Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Flow-tilaan etäyhteyden aikana, mahdotontako?

Kirjoitettu 24.04.20
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.5. Oppimisen klassikot, 1.7. Tiimiyrittäjävalmentajien oppimisen "pakolliset" kirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lauri Järvilehdon kirja ”Hauskan oppimisen vallankumous” on yksi Tiimiakatemian täpityskirjoista ja sovimme gravilaisten kanssa yhdessä jokaisen pureutuvan opukseen. Kirja oli itseasiassa ensimmäinen kokonainen kirja minkä luin e-kirjana Nexstorysta. Olen positiivisesti yllättynyt lukemisen helppoudesta: sivun sävyn sai keltaiseksi, joten se ei häirinnyt silmiä ja fontin kokoa oli helppo vaihtaa. Muistiinpanoja oli helppo tehdä ja kirja oli aina ulottuvilla.

Minulla ei ollut juurikaan odotuksia kirjan osalta, joten hyvin avoimin mielin lähdin siihen pureutumaan.

”Opimme silloin kun meidän täytyy löytää uusi tapa tehdä asioita”

 

Korona-virus on ajanut meidät oppimaan, soveltamaan ja keksimään uusia tapoja tehdä asioita. Lause kiteyttääkin viime kuukauden tilanteen ja sen, missä olemme nyt.

Vielä maaliskuun alussa emme osanneet kuvitellakaan Kiinan uutisia seuratessamme, että karanteeni tai suuret kuolleisuusluvut olisivat meidänkin maassamme. Oli vaikea kuvitella, että kaupassa käyntiä tai kokoontumisia rajoitettaisiin. Olikin vain parista päivästä kiinni, kun Tiimiakatemia sulki ovensa ja siirryttiin etätöihin.

 

Aluksi etätyöskentely ahdisti, olihan se outoa. Kaikenlaiset Zoom, Teams, Google Hangouts meet-palaverit olivat täysin uusi ympäristö. Töitä pystyi tekemään kotoa, appivanhemmilta tai vaikka sängyn pohjalta käsin ja kaikki oli uutta. Voin jopa myöntää, että alkuvieroksunnan jälkeen se olikin ihan kivaa. Huomaa, sana ihan. Nyt kuitenkin muutama viikko myöhemmin, tilanne ahdistaa. Viikonloppuna koin totaalisen hermoromahduksen, arki ei enää tunnu kivalta niin kuin se aikaisemmin tuntui. Palaverit etänä tietokoneen kautta eivät innosta ja tuntuu että muista ihmisistä ei saa mitään irti. Torstaina onneksi tilannetta helpotti kuvauspäivä missä näin muita ihmisiä. Siksi ehkä tietokoneen ääreen palaaminen tuntuikin pahimmalta ikinä.

 

Olisi siis löydettävä jokin uusi tapa toimia tai piristys päiviin, joka innostaisi ja saisi ”kestämään tuskaa” vielä muutaman viikon.

 

Tehokas oppiminen

Tehokkaan oppimisen kolme ydinkohtaa:

  • Sisäinen motivaatio
  • Flow-tila
  • Kasvun asenne

 

Kuinka saada nämä kaikki kolme kohtaa täyttymään, kun työympäristö ei vaihdu, ja toimii samalla kotina, kuntosalina, ravintolana sekä viihdekeskuksena?

Sekä kaiken lisäksi toimia sisäisen motivaation kautta.

 

Sisäinen motivaatio

 

Kun puhutaan motivaatiosta, monesti painotamme sisäistä motivaatiota. Ihmisellä on tarve tyydyttää omia tarpeitaan itsensä takia. Me syömme koska meillä on nälkä, liikumme ulkona koska haluamme raikasta ilmaa ja näemme ystäviä koska haluamme tietää mitä heille kuuluu. Ja näiden kaikkien jälkeen, tunnemme tyytyväisyyttä ja hyvää oloa. Ilman niitä taas, kokisimme olomme tyytymättömäksi.

Kirjassa mainitaan siitä, että sisäisen motivaation tavoitteen täytyttyä ihminen kokee enemmän positiivisia tunteita, kuin ulkoisesti motivoitunut yksilö.

 

Ulkoiset motivaatiot voivat olla esimerkiksi tiimin tai Tiimiakatemian asettamia tavoitteita. Toki, tiimin itse asettavat tavoitteet olisi hyvä olla myös sisäisen motivaation antamia. Mutta aina näin ei ole. Tiimiakatemian tavoitteet kirjapisteistä ja asiakaskäynneistä on osalle ulkoisen motivaation lähteitä, kun taas toiselle arjessa helposti täyttyviä sisäisen motivaation toimesta.

 

Otimme Gravin kanssa tavoitteeksi, ettemme asetu ehdolle Golden Step-palkintoon, jos emme kaikki pääse kirjapiste- ja asiakaskäyntitavoitteisiin. Osalle se tarkoitti muutamaa kirjapistettä, kun taas osalta suuria rutistuksia muutaman viikon aikana. Silloin tiiminä pidimmekin huolta, että tavoitteet täyttyvät. Itse en ainakaan olisi halunnut olla se, kenen yhden esseen kirjoittamatta jäämisen takia jäämme ehdolle asettumisesta pois. Enkä usko kenenkään halunneen olla se.

Siksi palopuheen jälkeen olikin hauska kuulla, ettei meidän tyttöjen kanssa halua tulla saunomaan, jos jää tavoitteesta. Hyvä niin, sillä kaikki pääsivät tavoitteisiin ja ulkoinen motivaatio toimi. Ehkä ensisprintillä se kääntyykin sisäiseksi, ja kaikki ahmivat kirjansa haluten oppia uutta.

 

Flow

 

Poikkeustilan aikana olemme suurimman osan työajastamme etäpisteen ääressä. Toki osa voi puhua puhelujaan lenkin aikana, mutta itse työskentelen pääosin keittiönpöytäni äärestä pienessä kaksiossa yhdessä poikaystäväni kanssa. Televisio ja juuri aloittama Ex on beach Ruotsi olisi vain painalluksen päässä, ja jääkaappi sitäkin lähempänä. Peliin astuukin itsensä johtaminen.

 

Kuinka päästä flow tilaan juuri nyt?

 

Flow tila vaatii täydellisen keskittymisen meneillä olevaan tehtävään. Itse olen kokenut, että kuulokkeet auttavat hieman ympäristön ulkopuolelle blokkaamiseen. Toki, se on paljon itsestä kiinni, miten seuraa ympäristöä mutta henkilökohtaisesti minun on vaikea seurata tietokoneeltani jotain, jos poikaystäväni katsoo vieressä esimerkiksi televisiota.

 

Palautteen anto on varmasti nostanut merkitystään nyt kun työskentely on erilaista. Olemme tottuneet toiminaan, syömään, juomaan kahvit ja päättämään viikkomme yhdessä. Nyt kuitenkin näemme toisemme vain ruudun välityksellä ja syömme yksin. Työskentelyyn se vaikuttaa suuresti, eihän ajatukset virtaa niin vauhdikkaasti ja toisen ajatuksia pääse täydentämään, jos netti hidastelee edes hieman.

Nyt kun suurimman ajan työskentelemme yksin, emme aina tiedä, että onko ajatus ja työ menossa yhtään oikeaan suuntaa. Siksi tilaisuudet palautteen antoon ovat vähenemissä määrin, sillä kohtaamme vain muutaman kerran päivässä ja ajatus palautteesta on voinut silloin mennä jo ohi. Toki ohje on, että jokaisen tulisi olla tavoitettavissa 8.15-16 jolloin yhteydenpito ja keskustelu mahdollisestaan, mutta herkästi pienet palautteet, joita olisi hyvä antaa, jää kaikessa tohinassa soittamatta.

 

Olemme ottaneet testiin nyt MIRO -projektialustan, jonne hahmottelimme projektiryhmän kanssa Tueyrittäjää.fi:n uusia suuntaviivoja. Pystyimme muokkaamaan ajatuskarttaa kukin omalta tietokoneeltamme ja samalla Zoomin kautta keskustelemaan ajatuksistamme.

 

Jotta flow -tila saavutetaan, olisi tehtävällä olla selkeä tavoite ja tarkoitus. Vaatimukset tehtävän tekemiseen olisi oltava tasapainossa ja taidot kohdata ne.

Jos tehtävä on liian vaikea, itse ainakin turhaudun helposti ja hyppään seuraavaan. Tai avaan Dplayn televisiosta. Siksi itse täytyykin nyt osata vetää raja, ja tunnistaa omat heikkoudet mihin pyytää sitten apua. Jos jotain ei osaa, apua varmasti on jollakin antaa.

Mutta jos tehtävä on liian helppo, sen helposti tekee vasemmalla kädellä ja siirtyy seuraavaan. Haastetta täytyykin olla, jotta tehtävän mielekkyys säilyy.

 

Eräs tuttavani oli kirjoittanut LinkedIniin julkaisun siitä, että päivän tavoitteita miettiessään – laittaa hän ne usein alakanttiin, jotta onnistumisen tunteita tulee joka päivä. Lähdin itse pohtimaan asiaa, ja omia sekä tiimin tavoitteita.

 

Viime viikolla kukaan gravilaisista ei päässyt viikkotavoitteisiin. Johtuiko se siitä, että ne oli asetettu liian korkealle vai että taitotaso ei yltänyt niihin? Osalla tavoite jäi uupumaan lukemattomista kirjasivuista, toisilla hoitamattomista puheluista. Toisaalta jos tavoite kirjan luvussa olisi ollut huomattavasti alempi, olisi se voinut täyttyä. Mutta jos tavoitteet asetetaan ”liian alas” tyylillä ”luen viisi sivua” – en tiedä motivoiko se ketään. Olemme toisaalta vastuusamme kirjapisteitä, asiakaskäynneistä ja kesän projekteista niin eipä se toisaalta kai ketään haittaa, jos toisena viikkona luet viisi sivua kirjaa, ja toisena 300 sivua.

 

Tavoitteita asettaessa olisi hyvä vilkaista kalenteria ja pohtia milloin tavoitteiden eteen aherretaan. Kirjojen luku jää ainakin itseltäni helposti merkitsemättä kalenterista, joten siksi se varmasti usein jääkin vajaaksi.

 

Onko olemassa siis mitään opasta tai mittaria realististen ja silti tarpeeksi haastavien tavoitteiden asettamiseen?

 

 

Kasvun asenne

 

Kirjassa puhuttiin jatkuvasta kasvusta ja kiinnitin erityisesti huomiota osioon epämukavuusalueista. Osan toimistamme teemme mukavuusalueella, jossa tehtävät tuntuvat helpoilta ja ne hoituvat vähällä vaivalla. Toinen ääripää on epämukavuusalue, josta kovasti aina puhutaan. Silloin annettu tehtävä on vaikea, ja sen suorittaminen voi johtaa turhautumiseen.

 

Optimisuorituksen alue

Epämukavuusalueen ja mukavuusalueen välissä piilee optimisuorituksen alue. Tämä oli itselle uusi käsite. Olen aina vain ajatellut mukavuus- ja epämukavuusalueita. Optimisuorituksen alueella tehtävä on tarpeeksi haastava, mutta silti ratkaistavissa. Tehtävä on suorittajalleen mielenkiintoinen ja antaa mahdollisuuksia kasvaa ja oppia.

 

Paljon Gravin kanssa puhummekin epämukavuusalueelle menemisestä. Monelle se on haastavampaa kuin toisille, toki riippuen asiasta. Esimerkiksi olemme paljon puhuneet myynnistä. Osalle se on helppoa kuin heinänteko, toiset ahdistuvat ja silloin ollaan paljon epämukavuusalueen puolella. Pohdinkin, että miten puheluiden soittamisesta ja myyntitapaamisista saataisiin sellainen asia, että jokainen voisi suorittaa sitä optimisuorituksen alueella?

Homma olisi haastavaa, mutta tarpeeksi motivoivaa ja suoritettavissa. Tärkeää olisi saada kaikille onnistumisen tunteita, jotta itsevarmuus nousisi.

 

Itse olen nyt tehnyt eräässä asiakasprojektissa myyntibuukkausten soittelua. On myönnettävä, että on se jännittävää ja olen epämukavuusalueella joka kerta kun nostan luurin korvilleni. Avaan valmiiksi koneelle lisätietoja, jotta asiakkaan esittäessä kysymyksen – osaan vastata nopeasti. Joka kerta, kun henkilö vastaa, vatsassa hieman muljahtaa mutta silti alkaa iloinen rupattelua ja pian jännitys on ohi. Nyt joku aika sitä tehneenä, se onkin jo ihan hauskaa!

Olemme tiimikaverini Ellan kanssa hyödyntäneet etäaikaa projektissa, olemme jatkuvasti etäyhteydessä toistemme kanssa – puramme jännitystä ja sovimme että kumpi soittaa kellekkin seuraavaksi. Sitten aina luuri korvalle, mykistys päälle ja puhelun jälkeen takaisin etäyhteyteen.

Ja se vasta onkin kivaa! Ehdotinkin samanlaisen käytännön ottamista käyttöön koko Graville myyntiin, soiteltaisiin yhdessä ja tehtäisiin siitä hauska ja opettavainen ruutiini.

 

Lopuksi

 

Kirjan alku oli mielestäni todella mielenkiintoinen, ja itse olenkin pohtinut omaa historiaani oppijana. Ala-ja yläkoulussa menestyin niin että keskityin tunneilla, tein läksyt mutta kokeisiin en kovin lukenut. Lukioaika olikin haaste, kun piti oikeasti rueta lukemaan. En koe niinkään oppivani lukemalla, ja silloin aiheen pitää todellakin innostaa ja kiinnostaa jotta siitä jotain jää käteen. Tiimiakatemialla esimerkiksi tapahtumaa rakentaessa, seuraavaa juontokeikkaa miettiessä, treeneissä ja innovoidessa – pääsy flow-tilaan on helppoa! Sitä innostuu ja menee omaan kuplaansa ja waude! Sitä on kova ikävä nyt koronan aikana kun jokainen on etäyhteyden päässä.

 

Kirja laittoi oikeasti pohtimaan, että mikä minua kiinnostaa ja mitä haluan tehdä. Välillä kirjojen luku on puuduttanut, ja nyt pohdinkin, että miksi luen joka ei minua edes kiinnosta. Vielä onneksi Tiimiakatemiaa on jäljellä, ja mulla onkin aikaa pohtia että mikä musta tulee isona ja mikä se oma juttu on <3

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!