Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Forest and maybe back

Kirjoitettu 13.10.18
Esseen kirjoittaja: Riku Pulkkinen
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Akatemian alkuviikoilla meillä oli ryhmäytymisreissu kalenterissa, mutta emme saaneet tietää mitä ja missä, tekisimme mitä? Akatemian perinteenä pohjautuen kirjaan desert and back lähdimme samantyyppiselle erämatkalle vaeltamaan tiimin voimin metsään ja siellä suorittamaan erinäisiä tehtäviä tiimin kesken ja mikä tärkeimpänä hitsautumaan yhteen tiiminä.

Reissu alkoi sillä, että meidän varateamleader Kata otti meiltä puhelimet pois ennen bussiin nousua ja oli hauska huomata, kuinka keskustelua syntyi enemmän ilman puhelimia bussimatkalla, vaikkakin reissu alkoi aamusta ja itse ainakin olin väsynyt. Saavuimme kohteeseen, joka jäi vieläkin itselleni hieman epäselväksi, mutta olimme jossain Laukaan suunnilla. Saavuttuamme perille saimme tiimin kesken kartan käteen ja motivaatio kiven. Kartturit tarttuivat karttaan ja lähdimme kävelemään ensimmäiseen kohteeseen. Ensimmäisellä kohteella saimme valkoisen t-paidan ja tusseja, joiden avulla meidän piti suunnitella tiimipaita. Tiimipaidasta tuli mitä tuli eli todella hieno ja Oskari ”OK” Kakko laittoi paidan päälle. Sitten kohti seuraavaa pistettä, jossa tehtävänä oli syödä erinäisiä ”ruokia”. Menimme jonossa maistamaan yksitellen satunnaisesti annettuja ruokia ja tuntui aina siltä kun joku meni jotain maistamaan se oli hänen inhokkinsa, mutta joku olisi syönyt sen mielellään.

Kävellessä oli kiva, kun oli paljon aikaa jutella muiden tiimiläisten kanssa, eikä puhelimetkaan ollut häiritsemässä tilannetta. hieman käveltyämme saavuimme seuraavalle rastille, jossa tehtävänä oli tehdä mahdollisimman pitkä vaatejono. Siinä aloimme riisuuntumaan tiimin kesken ja lopulta yksi heitti itsensä alasti ja kaikki miespuoliset seurasivat esimerkkiä. Tehtävä oli hieman epämukavuusalueella, mutta olihan meillä hauskaa!

Matka jatkui vielä pitkään ja välissä oli vielä muutamia rasteja, mutta lopulta päädyimme Tupaswillaan jossa, meitä odotti hernekeitto ja pääsimme fiilistelemään kävelyreissua kauniissa maisemissa ruuan äärellä, oli todella hyvä fiilis. Hieman levättyämme alkoikin kahden pinkkutiimin välinen vesisota, jonka lopulta otimme turpiin 1-2. Tämän jälkeen pääsimme kunnolla rentoutumaan aivan uskomattomaan savusaunaan ja uimaan lähellä olevaan lampeen. Mukavan rentoutumisen jälkeen olikin sitten vuorossa piinaava näytelmien suunnittelu, johon meillä oli ideat vähissä, mutta keksimme esittää klassikon Lumikki ja 7 kääpiötä pienellä twistillä eli Lumikki ja 6 alastonta kääpiötä. Näytelmää läpikäydessä oli tunne, että mitä me oikein teemme? Mehän teemme ihan narrit itsestämme niin kuin teimmekin, mutta oli niin hyvä yhteishenki ja akatemian koko yhteisöstä on semmoinen kuva, ettei täällä tarvitse mitään hävetä. Esityksemme oli täysi menestys ja naurua ei pystynyt pidättämään missään vaiheessa.

Näytelmien jälkeen oleilimme yleisesti ja päädyimme menemään illasta kasaamaamme telttaan yöpuulle. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, koska kuorsausta kuului oikealta ja vasemmalta. Juuri kun sain unenpäästä kiinni, alkoi teltan ulkoa kuulumaan kauheaa pauketta ja ryminää. Seuraavaksi puimme vaatteet päälle, sidoimme silmät ja lähdimme tiimin kanssa jonossa tallustamaan pitkin tupaswillaa. Noin 15 minuuttia silmät sidottuina tallustettua pysähdyimme ja saimme ottaa siteet silmiltä pois.

Meidät oli saatettu päämökin terassille, jonne oli järjestetty bileet akatemian voimin. Oli savukoneet ja hyvät äänentoistojärjestelmät dj:llä varustettuna. Kaikki vanhemmat tiimiläiset tanssi ja biletti ja tuntui hankalalta eläytyä mukaan, koska oli niin väsynyt ja hämmentynyt tilanteesta. Pienen ajan päästä alkoi energia kuitenkin tarttumaan muilta ja huomasin itsekin pomppivani tanssilattialla ihan uudella latauksella.

Kaikin puolin reissu oli kehittävä itselle, sillä jouduin välillä tekemään kiusallisia ja jouduin menemään epämukavuus alueelleni, joista selvisin kuitenkin hyvin. Muutenkin reissu oli mahtava tiimille ja tuntui heti, että olimme yhtenäisempi tiiminiä ja oli päässyt tutustumaan paremmin muihin. Tällaiset reissut ovat varmasti tärkeitä tiimihengen kannalta ja tiimin kesken tehtyjä reissuja / tapahtumia pitäisi olla aina hyvin väliajoin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!