen ja itseoppinut filosofi vietti aikaansa Ateenan kaduilla keskutellen ja väitellen. Hän vaati ihmisiä perustelemaan näkemyksiään, ja puhkoi estottomasti näiden näennäisviisauksia.”

Olen huomannut itsessäni muutoksen muutaman viime vuoden aikana. Näkemykseni työelämästä ja elämästä muutenkin ovat muuttuneet aika isosti, ja luonnollisesti siitä puhuu ympärillä oleville paljon. Näitä näkemyksiä on joutunut jonkin verran perustelemaan niille, jotka on tuntenut vuosia. Ennen Tiimiakatemiaa olin aika arka, enkä halunnut aina tuoda omia näkemyksiäni esille, sillä pelkäsin mitä muut ajattelisivat. Nyt kun ajatuksistaan puhuu enemmän, pääsee mielenkiintoisiin keskusteluihin ja myös oma maailmankatsomus laajenee.

”Sokrates ei ollut viisauden omistaja, vaan viisauden etsijä. Sokrates oli viisain kaikista, sanottiin, koska hän tiesi, että ei tiedä.”

Tietämättömyyden hyväksymisestä ja jatkuvan oppimisen taidosta on tullut lähiviikkoina puhuttua aika paljon. Aava&Bangin Mikko Kalliola oli treeneissämme vieraana, keskusteltiin siitä, miten jotkut ihmisistä luulevat olevansa jossain asioissa valmiita ja täydellisiä. Tällainen illuusio johtaa helposti siihen, ettei enää näe ympärillään mitään uutta. Myös Tiimimestareissa puhuttiin siitä, miten ihmisen ei koskaan tulisi kokea olevansa valmis. Tällä tavalla pystyy pitämään silmät avoimena ja kehittymään läpi elämän.

Platon (427-347 eKr.)

”Tiedä voimasi, tiedä heikkoutesi.”

Tein tuossa yksi päivä SWOT-analyysia itsestäni. Se tuntui uskomattoman vaikealta! En tosin ole tehnyt oppimissopimustakaan varmaan vuoteen. Tammikuussa aion uusia oppimissopimukseni ja tehdä kunnon SWOT:in itsestäni. Ei ihmekään, jos välillä olo tuntuu sekavalta ja päämäärättömältä, kun ei ole viitsinyt vaivata aivoja. Kesäksi minun on hommattava töitä, ja sitä varten on saatava omat heikkoudet ja vahvuudet kirjoitettuun muotoon esimerkiksi CV:hen.

Aristoteles (384-322 eKr.)

”Ihmisen lajityypillinen, olemuksellinen päämäärä on elää onnellinen elämä. Tämä on ihmiselämän tarkoitus.”

”Onnellinen elämä edellyttää käytännöllistä järkevyyttä. Se vaatii kykyä löytää asioiden oikeat suhteet.”

Mitä onnellinen elämä oikeastaan on? Aiemmin ajattelin että sitten kun minulla on mies, ura ja talo, olen onnellinen. Kuten aiemmin totesin, elämä ja sitä mukaa myös ajatukset muuttuvat. Tällä hetkellä en ajattele minkään noista olevan niin tärkeitä, että onnellisuuteni riippuu niistä. Olen juuri irtisanonut asuntoni, kevään reissaan ympäri maailmaa ja viihdyn mainiosti yksin. Tällä hetkellä haaveissani on juuri matkustella, asua siellä missä milläkin hetkellä hyvältä tuntuu ja tehdä sitä mitä eteen sattuu tulemaan. Monet ympärilläni puhuvat kunnianhimoisesti isoista teoista ja muista saavutuksista joita aikovat tulevaisuudessa tehdä, ja itseäni kiinnostaa tällä hetkellä vain seuraavan päivän tapahtumat. Olen varmaan jotenkin hippiytynyt viimeisen vuoden aikana, sillä tällä hetkellä bisnesmaailma tuntuu vieraalta. Olen miettinyt paljon maailman tilannetta, ihmisoikeuksia ja sen sellaista, kun ennen sellaiset asiat eivät juuri olisi mieleeni juolahtaneet. Voiko olla että bisneskoulu on tehnyt minusta liberaalin humanistin? 

Descartes (1596-1650)

Arvioi seuraavia väitteitä:

”Descartes osoitti, että minulla on vankkumatonta tietoa ensisijaisesti vain omasta olemassaolostani. Siis toiset ihmiset ovat toissijaisia.”

”Descartes osoitti, että oman tietoisuuteni sisäiset tilat ovat kaikkein lähinnä omaa tajuntaani. Minun on siis keskityttävä tutkiskelemaan sisäisiä tuntojani: totuus on sisälläni.”

”En voi täysin varmasti tietää, onko toisia ihmisiä olemassa.”

”Kukaan ei voi tietää, mitä sisimmässäni tunnen.”

”Ihmisen erityispiirre on hänen perimmäinen yksilöllisyytensä. Mitä minä olen, sitä ei ole kukaan muu.”

Joskus mieleeni on juolahtanut, että entä jos kaikki tämä on pelkkää unta. Jos ketään ympärilläni ei ole oikeasti olekaan olemassa? Onko millään siinä tapauksessa väliä? Voin olla varma ainoastaan siitä mitä itse tunnen ja ajattelen. Loppupeleissä voimme luottaa vain itseemme.

Turhan usein sitä taas miettii, että miksen voi olla samanlainen kuin joku toinen ihminen. Miksi minusta on tullut juuri tällainen? Seuraavassa hetkessä ajattelen, että onneksi olen kuka olen. Ehkä se kuuluu vielä tähän ikään, oman identiteetin muodostamiseen.

Simone de Beauvoir (1908-1986)

Simone de Beauvoir oli itselleni mielenkiintoisin filosofi joita kirjassa mainittiin. de Beauvoir oli ensimmäinen, joka on kirjassaan (Toinen sukupuoli) koskaan kuvannut miehen ja naisen välistä eroa ja naisen asemaa näin yksityiskohtaisesti. Aikanaan kirja herätti suurta vastarintaa, ja väitettiin että de Beauvoir oli häpäissyt miehet teoksessaan. Toinen sukupuoli halusi muuttaa maailmaa, ja on myös onnistunut siinä.

”Nainen on Toinen. Hän on Toinen suhteessa Ensimmäiseen. Kuten luomiskertomuksessa, tuo ensimmäinen on tavallisesti mies. Nainen synnytetään suhteessa mieheen ja saa merkityksensä miehen kautta. Nainen ei ole itsenäinen, riippumaton olento. Yleensä hänellä ei ole omaa nimeäkään, vaan ensin isänsä sukunimi, sitten aviomiehensä. Kulttuuri määrittelee naisen ”toiseksi” eikä salli hänelle aitoa itseyttä.”

Tiedostan olevani feministi. Usein, kun sanon sen ääneen, kuuluu hienoista tuhahtelua. Tässä kohdassa on aina pakko muistuttaa että feminismillä tarkoitan tasa-arvoa naisten ja miesten välillä, enkä hermoilua jokaisesta tytöttelystä joka vastaan tulee. Minut on opetettu jo lapsesta asti siihen, että kaikki ovat samanarvoisia. Silti välillä huomaa itsekin heittävänsä naisia ajatuksen tasolla alistavia kommentteja, sillä ne vain kuuluvat yleiseen puhekieleen. Loppuun mielenkiintoinen ajatus:

”Olisiko sellainen yhteiskunta tasa-arvoinen, jossa miehen ja naisen välinen ero olisi yhteiskunnallisesti yhtä vähäpätöinen kuin sini- ja ruskeasilmäisten ero on nykypäivän Suomessa?”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!