Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Girl is on fire

Kirjoitettu 31.05.15
Esseen kirjoittaja: Annu Karkama
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen,Kalevi Tuominen, Heikki Pajunen
Kategoriat: 1. Oppiminen

Girl is on fire, 4.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (2 votes cast)

”What goes around, comes around”

 

Kävi hassu yhteensattuma. Syty ja sytytä kirjan lukemisen aikoihin löysin paljon asiaan liittyviä artikkeleita ja puhujia. Eräänä iltana kuuntelin Esa Saarisen seminaaria netistä ( https://www.youtube.com/watch?v=Ft1KDXPKTlg) , ja samalla selailin löytämääni blogia
( https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2015/02/13/auta-muita/ ) jossa mainittiin samainen Saarisen seminaari. Tietysti tällainen yhteensattuma oli huvittava ja sai minut kiinnostumaan kirjoituksesta enemmän. Lukaisin sen nopeasti läpi ja jatkoin seminaarin kuuntelemista. Palasin nyt esseen kirjoittamisen myötä tuohon  lukemaani tekstiin ja olihan se edelleenkin hyvä teksti – huvittavaa tällä kertaa on se, että kirjoittaja on Sonja Strömsholm. Esiin nousi myös Emilia Lahti. Emilia on Sisu2015 –kampanjan alku ja juuri. Emilia teki tutkimuksen suomalaisesta sisusta ja sen modernisoimisesta tälle vuosikymmennelle. Sonja on töissä Filosofian akatemialla, joiden kanssa teemme yhteistyötä kampanjan paitamyynnin kautta.  Lukiessani edellä mainittua tekstiä ensimmäistä kertaa, en tiennyt näistä henkilöistä mitään. Huvittavaa, kuinka asiat nivoutuvat yhteen. Olen muutenkin entistä kiinnostuneempi Filosofian akatemian toiminnasta ja varsinkin kun tekstin kautta ikään kuin ”tutustuin” Sonjaan paremmin kuin sähköpostiviestittelyn kautta. Siellä on töissä inspiroivia ihmisiä!

 

”Kun mikään muu ei auta, auta muita”

 

Sonjan tekstissä puhutaan siitä, miten hänkin tuntee itsensä joskus riittämättömäksi. “Miksi minun työpanostasi ei koskaan huomioida tarpeeksi? Miksi minun pitää aina olla se, joka soittaa porukan kasaan lauantai-iltaisin, jotta ylipäätään mitään tapahtuu? Miksi kukaan ei laita minulle ilahduttavia yllätystekstiviestejä tai kerro minulle ääneen, että olen ihana”

 ”Tuolla huoneessa 607 katsoin keskellä yötä Youtubesta ystäväni Esa Saarisen luentoja. Yhtä systeemiälyä käsittelevää puheenvuoroa katsellessani tajusin yhtäkkiä, että mitä kaipasin noina synkkinä hetkinäni, ei ollutkaan pelkkä itselle saaminen. Oikeasti koinkin vajavuutta oman rakkauteni antamisen ja näyttämisen suhteen. Oikeasti halusin edelleen antaa enemmän. Niin kuin kollegani Frank Martela sanoo: “Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.”

 

Olen itse kokenut hyvinkin paljon samankaltaisia ajatuksia kuten Sonjalla. Olen myös osittain huomannut itsessäni kyynikon piirteitä – ”tuntee kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa (Oscar Wilde). Tiimin jutuissa on usein käynyt näitä ajatuksia mielessä ja ajatukset ovat aiheuttaneet hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia. Pitkään velloin vain tunteessa, enkä miettinyt mitä asialle voisi tehdä. Jäänkö vain toivomaan, että muut muuttuvat ja sitten ymmärtävät antaa kiitosta jostain mitä teen? Vai voinko tehdä itse asian eteen jotain? Onko kiitos edes se mitä tarvitsen? Tarvitsenko vain merkityksellisyyden tunteen = kiitos sisältä päin? Ja ennen kaikkea, jos minä kamppailen tämän tunteen kanssa, eikö se tarkoita että näin saattaa olla jonkun toisenkin kohdalla. Kollegani, alaiseni, puolisoni kohdalla? Jos odotan muiden muuttuvan, olettavatko hekin minun muuttuvan? Voisinko muuttua?

 

Motivoinnin syvin lähde on se että tuntee tehtävän merkitykselliseksi ja mielekkääksi (-Johannes Partanen) Johtajan, valmentajan, valmentavan johtajan näkökulmasta tämähän tarkoittaa suuria juttuja. Vaadinko muilta aina täydellisyyttä heidän toiminnassaan vai kannustanko heitä, heidän omaan mahdolliseen täydellisyyteensä? On tärkeää hieman selvittää jokaisen omia lähtökohtia, mutta ennen kaikkea kannustaa tekemään parhaansa, lähtökohdista huolimatta. Jokaisen ”oma paras” on omalla levelillään eikä sitä ehkä voi verrata muiden tasoihin. KERRO,KYSY,KIITÄ on Inton tiimimottoja, joilla pyritään parantamaan viestintää ja tiimihenkeä. Kiitä-kohta on mielestäni hyvin tärkeä. Toisen kiittäminen hyvin tehdystä työstä kertoo arvostuksesta ja kunnioituksesta toisen työhön käyttämän ajan ja vaivan huomioimiseksi. Jos siis toivon kiitosta muilta, minun täytyisi myös oppia itse kiittämään. Se olisi hyvä alku muutokselle.

Monen akatemialaisen suusta kuulee ”haluan alkaa valmentajaksi”. Ehkä urasuuntaus ei ole vielä kovin selvä ja valmentajan hommat voi linkittää mihin aihealueeseen vain minkä itselleen vahvaksi kokee. Miksi akatemia, tuo entinen markkinoinnin huippuyksikkö, luo niin paljon juuri valmentaviin hommiin haluavia. Onko valmentajan rooli nimenomaan sellainen, jossa tuntee itsensä merkitykselliseksi. Siinä kun voi auttaa ja tukea toista omalla tietoudellaan. Olla jopa hieman vastuussa siitä että toinen lähtee oikeaan suuntaan oppimisen tiellä. Ja kokea innostumista ja onnellisuutta kun valmennettava onnistuu ja pärjää – ehkä jopa kiitos sinun valmennustaitojesi. Työlläsi ja valmentamisellasi, olet ehkä tehnyt jotain merkityksellistä ja siitä kiitokseksi riittää tieto että toinen onnistuu – myös silloin sinä olet onnistunut.

 

”Hyvä johtaminen syntyy siitä,
että tekee oikeita asioita oikealla tavalla
oikeiden ihmisten kanssa.”

 

”Hän sanoi, että monesti johtajan tehtävän ajatellaan olevan työn sujuvan tekemisen ja yksilön potentiaalin realisoitumisen mahdollistaminen. Mutta mitä jos johtajan tehtävä olisikin, paitsi auttaa muita kukoistamaan, luoda jokaiselle yksilölle sellainen vuorovaikutusympäristö, jossa kaikki nostavat toisiaan? Luoda ympäristö, jossa toisten nostaminen on mahdollisimman helppoa ja kannustettavaa. Mitä jos synnyttäisimme omalla toiminnallamme yhteisiä, itseään ruokkivia positiivisia kehiä, joissa kaikki kasvavat yhdessä suuremmiksi, kuin mitä yksilön yksin olisi ikinä mahdollista?”-Mikko Jaatinen

 

Hyvä valmentaja, tiimiliideri, johtaja, vanhempi varmasti ymmärtää kannustamisen tärkeyden saavutusten kannalta. Kun koko työyhteisöön luodana kannustava ilmapiiri, ei johtajan tarvitse olla roolissaan yksin. Tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus, avoimuus, luottamus ja huumori auttavat ilmapiirin luomisessa. Näissäkin johtajan tulee toimia esimerkillä. Pakon tilalle olisi asetettava innostusta ja sytyttäviä päämääriä. Tietenkin pieni ”pakko” on työssäkin oltava, jotta homma ei mene ihan leikiksi, mutta tässäkin suuressa vastuussa on yksilön kyky johtaa itseään ja omaa kurinalaisuuttaan, pysyen tavoitteissa joista ei ”pakkona” huudella. Ja kannustamisella on tässäkin tärkeä rooli – motivoidaanko työntekijä saavuttamaan tavoitteensa itsealoitteisesti!

 

Akatemian osuuskuntatoiminnoissa haasteeksi usein nousee se, että sytyttäviä päämääriä ei voida luoda ryhmätasolla työhön liittyen, useilla eri ihmisillä kun on niin monia ja erilaisia päämääriä ja toisen intressi ei innosta toista ollenkaan. Mistä löydetään yhteinen ilo ja intohimo tekemiseen? Väkipakolla kun ei ainakaan synny mitään.  Toisaalta jos samat päämäärät ja intohimot eivät löydy tiimin sisältä, on talo täynnä omanhenkistä yrittäjäporukkaa, joista varmasti löytyy ne ”omat tyypit” jutun eteenpäin viemiseksi.

 

Kirjassa mainitaan syttymisen kierteen seitsemän kohtaa. Vertaan tätä omaan kokemukseeni tulevan verkostotapahtuman tiimoilta.

  1. Merkityksen kokemus

-Tunnen että tapahtumalla tulee olemaan merkitystä verkostolle ja että tapahtuma luodaan tarpeen pohjalta. Kun voin olla itse mukana tällaisessa, koen että oma tekemiseni on tällöin myös merkityksellistä.

  1. Unelmat, visiot ja päämäärät

– Akatemia oppimisalustana on antanut minulle niin paljon, että haluan tehdä kaikkeni edesauttaakseni e-spirin leviämistä. Tiedän myös että tämä verkoston on juuri se paikka, jonka avulla voin toteuttaa unelmiani joten työskentely on inspiroivaa.

  1. Arvot luovuuden lähteenä

– Omin arvoihini kuuluu ”ikuinen oppiminen” ja projekti edesauttaa niin omaani kuin tiiminkin oppimista, sekä tapahtuma tukee kaikkien verkostossa olevien oppimista luomalla vahvan yhteinäisen tukiverkoston ja näihin ihmisiin tutustumisen.

  1. Vahvuuksien tunnistaminen

-Olen ennenkin järjestänyt tapahtumia, joten koen että aiemmat kokemukseni auttavat projektin eteenpäin viemisessä. Tiedän myös että pystyn halutessani tekemään isoja juttuja, edellyttäen etä mukana on intohimo ja sydän – tässä tapauksessa ne ovat mukana edellä mainittujen kohtien vuoksi.

  1. Toimintasuunnitelma

Tiimi on apuna ja tukena ja viemme yhdessä suunnittelua eteenpäin. Akatemian tuki kaikkine tietoineen tulee auttamaan paljon ja projekti tulee olemaan oppimisen kannalta yksi isoimmista kohdallani.

  1. Esteiden läpäisy

– ”Ne ovat vain haasteita, eivät esteitä”

  1. Voittamisen tahto

Itsensä voittaminen suurimman tapahtuman järjestämisen kohdalla, sekä tiimitasolla Inton yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekeminen ovat jo voitto sinänsä ja kaiken työn arvoista.

 

Kerro, Kysy, Kiitä  – Sisäistä kiitollisuutta niitä

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!