Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Find your Greatness

Kirjoitettu 01.12.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Upeaa työtä
Kirjan kirjoittaja: Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Upeaa työtä!

 

Missio, visio, arvot.

Olen pitkän aikaa pallotellut mielessäni johtamista Tiimiakatemialla. Johtavia tasoja on monia, missioita ja visioita pyöritellään jatkuvasti, ja koetaan, ettei johtoryhmät toimi. Kyse ei mielestäni useinkaan ole johtoryhmän jäsenten huonosta johtajuudesta, vaan ylettömistä vaatimuksista ja tavoitteista. Ainakin Mittavassa.

Avatakseni ajattelumalliani tarkemmin, voit lukaista esseeni kirjasta Toimiva johtaminen käytännössä (löytyy tästä linkistä), jolloin ymmärrät paremmin perusteltua pohjaa ajatuksilleni. Oheinen kaavio selkeyttää myöskin Tiimiakatemian johtamismallia minun näkökulmastani, tavoitteista, missiosta, visiosta ja niiden vaikutuksesta.

 

Kuten edellä mainitsemassani esseessä pohdin, on Tiimiakatemia niin johtajalle kuin yksilölle haastava ympäristö. Jokainen tiimiyritys joutuukin toden teolla painimaan missionsa, visionsa ja tavoitteidensa luomiseksi. Koin kuitenkin oivalluksen tunteen lukiessani Upeaa työtä –kirjaa.

Yritys rakentuu kahden kivijalan päälle, mission ja myynnin. Yrityksen missio on syy, miksi koko yritys on olemassa. Ainakin Osuuskunta Mittava Innovations on luotu mahdollistamaan jokaisen yksilön ja kokonaisen tiimin oppiminen yrittäjyyden mahdollisuuksien maailmaan.

Jokaisella yksilöllä on kuitenkin omat lähtökohtansa, omat paininsa ja haasteensa.

 

Kirjaa lukiessa päädyin tutkailemaan muutaman kuukauden takaisia Nordic Business Forum – muistiinpanojani.

Taidot, intohimo ja ihmiset.

Kyseiset kolme seikkaa tulivat esille lähes jokaisen puhujan puheista ja päätyivät myös jonnekin alitajuntaani.

Nyttemmin olen asian myöskin sisäistänyt. Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, onko markkinoita, oliko taloudellinen tilanne mikä tai mitä ylipäänsä tehdään. Asiat, jotka merkitsee ovat tyypit joiden kanssa tekee, intohimo jonka ympärillä tekeminen pyörii. En painottaisi taitojakaan huimasti, sillä mielestäni ihminen ei voi olla intohimoinen asioihin, joissa on ihan älyttömän surkea (10 000 tuntia, tuo maaginen luku). Tai ainakaan en ole löytänyt vielä ihmistä, joka haluaisi viettää kaikki päivänsä asioiden parissa joissa on huono.

Tosin tykkään kyllä laulaa, vaikka oon siinä todella huono, mutten missään nimessä haluaisi tehdä sitä 24/7.

Tässä syksyn mittaan olen pohtinut esseissäni paljon asioita, joista olen intohimoinen. Olen myöskin toiminut läpi syksyn johdonmukaisesti pyrkien ottamaan askeleita kohti unelmien työtä.

 

Kirja tarjosi useita työkaluja niin intohimon löytämiseen kuin työnhakuunkin. Kaikenlaisia työkalujahan on vaikka kuinka, googlaamallakin löytyy noin 13 400 vaihtoehtoa.

Ja kyllähän sitä omaa mieltä kannattaa tutkiskella, jotta elämä olisi mielekästä ja jokaisessa päivässä joku elämistä suurempi merkitys.

Olen nuorempana, yläaste-lukioikäisenä tehnyt valtavasti kaikenlaisia ammatinvalintatestejä. Itse en vielä tuolloin ollut valmis valintoihin. En tuntenut itseäni tarpeeksi, ja elämästäni puuttuivat intohimo sekä ihmiset. Toki minulla oli unelmia, aivan kuten nytkin.

Suurin niksahdus päässäni ei kuitenkaan suinkaan tullut minkään testin tai työkalun avulla. Kyseiset ehkä varmistivat vain suuntauksia, ja antoivat uskoa itseeni. Alla oleva lausahdus kirjasta sen sijaan on ajatus, joka Tiimiakatemian aikana on saanut sijaa mielessäni, ja antanut minulle luvan tehdä elämästä enemmän merkityksellistä.

”Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä –

paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään,hänen pitää tehdä kaikkea.

Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen

toiminta tuottaa omasta intohimosta kumpuavia tuloksia.”

 

Kaksi ensimmäistä vuotta Tiimiakatemialla vietin etsien ja pähkäillen intohimojani. Toisena kesänä, Joutsan rankkaakin rankemmassa kesäprojektissa oivalsin paljon uutta ja vanhaa itsestäni. Olin ajatellut, etten ole intohimoisesti kiinnostunut mistään, mutta lopulta tajusin vaan, etten halunnut tai osannut myöntää asioita itselleni. Kun jotain myöntää siitä tulee todellista. Ja toisaalta taas vanhoillinen ajatus, ettei työn kuulu olla mukavaa, vaan väline kaikkeen mukavaan.

Työn tekeminen on siis muuttunut aivoissani välinearvosta itseisarvoksi.

Enkä halua vähätellä muutosta laisinkaan. Se on vaatinut vähintään tuon 10 000 tuntia työstämistä, hikeä, kyyneleitä ja verta vähättelemättä. Ja tiedättekö mitä, nykyään arvostan ja tavoittelen rahaakin paljon aiempaa enemmän.

Teen pienen yleistyksen.

Etenkin naisilla ja monilla muillakin suomalaisilla (en yleistä enempää, sillä en ole tutkinut asiaa maailmanlaajuisesti) on ajatus, etteivät he arvosta rahaa, tai raha ei ole heille kovin tärkeää. Rohkenen kuitenkin epäillä. Rahaa ei haluta arvostaa, sillä se vaatisi enemmän työtunteja työssä, jossa ei viihdy, ja joka ei palkitse. Vapaa-aika on arvokkaampaa kuin raha, sillä silloin voi tehdä asioita joista nauttii.

Tavoitteena kuitenkin minulla, ja monella muulla Tiimiakatemialaisella, on tehdä työstä niin mieluista, että sitä haluaa tehdä jopa niin sanotulla vapaa-ajalla, jolloin vapaa-aikakin tuottaa kassavirtaa. Kokonaisvaltaisesti miellyttävää elämää siis.

 

Olen ottanut konkreettisia askeleita kohti mahdollista unelmatyötä ja unelmien elämää. Kirjan viimeinen osa käsitteli työnhakua, ja luin sen juuri ennen kiinteistönvälitysfirmojen kontaktointia. Suunnitelmani oli ensin soittaa, tämän jälkeen lähettää hakemus ja cv sähköpostilla, ja soittaa sitten perään. Koska kirjan opit olivat hyvin samansuuntaisia ajatusteni kanssa, sain asian tehtyä. Olin siis vakuuttunut tavan toimivuudesta, sillä joku oli kirjoittanut sen olevan hyvä.

Ja voinkin kertoa, että tapa toimi. Vaikka jännitti, sanat takelteli ja hengitys ei kulkenut. Onnistuin kuitenkin 😀

 

 

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!