Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Getting things done

Kirjoitettu 02.02.16
Esseen kirjoittaja: Miia Huotari
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kerralla valmista
Kirjan kirjoittaja: David Allen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Uusi vuosi on alkanut itselläni todella hitaasti ja verkkaisesti. Pitkä loma teki tehtävänsä ja arkeen palaaminen ei ole ikinä ollut näin vaikeaa. Tämä tosin johtuu monesta asiasta kuten motivaation puutteesta, tiimin tilanteesta sekä myös siitä, että puolet tästä kuluneesta vuodesta olen sairastellut. Olen todella suoritusorientoitunut ihminen, joten tekemättömyys ja saamattomuus kuluttavat minua todella paljon, ja näin on myös tapahtunut viime aikoina.

 

Olen viime päivinä miettinyt, miten saan takaisin sen innon ja energian mikä vielä vallitsi viime vuonna. Tästä syystä eräs kaverini suosittelikin minua lukemaan David Allenin Kerralla valmista –kirjan, jotta voisin päästä ongelmastani eroon. Onnekseni kirjastosta löytyi tämä teos, sillä ei mennyt kauaa kun avasin kirjan ja lähdin lukemaan.

 

Kaverini hehkutti kirjaa todella paljon ja näin ollen itsekin ajattelin havahtuvani suuresti ja saavani uudenlaista tarmoa toimintaani. Ehkä jotakin oivalsin, mutta se ehkä johtuu muusta kuin opuksen neuvoista ja työkaluista. Kuten jo ehkä rivien välistä voi päätellä niin en pitänyt kirjasta juuri lainkaan, ehkä sen takia koska se toisti koko ajan itseään ja ei saanut minua heräämään. Tämä varmaankin johtui siitä, että opuksen työkalut eivät ehkä sovellu minun kaltaiselleni ihmiselle vaan suuren organisaation johtajalle, jolla on päivittäin tehtävänä vastata lukuisiin satoihin yhteydenottoihin sekä huolehtia lukuisien muiden asioiden hoidosta. Tärkein huomio oli kuitenkin se, että tajusin sen, että minulla on aiemmin ollut käytössä lukuisia hyviä työkaluja, joita olen hyödyntänyt aktiivisesti itseni johtamisessa. Niiden avulla olen saanut itsestäni enemmän irti ja pysynyt vaikeissakin tilanteissa hyvin motivoituneena. Ja mikä tärkeintä olen saanut tyydytystä siitä, että saan suoritetuksi asioita, joita olen itselleni asettanut ja vienyt asioita pidemmälle.

 

Itselleni ehkä paras työkalu, mitä nyt viimeisen puoli vuotta olen aktiivisesti käyttänyt on Askelmittari –työkalu. Tähän työkaluun kuuluu edellisen viikon analysointi sekä tulevan viikon prioriteettien laatiminen ja omien tavoitteiden sekä tehtävien asettaminen. Olen hieman soveltanut työkalua siten, että loppuun olen laatinut tulevan viikon To Do –listan. Eli kaikki ihan pienimmistä tehtävistä suurimpiin merkitään ja asetetaan niille vielä päivä jolloin kyseinen asia tulee hoitaa. Kun tehtävä on suoritettu kunniallisesti läpi, voi sen sitten mustata ja merkitä tehdyksi.

 

Teoksen luvun jälkeen päätin aloittaa taas paljon aktiivisemmin käyttämään askelmittaria. Oli ihanaa huomata jälleen, että edelleen se tuottaa iloa ja onnistumisen tunteen kun saat edes yhden sähköpostin lähetettyä asiakkaalle. Kun asiat ovat paperilla tai jossakin kirjoitettuna niin silloin ne eivät katoa. Sillä ainakin itselläni monet asiat tuppaavat unohtumaan. Tästä syystä kun tiedän, että jotakin pitää tehdä, mutta en tiedä mitä niin koen stressiä ja ahdistuneisuutta. Mutta nyt kun olen tehnyt muutoksen ja harjoittelemassa jälleen toimivaksi totuttua rutiinia niin olen paljon helpottuneempi , rentoutunut ja tehokkaampi. Tärkeä oppi Kerralla valmista –kirjasta oli se, että tee itsellesi toimivat rutiinit ja noudata niitä. Mikä tulee myös pitää mielessä niin se, että millään työkalulla ei tee mitään jos sen antaa pölyttyä käyttämättömänä vaan sitä tulee käyttää. Kaikki suunnitelmat ja tehtävät kirjattunakin ovat täysin mitättömiä, jos niitä ei milloinkaan käy läpi, joten rutiineja luodessa kannattaa miettiä kuinka usein mitäkin ’’kansiota’’ tulee käydä läpi.

 

Heräsin myös siihen lukiessani, että minulla eikä myöskään tiimillä ole oikeastaan minkäänlaisia suunnitelmia ja tavoitteita nyt tälle tulevalla vuodelle. Hirveästi käytetään aikaa siihen, että mietitään, mutta kuitenkaan ei tehdä päätöksiä, näin myös minä olen tänä vuonna toiminut. Se ei näin pidemmän päälle johda mihinkään, sillä ei saada vietyä asioita eteenpäin kuin edes ensimmäistä askelta ei saada otetuksi. Jotenkin olemme ihan täysin jumissa vaikka emme sitä myöntäisikään. Kaikki meistä haluavat puhaltaa yhdessä yhteen hiileen, mutta kuitenkin jokainen haluaisi tehdä ihan erilaisia asioita mitä olemme sopineet. Kuitenkaan tämä ’’uusi toimintamalli’’ ei ole kovinkaan hyvin vakuuttanut meitä ketään. Ainakin itsestäni tuntuu vaikealta ja raastavalta kun yritämme tehdä jotakin yhdessä. Ihan kuin meidän tiimimme olisi hyvin raskas organisaatio. Emme saa tehtyä päätöksiä tai jos tehdään päätös niin kaikki eivät ole siihen sataprosenttisesti sitoutuneet kun se on jonkun yhden henkilön päätös. Myöskin meille melko vähän seurataan yhtään mitään, ja näin ollen onnistumiset kuin myös epäonnistumiset lakastaan maton alle. Olemme tästä viime aikoina muutamia kertoja jutelleet, mutta kuten jälleen tässäkään asiassa ei olla tehty kunnon päätöksiä. Tuntuu, että tiimi hidastaa ja tappaa ehkä sen innostuksen ja kokeilemisen halun, joka minun sisälläni velloo, mutta en kuitenkaan halua vielä luovuttaa, sillä meillä on paljon potentiaali kun vain opimme sitä joskus hyödyntämään kunnolla.

 

Olen tässä muutamana päivänä kuullut puhuttavan myös siitä, että mitä me haluamme olla Bisnerana ja mitä haluamme tiiminä. Oivalsin lukiessani kirjaa, että olemme unohtaneet kysyä tärkeän kysymyksen, miksi, monessa kohdassa. Ainakin itseni olisi syytä katsoa peiliin ja kysyä useamman kerran itseltäni miksi. Miksi ylipäätään herään aamulla? Miksi olen Tiimiakatemialla? Miksi haluan panostaa Bisneraan? Miksi, miksi ja miksi, näitä kysymyksiä voisin oikeastaan kysellä itseltäni loputtomiin. Meidän tiimissäkin pitäisi enemmän kysyä miksi, koska se pakottaa vastamaan kysymykseen. Ja jos emme saa tarpeeksi kattavaa vastausta voimme kysyä jälleen uudelleen miksi. Näin ehkä saisimme vastauksen siihen kaikkeen mitä kaikkien mielessä leijuu. Meidän tuleekin puhua enemmän tunteistamme toisillemme.

 

Vaikka teos ei ollut minun mieleeni sen sisältönsä puolesta, niin kuitenkin kirjan aiheet sekä ajankohtaisuus antoi paljon ajateltavaa, ja ehkä kerrankin pääsin ymmärtämään omia tuntemuksiani paremmin ja ymmärtämään miten ne ovat vaikuttaneet toimintaani. Vaikka kirja olikin jollakin tavalla todella ärsyttävä sen itsestään selvien vinkkien ja muuten vain älyttömien neuvojen takia, niin ehkä kuitenkin David Allen antoi pienen potkun toimintaani. Tajusin sen, että enää ei ole kauheasti Tiimiakatemiaa jäljellä, joten siitä pitää ottaa kaikki hyöty itsekkäästi irti unohtamatta kuitenkaan tiimiä. Kuitenkin yksilöt muodostavat tiimin, mutta haluan kuitenkin uskoa, että löytyy vielä kultainen keskitie. Se vain täytyy kaivaa jostakin. Itse ainakin lähden aivan uudella hyvällä ja energisella asenteella liikkeelle ja otan kaikesta hyödyn irti. Katsotaan minne tämä päätös oikein vie!

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!