Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

FISH!

Kirjoitettu 06.10.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 1
Kirja: FISH!
Kirjan kirjoittaja: Stephen C. Lundin, Harry Paul, John Christensen
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Aina voi valita, miten työnsä tekee, vaikkei voisikaan valita sitä, mitä tekee.”

Edellä esitettynä oli suora lainaus Stephen C. Lundinin, Harry Paulin ja John Christensenin yksiin kansiin rakennetusta kertomuksesta. Kirjan nimi on Fish! Tässä tarinassa tutustutaan Seattlen Pike Place –kalatoriin, jossa ihmiset valitsevat asenteensa, sen sijaan, että ainoastaan haaveilisivat energisemmästä työilmapiiristä.

Fish-filosofia, on kaikkea sitä, mitä työssään voi tehdä hauskemmalla tavalla toisin ja sitä kuinka huomioida toiset. Kirjan luettuani, tiivistän fish-filosofia lyhykäisyydessään. Se on sitä kuinka nautit itsestäni ja muista työtä tehdessäsi. Se on myös toisten rohkaisua ja kehumista. Kuten mekin Tiimiakatemialla käytämme useita kymmeniä tunteja aikaamme viikossa toistemme seurassa. Miksi siis tuhlaisimme aikaa sellaiseen, josta emme nauti ja olisimme antamatta sataa prosenttia?

Mikseipä siis tehtäisi sitä parasta johon pystymme! Tekisimme asoita, joista meidät muistetaan ja saavuttaisimme tekoja, joita me voimme tyytyväisinä muistella. Ollaksemme huipputiimi meidän tarvitsee käsitellä epämiellyttäviä asioita yhdessä ja puntaroida mikä on oikein ja mikä sallitaan meidän porukassamme, vaikka se jossain toisaalla olisikin okei. Mittava on meidän perheemme, jossa toisinaan taistellaan kuin sisarukset, mutta myös tuetaan toista kuten perheenjäsenten kuuluu.

 

Kirjassa koottiin selkeäsi neljä kohtaa, joihin voimme vaikuttaa joka päivä, kun ensin päätämme ryhtyä toimeen ja sitten antaa luovuudelle tilan.

1) Valitse asenteesi

Emme voi vaikuttaa toisten käytökseen, mutta omaan asenteeseemme voimme. Aivan kuten ensimmäiset akatemialla oppimamme asiat. Negatiivisuus tarttuu ja kertaantuu, jos sen päästää esimerkiksi check-inillä irti. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta esimerkiksi voimme vaikuttaa siihen, kuinka puramme kiukkuamme. Teemmekö sen voimaannuttavasti vai onko tarkoituksenamme nujertaa itseämme ja toista. Tähän pystyy myös tiimin alkuvaiheessa tiimivalmentaja. Sen olen huomannut myös tarkkaillessani omia valmentajiamme ja toimiessani itse valmennustehtävissä.

2) Leiki

Miten voisin nauttia työstäni enemmän? Mmmm.. Kenties yksinkertaisesti tekemällä siitä hauskempaa..? Hauskanpidolla en tarkoita pelkästää perseilyä tai juhlimista, niitäkin toki pitää olla, mutta sopivassa määrin! Työn tehokkuuden olisi tarkoitus kuitenkin kasvaa ei vähentyä, pitäessämme hauskaa. Työn voi naamioida leikiksi, näinhän toimimme esikoulu ja alakoulu iässä. Silloin se toimi. Voisiko se toimia yhä?

3) Piristä muiden päivää

Tämä on mielestä erittäin hyvä pointti. Hymyt ja kohteliaisuudet käynnistävät päivän aivan toisella tapaa, kuin niitä ilman. Piristäessäni muiden päivää, jään mieleen. Hyvät tekoni jäävät elämään ja tarttuvat toisiin. Pian muutkin haluavat olla kuin, minä, piristää toisia. Syntyy muistoja ja tyytyväisiä ihmisiä. Miksei myös tyytyväisiä asiakkaita? Asiakkuuksia, jotka saavat asiakkaat kertomaan muillekin. Näinhän se toimii.

4) Ole läsnä

Tämä tarkoittaa henkistä sekä fyysistä läsnäoloa. Ajattelen olevani hyvä kuuntelija. Näytänkö sitä myös elekielelläni? Tarinan päähenkilö Mary Jane tiimineen kehitti työpaikalleen säännön. Sen mukaan kukaan työntekijöistä ei saanut käyttää tietokonetta kun keskusteli toisen kanssa. Näin voitiin paremmin kuunnella toista. Silloin oli lopetettava tekemästä muuta. Ajattelen myös monesti yrittäväni kovasti ratkaista ongelmia. Entä haluaisinko ratkaista ongelman niin kovasti, että antaisin muiden ratkaista sen? Harvemmin. Tämä vaatii vaan johdattelua ja johtamista, mutta myös oman nokkansa tukkimista itsensäjohtamista entistä useammin. Ja vielä eräs ajatus, joka ponnahti kirjasta. Tiimiyrityksessä on oltava kiinnostunut siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Ei siis ainoastaa saavuta töihin, vaan ollaan kiinnostuneita itsestä niin kovasti, että ollaan perillä muiden tekemisistä!

Kirjassa tai aiemmissa muistiinpanoissani kerrottu esimerkki liittyy oikeastaan kahteen edellisistä kohdista. Otetaan esimerkiksi kaupan lihatiski. Saavut paikalle, ja näet kaukaa, että myyjillä on hauskaa. He nauraa rekattavat vapautuneesti. Toinen elehtii käsillään ja molemmat ratkeavat taas hersymään. Heillä näyttäisi olevan hauskaa keskenään, ei sinun kanssasi, ainaan vielä. Toinen veijareista huomaa pian sinut ja viittoo toiselle myyjälle. Hymistellen toinen myyjistä kysyy sinulta, kuinka voisi palvella. Mitä jos he olisivatkin ottaneet onkeensa ja temmanneet sinut mukaansa juttuun? Silloin katseet olisivat taas olleet sinussa, heidän asiakkaassaan. Heidän huomionsa tässä tilanteessa ei olisi kääntynyt sisäänpäin. Kuten aiemminkin jo kerroin tilanteet synnyttävät muistoja, ja muistot tarinoita – tarinoita, joista kaikki ovat kylmästi haukkuja tai lämpimiä suosituksia.

 

Kun Janne Puustinen JESiltä kävi syyskuun vahvarissamme puhumassa, hänen mukaansa me kaikki maata tallaavat ihmiset olemme yrittäjiä. Mielestäni vielä paremmin tätä ajatusta pohjaisi väite siitä, että me olemme täällä jokainen oman elämämme artisteja, taiteilijoita. Artisteja, jotka voivat nauttia elämästä työtä tehdessään, ei vasta sen jälkeen.

Suomalaissuosikkeihini kuuluva Haloo Helsinki! esitti tänä kesänä monesti kuullulla Maailma on tehty meitä varten –albumillaan, ja saman nimisessä biisissään seuraavasti. ”- – Ennen ajattelin, miten mä eläisin vielä sadan vuoden päästäkin, miten mun askeleet polulle painuneet olis täällä vielä silloinkin. Eilen vasta lakkasin sitä ajattelemasta – -” Ehkäpä yhtenä vaikuttajana kaikista, tämänkin kappaleen lyriikat saivat minut ensin pysähtymään ja sitten vasta liikkumaan. Sinä lukijani ja minä – kaikki me tulemme jättämään jälkemme tänne pallolle, mutta voimme taiteilijoina ja yrittäjinä valita sen, millaisen teoksen jätämme jälkeemme, ja millaisesta nautimme eläessämme.

 

FISH! oli jälleen hyvä buustaus-kirja, joka oli helppolukuinen ja laittoi ajattelemaan. Sitä vaikeampaa taas oli saada aikaan konkreettisia suunnitelmia tulevaan. Kirja kuitenkin välitti paljon tunnetta ja energiaa, joka toivottavasti siirtyy välillisesti matkaamme kohti suuria tekoja.

Loppuun vielä ajatus kirjassa esiintyneen John Gardnerin puheesta:

”On arvoituksellista, miksi toiset ihmiset väsähtävät ja toiset jaksavat elinvoimaisina elämänsä loppuun saakka. ” Pitäisikö tuumata, että jossain vaiheessa monet lakkaavat oppimasta ja kehittymästä? Life-long –learning. Sen otteeesta on hankala päästää irti enää, kun liekki on kerran syttynyt.

 

Teo Tarri

teo@mittava.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!